Hymyssä piilee se juttu

Kävelet aamulenkillä tuttuun tapaan rantatiellä. Olet lähtenyt kotoa ehkä hieman melankolisella mielellä, sääkin on pilvinen ja kovin tuulinen. Tiedät, että treenaaminen on yksi tapa saada päivän paremmaksi ja mielen kohoamaan, siksi oletkin päättänyt lähteä heti aamusta lenkille ja ulkokuntosalille tekemään sykettä nostavan treenin.

Ajattelet, että kun on aamu, ei tähän aikaan liiku ulkosalla vielä ketään. Oletpa väärässä. Vastaasi tulee tuntemattomia naisia ja miehiä, ja kaikilla hymy naamalla, ihan kaikilla. Ihmettelet, mistä kiikastaa. Silmät heillä loistavat kirkkaina, suupielissä kaunis hymy ja suusta kuuluu ”hei, hej”. Ja mitä tapahtuukaan sille sinun melankoliselle mielelle, jonka kanssa lähdit kymmenen minuuttia sitten kotoa? Se on tipotiessään. Se katosi siinä kohtaa, kun vastaantulijat hymyilivät ja tervehtivät iloisesti – se sai mielen kirkkaaksi ja minutkin hymyilemään, hymyilemään aivan hymy pyllyssä. 

Hymyssä piilee se juttu. Ei välttämättä tarvitse suuta avata tervehtiäkseen, kunhan muistaa hymyillä vastaantulijoille. Se oikeasti on voimavara, suuri sellainen. Siitä voi olla kovin suuri apu pienelle ihmiselle. Hymy tutulta tai tuntemattomalta voi muuttaa päivän, ajatusmaailman, ihan kaiken. 

Joten, hymyillään kun tavataan,

xx Vilhelmiina