Oodi entisille luokkakavereilleni
Teille, ystäville, joihin tutustuin matkailualaa opiskellessani.
On tavallaan erikoista tässä universumissa kun saa elämään ihmisiä, joita ei haluaisi sieltä koskaan katoavan. Sellaisia, jotka haluaa tavalla tai toisella pysyvän omassa elämässä, sellaisia, joiden elämää seuraa mielenkiinnolla ja inspiroituu siitä.
Niitä on, ja toivon todella että he pysyvät siellä aina. Muodossa missä tahansa. Lähellä tai kaukana. Naapurissa tai puhelinyhteyden päässä.
Suoritin matkailuvirkailijan tutkinnon kahdessa vuodessa, ja valmistuin 2014. Rehellisesti sanottuna olisin voinut jatkaa saman luokan kanssa opiskelua vaikka vuoden tai kaksi lisää. Ihan vaan huvikseni. Siksi, sillä meidän luokka oli täynnä upeita ihmisiä, täynnä inspiroivia, erilaisia ja ennenkaikkea vahvoja ihmisiä. Vahvoja, etenkin. Mulla on ihan hitokseen ikävä teitä. Voi itku. Mutta se ikävä on hyvästä, ja enpä päästä teitä koskaan elämästäni katoamaan.
On hassua, että edelleen me kaikki olemme jollain tapaa matkailualalla tai siihen liittyvissä työ-/koulupaikoissa. Toiset opiskelee, toiset tekee töitä, osa molempia. Toiset seikkailee ulkomailla, toiset kiertää ympäri Suomea. Pääasia on ehkä se, että me mennään ja liikutaan. Nähdään paikkoja, uusia kulttuureita, ihmisiä. Kai se on tälläistä matkailualalla, kai se on ihan normaalia meille.
Te tyypit, entiset luokkatoverini, te inspiroitte minua. Saan teiltä motivaatiota ihan suunnattomasti.
Yksi motivoi terveisiin elämäntapoihin ja liikuntaan (koska bikinifitneksen Suomen mestari!), toinen siihen että elämässä mikä tahansa on mahdollista ja voit vaikka rakastua italialaiseen (pus!). Kolmas on niin vahva nainen ja taistelija, ikuinen pikkusiskoni, etkä koskaan tule tajuamaan kuinka tärkeä olet minulle (puolet mun sydämestä kuuluu sulle). Neljäs on jo isä, meidän luokan ”hauskin”. Viides seilaa jossain Suomen ja Hollanin välimaastossa, tiedä sitten, aika mahtavaa elämää kuitenkin. Kuudes käy välillä ulkomailla (kiitos seikkailusta Egyptissä) ja Lapissa töissä, eräjormailee ja on tällä hetkellä innostunut kalastamisesta ja hankkinut onget sun muut (hitsi oot cool!). Seitsemäs on palannut juurillensa, muutamien Stadi- ja risteilyvuosien jälkeen, ihannoin sinua siksi koska tajusit mihin sydämesi lopulta kuuluu – juurillesi kotipaikkakunnalle. Kahdeksas on nyt stadilainen, ja varmasti ”elää” – ja yllätti minut kuinka mahtava ihminen onkaan kun sain häneen tutustua. Yhdeksäs opiskelee, söpöilee, opiskelee, käy ulkomailla ja söpöilee (ja Haloo Helsinki!). Kymmenes treenaa, söpöilee ja ai että minä rakastan sinun luonnetta (ja hiuksia!) ettäs tiedät. Yhdestoista kaunistuu vain päivä päivältä. Kahdestoista on Leighton Meester – hitokseen kaunis nainen etten kestä, Queen E. Kolmastoista teistä rakastaa hevosia ja kilpailee, ja on aivan ihana nainen, todella kaunis sisältä ja ulkoa. Neljästoista opiskelee, ja voi kumpa kuulisin sinusta enemmän missä menet ja mitä teet (sinulla kun on sydän kohdallaan kun uskallat sen avata). Viidestoista muutti juuri Espanjaan (hola, como está, tulen niin käymään luonasi!). Kuudennentoista kanssa meillä on historia jo lukioajoilta, ja olet vaan mahtava, halataan kun tavataan, jooko, vähän niin kuin silloin lentokentällä.
Olittekohan kaikki tässä. Ja luokanvalvojamme – itseasiassa, häneltä otin neuvon miksi kannattaa käydä avantouinnilla etenkin talvisin, vaikka juuri ennen koulupäivää – se sekä piristää että pitää taudit loitolla.
Kiitos että olitte. Kiitos että olette. Olitte ja tulette olemaan, aina, sydämessäni.
Halataan kun tavataan. Mitään muuta sanoa osaa mä en.
xx Vilhelmiina