Harrastuksena elämä

14.kesäkuuta ja olen taas ihastunut kesään. En oikein ole kesäihminen, ennemmin kevät ja syksy. Kevät on minulle uuden alkua ja uusia mietteitä oman elämäni suhteen, sitä itseensä tutustumista uudelleen ja itsensä löytämistä. Syksy taas herättelee kaikista kevään pohdinnoista, ja silloin on aika olla toimelias ja saada aikaiseksikin jotain. Syksyisin alkaa aina jokin uusi.

Kesäyöt ovat kuitenkin parasta ihmiselämässä. Eivät tule ehkä ihan ykkösenä listalla, mutta ainakin lähellä ja jotain sen jälkeen.

Kesä tulee, on ja menee, mutta jotenkin koitan pitää kesämielen ihan jokaisena vuodenaikana. Yritän muistaa olla kiitollinen ja luottavainen: saan elää tätä päivää ja huomenna on uusi mahdollisuus. Kaikkeen on mahdollisuus ja kaikilla on mahdollisuus. Sanotaan että pessimisti ei pety, mutta hah, ei optimistikaan. Taistelen turhia vääryyksiä ja epäoikeudenmukaisia lauseita vastaan. Omaa elämääni moiset ei pilaa.

Välillä tulee ihmeellisiä flashbackeja niihin elämän kohokohtiin ja hetkiin, jotka ovat muuttaneet ajatusmaailmaani ja minua ihmisenä. Eivätkä nämä takaumat ole niitä ikäviä, eivät puistattavia – päinvastoin: niitä aitoja, rakkaudellisia ja onnentäyteisiä. Mitä jos en olisi koskaan kokenut niitä tai mitään, mitä jos. Tiedän että on turhaa ajatella noin ja jossitella, mutta on outoa ajatella minua erilaisena tai eri ihmisenä kuin mitä olen. Siksi jollain hassulla tavalla uskon kohtaloon: if it’s meant to be, it’s meant to be, and it will be. Olen kuka olen, koska olen. Jokainen meistä on.

Musiikki on täydellistä terapiaa ja se tulee olemaan yksiä niitä ja elämässäni aina. Mutta että vielä kun omistaisin ukulelen tai pääsisin taas osaksi jotain yhteisöllisyyttä tukevaa kuoroa, niin se jos mikään olisi mukavaa. Kuoroon ehkä joskus harmaahapsisena mutta nuorekkaana mummona, ukulelen voisin hankkia vaikka huomenna.

Onhan minulla vielä aikaa toteuttaa unelmiani ja tehdä niistä villeimmistäkin haaveista totta. Ei elämä tähän lopu, ei maailma kaadu, vaikka joskus maa murenee tällaisen kaksikymppisen alla ja todella hurjastikin. Joskus eletään toivottomuudessa, kunnes se taas jostain löytyy. Aina se on löytynyt, toivo, ja löytyy vielä tulevaisuudessakin. Ja sitten jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin tai ehkäpä jostain uudesta. Mutta kuitenkin: jatketaan.

Joskus sitä käy niin, että kaikki käy hyvin. En tiedä mitä tällä koitan sanoa, mutta että kaikki on hyvin. On hyvä flow, oikeastaan vähän jokaisella elämän osa-alueella. Ja se riittää.

Se riittää. Ihania kesäöitä toivotellen,

Vilhelmiina