Matkat, jotka pysyvät ikuisesti mielessä
Tällä viikolla yhtenä yönä heräsin uneen, jossa eksyin taas sinne, yhteen tiettyyn paikkaan ulkomailla. Paikkaan, johon rakastuin ja johon koen edelleen omistavani vahvan tunnesiteen. Kaipuu ja ikävä korostui siinä unessa. Ehkä se on juurikin sinne ikuinen.
On vaikea irtautua koskaan sellaisista paikoista, jotka ovat alusta lähtien kuin ”toisia koteja” – tuskin siihen pystyy koskaan. Ne paikat jäävät kai ikuisesti paikoiksi, joihin sitten palata ikään kuin palaisi kotiin. Näitä paikkoja on itsellä niin kotimaassa kuin ulkomailla. Ne paikat näyttävät samalta, kun sinne palaa. Ne tuntuvat samalta, kun sinne palaa. Ne ovat omassa mielessä muuttumattomia, vaikka olisivatkin muuttuneet.
Myös ihmiset tekevät niistä paikoista kodin. Missä kohdellaan hyvin, siellä on myös hyvä olla. Ihmisillä on suuri vaikutus vahvan tunnesiteen muodostumiseen. Paikalla itsessään ja/tai siellä paikassa olevilla ihmisillä – asukkailla – on vaikutus siihen, miltä siellä tuntuu olla ja minkälainen side paikkaan lopulta muodostuu.
Mieleeni tulivat tietyt sanat James Bluntin kappaleesta ”You’re Beautiful”:
”I don’t think that I’ll see her again, but we shared a moment that will last till the end”.
Meidän jokaisen elämään eksyy välillä niitä ihmisiä – eikä vain eksy, kohtalo määrittää – jotka jäävät ikuisesti mieleen vaikka emme heitä koskaan uudelleen näkisikään. He ovat hetken meidän ja me heidän. Jaamme tietyn hetken elämästämme yhdessä, siellä tietyssä paikassa ja luomme muistoja. He antavat meille tulevaisuuteen jotain, jos vaan haluamme olla vastaanottavaisia. Vastavuoroisesti mekin annamme heille, joskus täysin tietämättäkin. Heistä saattaa kuulua joskus valovuosien päästä jotain – silloin viimeistään tietää, että ehkä todellakin annoin hänelle jotain, sillä hän muistaa. Toisaalta, voiko mitään unohtaa koskaan?
Mikä matkojen tarkoitus lopulta on? Sitä tässä pohdin. Miksi ihmiset matkustavat? Entä, jos matkalta ei jää käteen mitään, mikä se sitten on tai onko sellaisissa matkoissa lopulta mitään järkeä? Menikö matka niin sanotusti hukkaan? Jos matka ei opeta, tuota elämystä, anna ymmärrystä maailmasta – onko se mitään? Mikä on matka ilman tarkoitusta?
Ihmisestähän se on itsestään kiinni, onko hän vastaanottavainen matkustaessaan. Jos avaat itseäsi maailmalle – sydämesi ja mielesi, missä ikinä oletkin ja minne menetkin, myös maailma avautuu sinulle.
On ilmiselvää, että osa meistä lähtee jokin tarkoitus mielessä matkalle, jotta osaisi ehkä katsoa maailmaa laajemmin tai nähdä tähän lähelle. Tällainen matkaaja yleensä haluaa seikkailla, ymmärtää eri kulttuureita, oppia heiltä ja tuntea yhteenkuuluvuutta myös heidän kanssaan. Hän haluaa imeä uusia asioita itseensä, olla avoin ja läsnä kaikissa hetkissä matkatessaan. Sitten on matkaajia, jotka lähtevät matkalle huvikseen; ihan vain lomapäiviä viettämään tai vain siksi, kun on tuota ylimääräistä rahaa nyt tuossa – ilman, että paikallisten elämä ja heidän kulttuuriin tutustuminen kiinnostaisi. Yleensä sellaiset matkaajat viettävät aikansa visusti siellä hotelli-alueen sisäpuolella. On täysihoidot ja muuta sen semmoista.
Kaikista ihaninta kuitenkin on, että ihmiset matkustavat. Oli sitten kyseessä kumpi tahansa matkaaja, niin sanottu reppureissaaja tai se hotelli-alueella viihtyvä.
Mielestäni maassa maan tavalla. Mihin ikinä menetkin, kunnioita sen maan kulttuuria, missä olet. Tutustu edes hieman paikallisiin ja varsinkin, paikalliseen ruokaan. Aloita vaikka siitä. Jo tämä voi laajentaa näkemystä maailmasta. Olemme kaikki kuitenkin lopulta yhtä, vaikka maailma niin suuri onkin ja eri kulttuureita täynnä. Elämme saman taivaan alla, sama aurinko, kuu ja tähdet. Sama planeetta.
Kuvat Kreetalta, Elafonissin läheisyydestä.
xx Vilhelmiina