Mielen päällä (heinäkuu)

Mieli

Kaipaan maisemanvaihdosta, mieleni kaipaa sitä. Uusia paikkoja tutkittavaksi ja ihmisiä ympärille – sitä haluan juuri nyt.

Olen saanut paljon mielihyvää ja hyvää oloa muutenkin liikunnasta, sellaisesta, missä koko kropan aineenvaihdunta tehostuu kunnolla. Etenkin pyöräily ja lihaskuntotreeni omalla painolla ovat sellaisia liikuntamuotoja. Ja jooga meren rannalla tai ihan missä tahansa luonnonhelmassa – parasta kesässä, parasta just nyt.

Kaikesta huolimatta, voin sanoa olevani onnellinen elämäntilanteeseeni. Aina asiat voisivat olla paremmin, tietenkin (näinhän me ihmiset aina ajatellaan), mutta asiat ovat juuri nytkin hyvin, joten miksi en olisi onnellinen kaikesta tästä mitä jo on?

Ystävyys

Rakastan ihmisiä elämässäni – heitä jotka ovat olleet, heitä jotka ovat vieläkin ja tulevaisuutta ajatellen myös heitä, jotka tulevat vielä joskus elämääni. Minulla on ystävinä ihmisiä aina vauvasta vaariin – ikä tai mikään muukaan tuollainen ei merkitse sitä, kenen kanssa on hyvä olo olla. Aikuisiällä, vasta lähiaikoina, olen ymmärtänyt kuinka laatu korvaa määrän. Tulen aina välittämään jokseenkin jokaisesta ihmisestä, joiden kanssa saan hetkiä viettää ja muistoja luoda, mutta jotkut ihmiset eivät vaan pysy ikuisesti omassa elämässä – matkani varrella – ja se on fakta. Ystävyys ei välttämättä ole ikuista, se voi olla vain hetkellistä. Vaikeinta on olla enää ystävyyssuhteessa, jos luottamus kerran menetetään – itselle se on tärkeä ellei tärkein asia suhteessa kuin suhteessa, luottamus siis.

Kun ystävyys on ikuista – on se elämänmittainen – se on yksi kauneimpia asioita mitä elämässä voi vaan olla. Vaikka ei näkisi niitä sielunsiskoja tai -veljiä säännöllisesti, tietää, että heidän kanssa voi jatkaa siitä mihin viimeksi jäätiin. Ja tuon oivalluksen tietää jokainen tosi ystävä, jolla on elämässään tosi ystäviä.

Rakkaus

Rakkaus on meissä, niin kuin Jukka Poika laulaa. Se on ihan totta, kun me rakastamme itseämme, on helpompi rakastaa myös muita. Ja kun rakastaa itseään, se välittyy myös muille. Se näkyy hyvänä itsetuntona ja kuuluu kohteliaina lauseina.

Kirjoittaminen

On terapiaani. Olen parempi kirjoittamaan mielessä pyörivät asiat ylös kuin puhumaan ne läpi. Samalla kun kirjoitan, asiat selkiytyvät ja alkavat hahmottua. Todella harvoin luen uudestaan läpi kirjoituksiani, sillä sisäistän mahdolliset elämäni epäselkeydet jo samalla siinä kirjoittaessani.

Olen aika pohtiva kirjoittaja, tai siis tykkään kirjoittaa pohtivaa tekstiä. Sellaista, missä on oma ajatus mukana. Peruskoulussa kirjoittamistani esseistä eivät opettajat tykänneet, ilmeisesti, sillä mitään kymppejä niistä en koskaan saanut. Oikeastaan rakastuin kirjoittamiseen ja äidinkieleen vasta aikuisiällä, lapsena se oli vain pakkopullaa.

Raha

Rahalla ei voi ostaa rakkautta, tunteita tai luonteenpiirteitä. Rahalla ei muuteta ihmistä sisäisesti, vain ulkoisesti – sillä ei voi ostaa sisäistä kauneutta, ulkoista kylläkin. Fakta kuitenkin on, että raha pyörittää meidän elämää. Tätä yhteiskuntaa. Täysin rahattomana on vaikea elää, tietenkin se on mahdollista, mutta en oikein tiedä toimisiko se pidemmän päälle ja millaista elämää se sitten olisi. Lähinnä siksi, koska meidät ihmiset, koko yhteiskunta, koko maapallon väki, ollaan alusta asti iskostettu elämään rahan ympäröimänä, että tulisiko siitä lopulta mitään.

Raha ei henkilökohtaisesti merkkaa minulle mitään, pikemminkin se, miten ihminen kohtelee toisia. Sanoisinko, että mieluummin köyhä ja onnellinen kuin rikas ja onneton.

Ikä

Olen elänyt yhteensä 26 kesää, ja lokakuussa täytän 27 vuotta. En tunne itseäni ikäisekseni, vai miltä tämän ikäisenä pitäisi tuntua? Tunnen oloni samaan aikaan sekä huolettomaksi nuoreksi tytöksi että vastuuntuntoiseksi aikuiseksi. Eli sekä että. Ja se on aika ihanaa, tavallaan.

Mitään paineita ei ole mistään, enää. Oli vielä vähän aikaa sitten, kunnes tajusin, että asiat tapahtuu siinä järjestyksessä kuin niiden kuuluukin.

Ei ole kiirettä mihinkään, eikä kenelläkään kuuluisi olla tässä valmiissa maailmassa. Päivä kerrallaan.

xx Vilhelmiina