Harmaan päivän ajatuksia

Olen päässyt yhden asian yli. Ja olen varma siitä, että sen kuuluikin mennä niin. Niin ei ollut vaan tarkoitus. Eli näin jälkeenpäin ajateltuna olen onnellinen siitä, etten koskaan mennytkään Pariisiin.

Paris is always a good idea – but no. Olen jotenkin helpottunut.

 

Tutustuin sattumalta yhteen pariisilaiseen mieheen, tai entiseen pariisilaiseen, nykyiseen suomalaiseen yrittäjään, joka avasi minulle sitä kaupunkia ihan paikallisen silmin. Sen jälkeen tuli olo, etten olisi pärjännyt siellä vaikka olisinkin ottanut vahvan asenteen. Tai lähinnä, se ei olisi ollut minun kaupunkini, sellainen jossa olisin viihtynyt.

No, hän kertoi että kuvaus rakkauden kaupungista on ihan keksittyä – Pariisiahan markkinoidaan ulkopuolisille ja matkailijoille (huom! ei turisteille) ruusuisena rakkauden kaupunkina, patonkimaana, jossa punaviini on se juttu. Sieltä kuvataan kauniita nähtävyyksiä; Eiffel, Louvré, Riemukaari, Versailles ja ne korkeat vanhat rakennukset, ah. Ja Pariisin halki menevä Seine. Vähän vielä niitä ruusunlehtiä. Mutta täysin piiloon kuitenkin jää se rikollisuus mitä siellä tapahtuu ihan joka päivä, siis päivittäin. Matkailijan silmä ei sitä välttämättä erota, sillä usein keskitytään niihin nähtävyyksiin, mennään ja katsotaan kaupunkia liian pienen linssin läpi, eikä niin sanotusti keskitytä oleelliseen ja niihin katukuviin miten paikalliset kaupungin näkevät. Toisaalta, matkailijathan matkaavat yleensä nähtävyyksien perässä – tavallinen paikallinen elämä jää siinä asiassa kakkoseksi.

No, kuitenkin. Tämän entisen pariisilaisen mukaan siellä kaupungissa pärjäävät vain vahvat ja valppaat. Ei siellä ole todellakaan turvallista kävellä kujia pitkin pimeällä, sinut ryöstetään aivan varmasti. Myös päivällä tälläistä tapahtuu, jos kuljet yksin ja et pidä lauku(i)stasi huolta. Ja väkitungos, sen keskellä on helppo napata taskusta mitä vain. Pätee moniin suurkaupunkeihin muuten tämä toiminta. ​On kuulemma paljon muutakin pahaa siinä kaupungissa, se jääköön jokaisen itse selvitettäväksi. Mutta matkailijan tulee olla valpas ja katsoa ympärillensä missä kulkee, eikä vain mennä tukka putkella eteenpäin, sokkona. Mies kuitenkin kertoi aika paljon asioita, faktoja, jotka pidän aina mielessäni siitä kaupungista.

Ja ei, vaikka hän kertoi näitä varoittavia asioita Pariisista, se ei tarkoita sitä etteikö hän rakastaisi kotikaupunkiaan. Kyllä kuulemma rakastaa, mutta hän halusi pois sieltä sen vuoksi ettei tarvitsisi koko ajan pelätä. Suomesta hän puhui kauniisti; ”Vaikka olisi isossa kaupungissa, täällä ei tarvitse pelätä, ei silloinkaan kun kulkee pimeällä yksin. Ei tarvitse pelätä että omaisuutta anastetaan tai vahingoitetaan. Täällä saa hengittää puhdasta ilmaa ja nauttia luonnosta. Täällä saa olla ja yrittää, ja on enemmän mahdollisuuksia.” ​Noin hän kuvaili elämäänsä täällä.

Ja ihme kyllä, hän sanoi että ihmiset täällä ovat ystävällisiä – eli suomalaiset hoi, emme sittenkään taida olla ihan jääräpäitä.

Mutta todellakin aion käydä Pariisissa ja muissa isoissa kaupungeissa vielä joku kaunis päivä. Ja juuri niin, käydä – en muuttaa. En varmaan koskaan sopeudu isoihin kaupunkeihin, rakastan niitä pieniä, sopivan kokoisia kaupunkeja. Kaupunkeja, jotka ovat kuitenkin saavutettavissa isoimmista kaltaisistaan. Vaikka rakastankin vanhoja rakennuksia, kuten Pariisin, haluan että on vehreää, on meri tai järvi, on luontopolkuja, vuoria ja sellaista. Epätasaista maastoa. On kaupunkia, mutta on myös metsää mihin katsonkin. Vesistöt ja meri on tärkein, ilman niitä ei tulisi mitään tai en olisi mitään.

Rakkaat ihmiset tekevät kodin – mutta asuinpaikka sen missä viihtyä.

Vinkit matkailua rakastaville; tutustukaa paikallisiin ja kyselkää kaupungista/maasta, saatte sitä kautta tietää paljon enemmän kuin missään matkaoppaassa lukisi. Ja saatte uutta näkökulmaa, ja ehkä myös salaisia vinkkejä. Rohkeasti vaan. Aidoilta paikallisilta, jotka ovat asuneet maassa läpi elämän, on aina parempi kysyä neuvoja kuin muilta muualta muuttaneilta tai hetken maassa olleilta. Awink, awink.

 

// Paris is always a good idea – but is it? Now I’m only relieved that I never moved to Paris last fall. It’s not my city, I don’t think that I would have enjoyed there ’cause it’s too big. There is no ocean, nature, verdancy, mountains and purity – which I clearly enjoy and need around me. In Paris are only big old buildings, culture, attractions and that kind of, which I do like, but don’t love so much that I would need them around me. I know I travel someday to Paris, but yes, travel – don’t move. That’s the difference.

What can I do – I’m not big city girl. Maybe that’s why ’cause I’m from Finland. And I think I never change from this who I’am now.

 

​xx Vilhelmiina