Lupaus olla minä
I hope you don’t mind that I put down in words (Elton John – Your song).
Kaunein lause, mikä minulle on koskaan sanottu, on:
”Don’t ever change. Always be you”.
Eli älä koskaan muutu, ole aina oma itsesi. Se tapahtui muutamia vuosia sitten, yllättävässä paikassa ja silloin, kun en edes odottanut mitään tuollaista. Olin tosi nuori (tai olenhan edelleen nuori, mutta siis nuorempi kuin nyt) enkä odottanut, että kukaan sanoisi minulle mitään tuollaista. Ja vielä suoraan silmiini katsoen (minusta aina ne lauseet, jotka uskalletaan lausua toiselle silmiin samalla katsoen, tulevat suoraan sydämestä). Aavistan jotenkin, että nuoren, ehkä hieman epävarman korviin tuollainen lause saattaa kuulostaa absurdilta, sellaiselta ei niin vakavasti otettavalta.
Otin kylläkin tuon lauseen kovin vakavasti. Olin vasta 21 vuotias.
Jos haluatte tietää kuka sen minulle lausui (ja tietenkin haluatte), hän oli silloinen norjalainen ihastukseni (ei, emme koskaan seurustelleet, mutta jaoimme ihania kokemuksia ja pidimme tiiviisti yhteyttä – viimeksi olin häneen yhteydessä vuonna 2017 ja olen todella onnellinen kun tiedän, että hän on nyt todella onnellinen omassa elämässään). Olen varmaan joskus kirjoittanut hänestä ja tuosta lauseesta täällä blogissakin, mutta en ole aivan varma olenko (en taida olla).
Mun vastaus tuohon sydäntäsärkevään lauseeseen meni kutakuinkin näin:
”I promise. I’ll always be me.”
En ole kuitenkaan ihan varma vastauksestani, sillä saatoin puhua siinä sekavassa olotilassa (siis yliväsyneenä) niin suomea, englantia, ruotsia kuin norjaakin – sekaisin kaikkia niitä neljää.
Se oli sitä aikaa, kun olin kiinnostunut opettelemaan norjankin kieltä (kai olen vähän vieläkin). Ja sitten kun SKAM alkoi pyöriä Yleltä – no, katsoin putkeen kaikki jaksot ja vielä ainakin kaksikymmentä kertaa sen jälkeen uudestaan. Herlig, herlig, livet er. Ja sitten unelmissani oli lähteä töihin Norjaan, no, tämä unelma on edelleen unelmissani. Nyt en ole kuitenkaan lukenut tai kuunnellut norjaa hetkeen.
Mutta, tähän päivään mennessä olen pitänyt tuon lupaukseni olla minä. Vaikka välillä se unohtuu tai piiloutuu jonkun taakse, se kuitenkin on. Olla minä. Olla oma itseni. Oli elämäntilanne mikä tahansa.
Don’t ever change, always be you. Joskin huonoina aikoina olen unohtanut tuon – unohtanut sekä lauseen että itseni, mutta sitten sen taas muistanut ja muistanut myös itsenikin. Tärkeintä kai on, että vaikka olisi kuinka upoksissa, niin että löytää takaisin pinnalle (että löytää oman itsensä muiden seasta). Ja kai siinä on jotain ihmisyyttä – ihmisille kuuluvaa tämä tällainen – että välillä pitää kadottaa itsensä, jotta muistaisi että kuka on.
Olen todella onnellinen tuosta lauseesta. Ehkä se lausuttiin minulle juuri oikeaan aikaan, siinä oikeassa elämäntilanteessa. Se osui niin syvälle sydämeen, jääden kai ikuisesti sinne, että se vuosi vuodelta muistuttaa minua olemaan oma itseni ja olemaan onnellinen omana itsenäni, juuri tällaisena. Se on kai tärkeintä tässä elämässä – että muistaa olla oma itsensä.
Ja vaikka lauseen lausuja ei ole enää varsinaisesti elämässäni, tuo lause on. Takk for du, og jag er glad når vi møttes i så en gång.
xx Vilhelmiina