Matkailemmeko – vai matkailemmeko linssin läpi?
Matkailemme – mutta miten matkailemme, se on eri asia.
Sosiaalisen median eli somen käytön vallitessa maailmaa, luulen että ihmiset usein valitsevat matkakohteeksi paikan, joka näyttää myös kameran linssin läpi upealta. Ikävä totuus – mutta se saattaa pitää paikkansa. Useille meistä matkailuelämyksiä ovat sellaiset hetket, jotka nappaamme kameroilla ja jotka jaamme sosiaaliseen mediaan. Jaamme someen kuvia, jotka näyttävät täydellisiltä – niin että kaikki se epätäydellisyys jää piiloon kameran taakse. Haluamme muiden näkevän kuinka upea tämä matkailukohde on, kuinka upeassa paikassa matkailen ja kuinka elämä siellä näyttää täydelliseltä, lähes kiiltokuvamaiselta. Kuinka saankaan olla osa tätä täydellistä kaupunkia, edes hetken, ja kaikki tietävät sen.
Näin ei vaan ole – vaikka matkailisi kuinka rikkaassa, täydellisessä, upeassa tai loistokkaassa maassa, niin epätäydellisyyttä löytyy sieltäkin. Ihan joka paikasta. Joka maassa on niitä kiiltokuvamaisia paikkoja, mutta vastakohdaksi siellä on niitä rumempiakin paikkoja – joita emme mielellään jaa someen. Vasemmalla puolella oleva raunioitunut ruskea talo on aivan hirvittävä – no mutta hei, oikealla puolella oleva punainen talo on kuin unelma, otanpa siitä kuvan ja jaan someen.
Meidän tulisi muistaa, että useat somessa esiintyvät kuvat ovat joko muokattuja niin että ne näyttävät täydellisiltä tai sitten ovat vain otettu tietyistä paikoista, joissa rakennukset näyttävät kuin karkeilta tai ranta on kuin unelmaa. Kameran linssin takana seisova henkilö saattaa olla vaikka minkä sekasorron keskellä juuri kuvanottohetkellä – kukaan kun ei tiedä sitä.
Rumastakin voi saada kaunista rajaamalla ja muokkaamalla kuvaa. Olen huomannut, että liiallisesta muokkaamisesta on tullut harrastus useiden somea ahkerasti käyttävien keskuudessa. Rajaa tuo ruma rakennus tuosta pois, tai käytä tuota filtteriä että naamasi näyttää virheettömältä.
Ihan vapaasti hei, mutta ihan rehellisesti, muokkaamalla muokatut kuvat huomataan kyllä ja ne näyttävät ainakin omiin silmiini aivan järkyttävältä. Blurratut ja virheettömät naamat, etenkin. Onko muokkaamisessa järkeä? Se, että meikkimainoksissa esiintyvien mallien naamat ovat blurrattu näyttämään virheettömiltä tai se, että katalogimallien vartalot on muokattu kapeammiksi tai paranneltu – onko se hyväksi nuorille, tai kenellekään meistä? Miksi pitää muokata jo täydellistä naamaa tai vartaloa? Tai miksi pitää muokata yhtään mitään? Miksi ei vain voi olla aitoja mainoksia, aidolta elämältä näyttäviä otoksia?
The Times we had – yes the time what WE had. That phrase, though.
Mutta asiaan. Siihen matkailuun siis.
Olenko ihan väärässä jos totean, että monet matkustavat ihmiset pitävät kännykkää kädessä matkoillaan ja katsovat matkakohdettaan kameran linssin läpi? Tuskin kovin väärässä. Itse olen ainakin syyllistynyt tähän – kuvaillut ihan liikaa, nähnyt kujat rakennuksineen, aaltoilevan meren auringonlaskuineen ainoastaan sen kameran linssin läpi. Enkä silloin keskittynyt niihin ääniin, hajuihin, makuihin ja ihmisiin ympärilläni – siis tarkoitan että olisin aistinut aidosti sitä paikkaa, niin että siitä olisi jäänyt enemmän muistoja kuin vain ne kauniit kuvat kameraani. Onko nämä niitä aistikuvia – ehkä.
Tiedän että muistot menneestä tulevat mieleen kuvien kautta, mutta voivat ne tulla muutakin kautta. Voit palata niihin tunnelmiin, siihen matkakohteeseen, myös aistien kautta. Muistat kai kuinka hyvältä tuoksui ne punaiset kukat sillä kapealla kujalla, kuinka talosta kantautui äänekästä naurua ja pienet lapset huusivat sinulle jotain ikkunasta, kuinka hyvältä maistui se jälkiruoka juuri siinä ravintolassa ystävien kera ja miten ihanaa siinä hetkessä oli vain olla – vain ystävät ja ruoka. Tai kuinka hyvältä tuntui olla jonkun sylissä aamuyöllä kun aurinko nousi meren takaa, ja se, kuinka upealta auringonnousu näytti kun istuit paikallisessa bussissa kohti lentokenttää samalla kun itkit niin että vanhempi rouva bussissa katsoi sinua pitkään ihmetellen ja sen, kun kuuntelit juuri sillä hetkellä sydänsuruissasi Coldplayn kappaletta Fix You. Ihan mitä tahansa aisteja tunsitkaan – olit aidosti läsnä, juuri siinä hetkessä.
Tälläistä on tapahtunut minulle – kun olen ollut matkalla läsnä ilman kameraa, tai kännykkää. Ilman mitään välinettä, jolla olisit jakanut nämä kokemukset somen välityksellä muille. Elämän parhaimmat hetket kun eivät näy somessa – sen olen sisäistänyt. Elämän parhaimmat hetket koetaan aivan yllättäen, yksin tai rakkaiden ihmisten kanssa. Ne, jos mitkä jäävät mieleen.
Ne hetket, jotka olen tallentanut kameran linssin läpi, eivät ole juurikaan jääneet mieleen. Ihan oikeasti, eivät ole. Ne ovat olleet kyllä kauniita hetkiä, paikkoja tai sattumia, mutta niissä ei ole välttämättä mitään tarinaa takana. Surullista kuin se onkin, useimmat someen jakamani kuvat ovat olleet tarinattomia. Eivät tietenkään kaikki.
Kiinnittääkö kukaan enää huomiota matkoillaan siihen, mitä ympärillä tapahtuu? Mitä haistat, maistat, tunnet, näet tai kuulet kun kävelet pitkin kujia tai rantoja. Vai käveleekö kukaan enää missään ilman että kännykkä on kädessä?
// When you travel, do you pay attention what happens around you? What you see, smell, taste, feel or hear? Or do you see the world only through your phone?
The beautiful moments of life you feel when you’re truly there – just in the moment, alone or with your lovely ones. Those moments don’t appear here in social media – I noticed it, and I’ve always though it in that way. My best moments of life don’t show up here, they are and stays in my heart.
The problem isn’t that we travel – the problem is how we travel. Remember to be present.
xx Vilhelmiina