Omituista ja hauskaa (kuulumisia)

Hei ystävät.

Hei kevät, hei myös kesälle.

Nyt kun työkuviot ovat selkiytyneet ja siintävät tuolla syksymmällä, katse ja ajatukset ovat kesässä. Mitä tekisin, tekisinkö mitään. Missä olisin, olisinko missään. Kenen kanssa, ehkä ilman.

Ajattelen vain saisinpa olla ihan joka paikassa. Tuo ajatus ei ole kuitenkaan mahdollinen –  tai ajatuksena hyvinkin mahdollinen mutta konkreettisesti toteutettuna ei kuitenkaan. Että ei kerralla ja samanaikaisesti, mutta yksi paikka kerrallaan ja vuorotellen. Tärkeimmät ja kivoimmat ensin, loput sitten.

Tiedän kuitenkin, että tuleva kesä on elämäni kesä. Good vibes here.

En tiedä edes mistä haaveilen. Haaveilen kaikesta: uuteen kaupunkiin tutustumisesta, uudesta kodista, uusista työkavereista. Uusista kuvioista ihan vaan. Kuinkakohan monta kertaa olen ollut tässä samaisessa olotilassa: kohta on kaikki uutta. Taas sitä uutta, johon tutustua ja jota tutkia. Uutta ja uutta. Mutta rakastan kaikkea uutta.

Kunnes uudesta tulee tuttua. Sitten tekee mieli taas ponnahtaa, ehkä vähän kauemmas tällä kertaa.

Päätin jo monta vuotta sitten, että tulen asumaan vielä jonain päivänä Tukholmassa. Ja sen lupauksen aion itselleni pitää, myös suoda. Yhden kesän siellä jo asuin (ihana ihana kesä!), ja tämä tunne vahvistui silloin entisestään: Stokis on yksi minun kaupungeistani. Sinne on vaan päästävä uudestaan. Asumaan. Elämään. Olemaan taas tukholmalainen. Mitä elämä tuokaan eteen, tuokoon. Hidasteet ovat vain hidasteita, mutta eihän minulla ole mihinkään kiire. Tukholmassa unelmoin opiskelevani maisterin tutkinnon ja tekeväni myös vähän aikaa töitä. Enkä yhtään ihmettelisi, jos tuo vähän aikaa venyisikin pitkäksi. Voihan olla, että löydän oman onnellisuuskuplan sieltä ja jämähdän sinne.

Suomi on silti minulle rakkain, vaikka kuinka tunnen olevani sielultani maailmankansalainen. Kuinka rakastankaan asua Suomessa, mutta tämä maailmankansalaisuus, se nyt vaan on minussa. Halu olla, elää ja asua jossain muualla on edelleen vahva. Ei kai sille voi muuta tehdä, kun muuttaa ja kokeilla elämää jossain muualla. Niin olenkin tehnyt, Suomessa pääosin, tosin.

Olen kuitenkin muutaman kuukauden jo asunut ulkomailla; ne kuukaudet Kreetalla ja Tukholmassa olivat käänteentekevät omaa elämääni ajatellen. Rakkautta täynnä olen taaskin, kun ajattelen niitä kuukausia, hetkiä ja ihmisiä.

Ihana elämä.

Ja nämä keväiset ajatukset. Antaa auringon vaan kaiken pehmittää.

Loveee,

Vilhelmiina

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa