Taidankin rakastaa talvea enemmän

Mitä sitä kiertelemään, 

minä rakastan talvea. Oikeaa talvea. Paukkuvaa pakkasta, talvi-auringon säteitä, kimallusta lumella. Lunta. Revontulia. Höyryävää hengitystä, punaisia poskia, pistävää tunnetta nenän päässä. Paksuja talvivaatteita, paksuja villahuiveja kiedottuna lämpimästi kaulalle. Puhdasta valkoista luontoa – talven ihmemaata. Rakastan Suomen talvea.

Ja saan rakastaa. Olen tainnut muuttua talvi-ihmiseksi. Hassua, mutta totta.

 

Ps, kuvat Haaparannan puolelta, tänään siellä lenkkeillessä. Täällä on niin kaunista, uskokaa tai älkää.

xx Vilhelmiina