Hei hei, heinäkuu
Jäljellä on kaksi helteistä heinäkuun päivää, ja on aika toivottaa elokuu tervetulleeksi.
Ainahan sen tietää, niin kuin tänäkin vuonna, että kesä menee hujauksessa ohitse. Monilla loppuu loma elokuun puoliväliin, itsellä koulunpenkki kutsuu syyskuussa – sitä ennen tulisi suorittaa vielä loput kesäopinnoista. Vähän pelottaa kuinka saan itseni taas opiskelumoodiin, mutta eiköhän se siitä. Pikkuhiljaa ja hiljalleen.
Mutta onpa ollut ihanan lämpöiset kesäsäät meillä täällä Suomessa, ei valittamista! Onneksi en buukannut toukokuussa lomamatkaa minnekään etelän lämpöön, sillä etelän tuulet puhalsivat kaiken sen lämmön tänne meille pohjolaan. Kerrankin näin. Toivottavasti jokainen on nauttinut näistä helteistä eikä valittanut liikaa. Eihän kaikki pidä helteistä, itsekään en ole mikään trooppisten helteiden ystävä, mutta kerrankin on ollut upea mahdollisuus nauttia koko heinäkuu kunnon lämpöaallosta – se jos mikä on harvinaista Suomessa. Tämä kesä muistetaan varmasti.
Kesäkuun lopulla tein oikean päätöksen lähteä vähäksi aikaa kotoa ja opiskeluympyröistä muualle, se teki hyvää. Teki hyvää nähdä rakkaita ihmisiä ja muita kaupunkeja. Lomailin kotiympyröissä Keski-Suomessa sekä Länsi-Suomessa, karkasin myös muutamaksi päiväksi Ahvenanmaalle ja ihailin tovin elämää saaristossa. Kuvittelin olevani Myrskyluodon Maija niissä maisemissa. Säätkin olivat puolellani, aurinkoa ja raikasta merituulta kun kaipasin.
Ja tiedättekö mitä, unohdin lomaillessani aiemmin kirjoittamani kesän bucketlistin ja muistin sen vasta nyt. Huomaamattani tai tajuamattani olen toteuttanut useamman kohdan; olen haahuillut kesäyössä, tehnyt roadtrippeja kesäisessä Suomessa, poiminut kukkia/yrttejä/marjoja luonnosta, mökkeillyt, kokenut Lapin lumoavat yöttömät yöt, telttaillut, tehnyt retken Suomen saaristoon, herkutellut piknikillä ja tutustunut itselle tuntemattomiin Suomen kaupunkeihin. Jos reissu Pohjois-Norjaan, treffit, festarit tai naku-uinnit ei toteudu tänä kesänä, niin ensi kesänä sitten!
Elokuussa ehtii vielä tehdä vaikka ja mitä, mutta ensin on suoritettava muutto uuteen ihanaan asuntoon, jonka ikkunoista saan ihailla kaunista Tornionjokea. En malta odottaa, että pääsen asettumaan sinne. Koen olevani onnekas tästä asunnosta.
Jotenkin tuntuu, että lopulta kaikki loksahtaa paikoilleen ja kaikki tapahtuu juuri niin kuin on tarkoitettu. Välillä kuuluukin olla vähän hukassa, kunnes pääsee taas pinnalle ja on helppo hengittää. Elämä opettaa ja hyvä näin. Kun ajattelet elämää positiivisin mielin, sekin ajattelee sinusta niin.
xx Vilhelmiina