Lapissa asumisen puolesta

Aina toisinaan kuulee jonkun sanovan ”miten sinä sinne Lappiin muutit, sehän on niin kaukana kaikesta!?”. Usein keksin jonkun ylistävän lauseen, mutta toisinaan olen vain hiljaa. Jokainen päätelköön itse, mitä hiljaisuudellani haluan viestittää.

Lapista ollaan selkeästi kahta eri mieltä – joko täällä asumista ihaillaan ja sanotaan ”voi kun minäkin haluaisin” tai sitten sitä ihmetellään ja kommentit ovat juurikin tuollaisia, pelkkää ihmetystä ja oudoksuntaa täynnä. Lapissa asuminen on ollut ainakin tällaiselle Keski-Suomesta kotoisin olevalle nuorelle itsenäiselle ja rohkealle naiselle todella ihanaa, erilaista ja juuretonta, mutta ihanan erilaista. Siksi juuretonta, sillä kun muutin tänne, minulla ei ollut tällä nykyisellä paikkakunnallani kuin yksi ystävä – nyt niitä on jo liuta. Täällä asuu todella sydämellisiä ihmisiä, jotka ovat ottaneet minutkin avosylin tänne asumaan. Täällä tuntemattomille jutteleminen ja tervehtiminen tai yllätävä kutsu kylään ei ole poikkeus, se on aivan jokapäiväinen tapa. Täällä tuntuu ja näkyy enemmän se yhteenkuuluvuus kuin missään muualla asuessani. Täällä puhalletaan todellakin yhteen hiileen.

Mutta miten niin – kaukana mistä? Mistä kaikesta tämä Suomen pohjoisosassa sijaitseva maakunta, Lappi, on kaukana? Mikä on se paikka, jota kaikkien pitäisi olla lähellä? Minulle se ei ole ainakaan pääkaupunkiseutu, ei ole koskaan ollutkaan.

Vaikka Helsinki on Suomen pääkaupunki ja keskittymä muutenkin, ja sijaitsee siellä Suomen eteläisimmässä osassa, mutta pitäähän muuallakin Suomessa olla elämää. Kaupunkeja, liiketoimintaa, liikettä, ihmisiä, mahdollisuuksia – kaikkea sitä mitä suurkaupungeissakin on. Pienissä kaupungeissa ja kylätaajamissa pitää olla yhtälailla mahdollisuuksia elämiseen ja yrittämiseen kuin isoimmissakin kaupungeissa. Ihmisille, jotka eivät välitä kaupunkikeskittymissä asumisesta, pitää antaa mahdollisuus elää siellä missä heidän on hyvä. Ja myös ihan vain senkin vuoksi, etteivät pienet kaupungit sekä ne haja-asutusalueet ympäri Suomea kuole.

Tuskin kukaan haluaa, että tulevaisuudessa ihmiset kasaantuvat asumaan pääkaupunkiseudulle? Joskus tämä kauhea ajatus käy itsellä mielessä, että kaikki ne idylliset pienet kaupungit ja kauniit haja-asutusalueet kuolevat, jäävät historioineen jonnekin unholaan. Ja se, että Suomesta löytyisi elämää vain sieltä eteläisimmästä osasta maata, on myös suoraan sanottuna kauhea ajatus.

Lapissa asumisen puolesta,

xx Vilhelmiina