Tukholma on paljon enemmän
…than the hectic city centre or the famous old town.
Tukholma on paljon enemmän.
Olen luonteeltani sellainen, että uuteen kaupunkiin muuttaessa tai siellä väliaikaisesti asuessa haluan tutkia joka-ikisen paikan. Tai siis, no, ajasta riippuen tietty. Haluan vain saada uusista kaupungeista mahdollisimman paljon irti. Ehkä että sinne uudestaan matkustaessa tuntisin jo paikan, niin että siten siellä olisi helppo liikkua, ja jotta voisin tuleville matkakumppaneille olla myös vähän niin kuin oppaana.
Olen matkustanut Tukholmaan tämän kahdenkymmenenneljän ikävuoteni aikana ehkä noin 20 kertaa. Paljastus: olen jokaisena kertana liikkunut vain ydinkeskustassa (Sergelin tori on jo vähän liiankin tuttu), vanhankaupungin ja kuninkaanlinnan luona. Ja mitä nyt bussin ikkunasta nähnyt myös Djurgårdenin ja Östermalmin seutua. Onhan se nyt aika tylsää nähdä vaan ne samat paikat useaan otteeseen. On se ollutkin niin. Ehkä aiempina kertoina ei ole ollut aikaa, tietenkään kun maissaoloaika on ollut niin lyhyt. Mutta nytpä on – aikaa ja mahdollisuuksia.
Södermalm – se trendikkäiden hipstereiden suosima alue, täällä olen nyt. No, hips-hips-hipstereitä täällä näkeekin. Ja heitä tai meitä, ihmisiä, onkin kiva stalkata. Siis, stalkata, jep. Södermalm on aika ihana. Siis ihan oikeasti on ihana – ehkä sen takia kun täällä näkee ihmisiä niin useista eri kulttuureista.
On iso ”kauppakatu” täynnä liikkeitä (Götgatan), henkeäsalpaava vuori, josta näkee niin lahden toiselle puolelle vanhaan kaupunkiin kuin Kungsholmeniin (Skinnarviksparken), mahtava puistoalue rantoineen ja mäelle kohoavine siirtolapuutarhamökkeineen (Tantolunden), josta löysin myös hyvän näköalapaikan ihaillen Liljeholmenin suuntaan.
Olen lähes tutkinut Södermalmin läpi, tai ehkä itäpuolta voisin vielä tutkia lisää. Olen kävellyt pitkin Söderin ”keskustan” kuumia asfalttikatuja kuin myös niin kaunista saarta ympäröivää rantatietä, veden äärellä.
Täällä kun kuljetaan siltoja pitkin aina toiselle saarelle – Tukholmahan muodostuu useista saarista. Tämän hetken suosikki on Långholmen, joka on siis osa Södermalmia. Sinne ei kuljeta pitkin isoa siltaa, vaan pientä ja sympaattista. Kävelin Långholmenin ympäri yhtenä iltana saarea ympäröivää rantapolkua pitkin, ja rakastuin heti. Täydellinen rauhoittumispaikka; kuunnella aaltojen kohinaa, tuulen ja lintujen laulua ja ainakin näin kesäisin ihastella mökkien toinen toistaan kauniimpia puutarhoja. Långholmenissa sijaitsee edelleen iso vankilarakennus, yksi Ruotsin suurimmista. En aluksi tiennyt mikä kyseinen rakennus oli, mutta internet, oi niin helppo internet. Vankila lopetti toimintansa kuitenkin jo vuonna 1975, ja nykyisin se toimii hotellina/museona.
Södermalm ja Långholmen on todellakin tutustumisen arvoisia paikkoja. Menkää tai tulkaa – ihastukaa!
Olen pyörinyt tähän mennessä siis Södermalmin ja Långholmenin saarilla, Tukholman vanhassakaupungissa ja ydinkeskustassa, tutustunut Drottningholmin upeaan linnaan ja linnapuistoon (voisin muuttaa ihan sen puiston takia!) ja kävinhän myös kävelemässä Liljeholmenin rantaa pitkin – yhdeltä sillalta ensin toiselle puolelle ja takaisin toista siltaa pitkin. Siltoja siltojen perään.
Ehdinköhän kyllästyä jo näihin siltoihin täällä? En ainakaan vielä ole – siltojen ylittäminen on mageinta ikinä. Varsinkin kun sillat ovat korkeita ja varustettu upeilla näkymillä.
Vi ses – rapporten fortsätter senare!
PS. Täällä on joka puolella kukkia. Kukkia, kukkia, kukkia. Jos ne ei ole luonnonkukkia, ne on istutettuja. Ja jos ne ei ole istutettuja, ne on luonnonkukkia. Ja ehkä sen vuoksi yli puolet noin tuhannesta kuvaamastani kuvasta on kukkakuvia. No mut ehkä se värikkyys ja kaikki? Tai se että onhan kukat kauniimpia kuin kivirakennukset?
/ STHLM in my heart during this summer. To be continued….
xx Vilhelmiina