Millainen ihminen haluan olla?
Tänään on tiistai. Huhtikuun ensimmäinen sellainen. Kuuntelen juuri Ed Sheerania, ja tässä pohdin että kuka tiputti tuon maailman ihanimpien rakkauslaulujen tekijän tähän maailmaan? Tai mitä hänen ajatuksissaan oikein liikkuu; mistä Sheeran oikein loihtii toinen toistaan söpömpiä lauluja rakkaudesta ja muusta. Joku ihmeidentekijä se mies on, ja kenties tiennyt sen jo syntyessään että joku päivä hän tulee sulattamaan kappaleillaan monien sydämet.
Ihanan Emilian blogista löysin postauksen aiheesta; ”Millainen ihminen haluan olla?”. Sitä jokaisen pitäisi pohtia, useinhan ihminen on sitä mitä sisäisestikin on. Sisäinen olotila kun kumpuaa ulos ihmisestä itsestään; paha olo yleensä kiusaamisena ja räyhäämisenä, onnellisuus taas aurinkoisena olemuksena ja ystävällisyytenä muita kohtaan.
Olen aina yrittänyt purkaa oman sisäisen pahan olon johonkin muuhun kun toisiin ihmisiin; lenkkeilyyn/urheiluun, kirjoittamiseen tai sitten olen mennyt johonkin piilopaikkaan, kuten peiton alle tai luontoon järven/meren rannalle ja itkenyt niin että loppujen lopuksi olen nauranut katketakseni. Joku opetti että laske kymmeneen niin murheet ja huolet unohtuu – no ei toimi, ei minun kohdalla.
Mielestäni on erittäin väärin kun jotkut tuntuvat purkavan omaa sisäistä pahaa oloa toisiin ihmisiin, se kun ei auta, se pahentaa vain tilannetta. Varmasti kiusaajan omaakin tilannetta – mutta etenkin tuottaa syyttömälle ihmiselle pahaa oloa, joka ei välttämättä haihdu hänen mielestä ihan tuosta noin vain. Syytön ihminen joutuu uhriksi miettien mitä minä olen tehnyt tai olenko tehnyt jotain väärää.
Voi kun kaikki kiusatut ymmärtäisivät että syy ei ole heissä – kiusaajalla on vain paha olla ja sinä jouduit vaan tahtomatta uhriksi.
Yritän tässä nyt vain sanoa, että rakkaat kanssaihmiset: älkää purkako pahaa oloanne muihin, syyttömiin. Puhukaa ja kertokaa, avautukaa omasta pahasta olosta, ympärilläsi on ihan varmasti ihmisiä, jotka kuuntelevat. Aina on edes yksi ihminen, joka kuuntelee juuri sinua. Ja muistutuksena kaikille, osallistukaa #kannustusryhmä -kampanjaan, sillä jokainen meistä voi laittaa hyvän kiertämään! Meillä on siihen velvollisuus.
Millainen minä sitten haluan olla? Ystävällinen ja lämminsydäminen, avulias, tunteellinen ja herkkä, tarvittaessa vahva ja pippurinen, luotettava ja uskollinen, reipas ja ahkera, huomioonottava ja kunnioittava, kiinnostava ja uudistuva, aina valmis uuteen. Ja rohkeakin, omia puoliani vaaliva nainen. Voisinhan keksiä tähän monta adjektiivia, tässä kuitenkin nyt mitä ensiksi tuli mieleen.
Tärkein on, että minä olen minä – enkä kukaan muu. Tärkein ja kliseisin pointti ehkä on olla oma itsensä, eikä mennä virran mukana. Siksi en ymmärrä sanontaa go with the flow.
// What kind of human I want to be or who I want to become?
It’s easy to say who you are, but when you think more deeply ”what kind of human I really want to be to myself and also to others”, you have to consider the adjectives again. What you are internally, it shows out. So if you’re feeling happy I’m sure that you’re acting kindly to others – but when you’re feeling down or feeling bad, then I’m sure that you may bully others and you’re irritated and everything irritates you.
So I must have to say, if you’re feeling bad – you must speak it out. So simply. Everyone has that one (or ten) person who listen to you, so when you’re internally feeling sad, angry or just bad – speak, write, sing or whatever you want, it out.
Don’t use your bad feelings to others – don’t bully others for no reason. You might get more hurt yourself and that innocent person gets hurt, maybe get so hurt that it may ruin her life.
And of course – be yourself. It’s the most important thing. It may be a cliché, but it’s true. I don’t understand the phrase ”go with the flow”, ’cause I don’t want to go with the flow – I want to go with my own flow.
xx Vilhelmiina