Tee tänään jotakin mahdotonta (elämästä ja elämäni musiikista)
CMX pelasta maailma
En muista milloin kuulin tämän kappaleen ensimmäistä kertaa (varmaan jo ysärillä auton radiosoittimesta), mutta sinä päivänä kun kuulin (tai oikeastaan vasta, kun aloin kuuntelemaan ja sisäistämään CMXn lyriikoita eli 2010-luvun jälkeen), oli se rakkautta ensikuulemalla (ja minä kun olen sellainen hitaasti lämpenevä tyyppi, siis ainakin jos musiikista ja rakkaudesta puhutaan). Minut tämä kappale vei johonkin uuteen atmosfääriin (vie aina uudelleen ja uudelleen), ja sai ajattelemaan vähän kaikesta vähän eri tavalla tai oikeastaan niin, että maailman asioita voi katsoa monella eri tavalla, monelta eri kantilta.
Ensinnäkään se, miten minä näen tämän maailman, ei tarkoita sitä, että muut näkisivät sen samoin. Ja se, mitä minä ajattelen siitä ja tuosta, ei tarkoita, että muut ajattelisivat siitä ja tuosta samoin kuin minä.
Pitää antaa mahdollisuus moneen, sillä eri näkemykset (tavat toimia, tavat puhua, kuunnella, olla, sanoittaa jne) ovat pelkkää rikkautta. Kun osataan kuunnella, olla ja elää miljoonien eri mielipiteiden ja -tapojen seassa, mahdollistetaan se, että kaikkien äänet (ainakin suurimmaksi osaksi tai ainakin niiden, jotka haluavat tulla kuulluksi) pääsevät ihmisten ilmoille.
Annetaan mahdollisuus jokaiselle, sillä niin mahdotonkin voi muuttua mahdolliseksi.
Ei ainoastaan kappaleessa (Pelasta maailma) vallitseva kaunis melodia, vaan myös sanat ovat yksiä kauneimpia koskaan kuulemiani. Lyriikoissa kiteytyy kaiken alku, tämä hetki ja myös se luopumisen tuska. Että kaikki on hetkellistä, kaikki on nyt ja asioita kannattaa tehdä nyt, eikä sitten kun. Lyriikoissa kiteytyy yksinkertaisuudessaan ihmisyys, maailma, tämä elämä. Runoudellisesti tämä kaikki.
Niin minä kyseisen CMXn kappaleen tulkitsen, näen ja kuulen.
Siitä lähtien kun kuulin tämän kappaleen, on se kannatellut minua oman elämäni suhteen. Samalla luottaen elämään, että se antaa minulle asioita opittavaksi (asioita, jotka tulevat ja ovat hetken aikaa, asioita, joihin ihastut ja rakastut, mutta joista joudut luopumaan vaikka kuinka rakastaisit etkä haluaisi luopua). Minua ainakin vähän helpottaa elää tietäen, että opin jokaisesta vastoinkäymisestä.
Kukaan ei koskaan ota meiltä meidän muistoja pois, mennyt jää mieleen ikuisesti. Mennyttä kun vaalii ja ymmärtää sen, että sinulle tapahtui niitä ja näitä asioita ihan syystä, ymmärtää myös kaiken sen, mitä ne asiat opettivat. Mikä niillä oli tarkoitus ja miksi juuri siinä kohtaa elämässä.
Koska elämässä mitään ei voi pakottaa omaksi, ei pakottaa rakastamaan, ei pakottaa olemaan, ei pakottaa jäämään. On vain mahdoton, josta voi mahdollisesti tulla mahdollista, jos niin on tarkoitettu. Aina niin ei kuitenkaan käy.
Kunpa jokainen (mukaanlukien minä) muistaisi vaalia tätä hetkeä, sitä elämäntilannetta jota saa nyt elää. Rakastaa ja nauttia siitä, ja vaikka se ei kovin nautinnollinen olisikaan, osaisi katsoa tämänhetkistä tilannetta niiltä useilta eri kanteilta. Että vaikka tuntuisi siltä, että kukaan ei rakasta ja olisit yksin, et ole koskaan yksin (maailmassa on miljoonia ihmisiä ja eläimiäkin varmaan saman verran, ei kukaan voi koskaan olla yksin) ja aina on joku, joka rakastaa (ehkä et vain tiedä tai ymmärrä, ketkä kaikki sinua rakastavat).
Toisekseen, kunpa jokainen muistaisi, kuinka tärkeää on rakastaa itse itseään. Pikkuhiljaa oppia ja sisäistää, kuinka tärkeä olet itse itsellesi. Olet oman elämäsi tärkein henkilö, sanoi kerran joku viisas. Muistaa se joka tilanteessa, jopa parisuhteessa.
kaunis on rumaa, sanot
ja minua paleltaa
vaan en lähde mihinkään
kun avaat ikkunan
ja annat tuulen puhaltaa
kadulla ei näy ketään
jolle huutaa kiitos
avaat rintani kuin lyhdyn
sytytät sinne kynttilöitä
liekki on ihmisen elämän muotoinen
ja kuu valkea käy yli kattojen
valaisten meitä
ja kuu valkea käy yli kattojen
rohkaisten meitä
niin, pelasta maailma
tee se jo tänään
tee jotakin mahdotonta
kaunis on rumaa, tiedän
ja helppo on halpaa
vaan en voi uskoa sattumaan
vaikka tuuli kääntää lehtiä
sama tuuli kaikkialla
ennenkuin kaikki särkyy
tämä hämärä muuttuu muistoksi
ennenkuin häviää
(”katso kuinka ankarina pilvet kulkee kasvoillani, kuinka voisin ihmeen tuoda,
mahdotonta älä pyydä, älä pyydä itsellesi”).
Ja koska musiikki esiintyy tärkeänä osana elämääni, ja inspiroiduin niin kirjoittamaan ajatuksiani jonkun lempikappaleeni takaa, taidan tehdä tästä ihan postaussarjan. Kaunista uutta viikkoa toivoen,
Vilhelmiina