Hetkessä elämisen vaikeus
Haikeus. Se tunne iskee välillä tosi hurjaa. Yleensä se tuntuu silloin sydämessä, kun ihan vahingossa eksyy katsomaan vanhoja valokuvia – etenkin sellaisia, missä onnenhetket ovat olleet ylimmillään. Ai että, ei kai saisi katsella liikaa vanhoja valokuvia, ei kai saisi roikkua liikaa menneessä,
pitäisi osata elää hetkessä.
En vaan voi sille mitään – rakastan muistella mennyttä. Rakastan haikailla menneisyyteen. Joskus se on vaan liikaa, joskus kuvat muistuttavat liikaa jostain niin hyvästä, että haluaisit palata siihen aikaan ja paikkaan oitis. Palaisinkin, jos aikakone olisi keksitty. Ei varmaan vielä ole, eihän? Usein valutan kyyneleitä ihan onnettoman paljon tämän takia, varsinkin silloin kun on muutenkin herkällä tuulella. Tänä keväänä onkin tullut vuodatettua kyyneleitä miltei joka viikko, osasyynä on ollut älyttömät määrät koulutehtäviä, joita on pitänyt suorittaa tiiviisti näiden muutaman kuukauden aikana. Ne kyyneleet ovat olleet onnenkyyneleitä, joskin välillä vähän surumielisiä sellaisia. Niin tai näin, nyt on enää muutama viikko ja kevät olisi sitten paketissa – ja sitten saan keskittyä kesäopintoihin ja niihin muihin mielenkiintoisiin aiheisiin, kuinka ihanaa! Aion etsiä kaikki inspiraatiota antavat paikat kirjoittaa ja opiskella valoisina kesäkuukausina – se on ainakin varma että telttailla aion, satoi tai paistoi.
Aina sanotaan, että pitäisi elää hetkessä. Live in the moment. Tässä ja nyt. Here and now. Itsekin hoen sitä aina, ja yritänkin noudattaa tätä ohjetta, mutta ei sitä aina vaan pysty. Jos menneisyydessä on ollut ihania, unohtamattomia hetkiä, tai tulevaisuudessa on tulossa joku kiva juttu – mieli eksyy niihin nopeasti. Ihan huomaamattomasti alat elää taas sitä menneisyyden ihanaa hetkeä tai saatat siirtyä ajattelemaan innolla sitä tulevaa kivaa juttua – ihmismieli on niin epävakaa, ei se pysy hetkessä ihan tuosta noin vaan. Ihminen pysyy hetkessä fyysisesti, mutta ajatukset harhailevat aina tuolla jossain, missä niiden ei ehkä aina pitäisi harhaillakaan.
Yritä sitten elää hetkessä. En tiedä onnistuuko se minulta koskaan.
xx Vilhelmiina