Kaipuuta

talvi4.jpg

 

Aina talvisin, kipakoista pakkasista huolimatta, minulle tulee kauhea kaipuu jonnekin Pohjoiseen. Vaikka olen enemmän kevättä ja lämpöä rakastava ihminen, jokin siellä vetää minua puoleensa juuri tähän aikaan vuodesta. ​Juuri nyt, pimeimpään aikaan vuodesta. Ehkä se, että siellä pakkanen paukkuu, ilma on raikkaampaa kuin ikinä, putipuhdas lumi peittää maan niin kauniisti, revontulet loistavat pimeinä iltoina taivaalla ja kaikkialla on niin rauhallista vaikka ensimmäiset matkailijat olisivatkin saapuneet jo ihastelemaan tätä kaikkea. Tai se, että rakastan vaellella luonnossa, ja korkealle tunturin päälle vaeltaminen illan sinisenä hetkenä tuntuu aina joltain saavutukselta elämässä. ​Viimeksi ainakin tuntui.

 

talvi5.jpg

 

Löysin tämän postauksen kuvat jostain tietokoneeni syövereistä, enkä edes muistanut että olin napannut tälläisiä talvisen tunnelman nostattavia kuvia viimeksi Levillä ollessani.

No, nyt kaikki taas palasi mieleeni, kuvien myötä. ​Ja taas vain hyviä juttuja.

 

talvi3.jpg

 

Koska Suomi, kuten monet muutkin maat, elää matkailusta. Ja vieläpä kaikkina vuodenaikoina. Meidän pitäisi muistaa se, antaa ulkomaalaisille syy tulla ihailemaan tätä kaikkea kauneutta; satojen järvien puhtautta, sinistä taivasta valkoisin pumpulipilvin, vehreitä koskemattomia metsiä ja luonnon putipuhtaita raaka-aineita, revontulien lieskoja tähtitaivaalla ja ainutlaatuisia kaupunkeja ympäri Suomen ja niiden kaupunkien omaa persoonallisuutta nähtävyyksien ja ruokaelämysten suhteen. Unohtamatta meidän uskomatonta Lappia ja sen mystisyyttä poroineen kaikkineen.

 Ne ovat monille meistä itsestäänselvyys, mutta olisi kai jo aika katsoa tätä meidän kotimaata muiden silmin.

 Joskus onkin helpompi lähteä jonnekin kauas vähäksi aikaa, jotta palatessa näkisi taas lähelle. Niin itsestäänselvätkin asiat muuttuvat hetkessä kauniimmaksi.

 

talvi9.jpg

 

/​/ When winter comes, despite the cold days here in Finland, for me comes a terrible longing to somewhere to the north. Although I’m more spring- and heat-loving person, something’s draws me there. Right now, darkest time of the year. Maybe ’cause there’s beautiful frost everywhere, the air is fresher then ever, spotless snow covers the earth, northern lights shines in the dark sky and everywhere is so peaceful, even though the first travellers would have already arrived to admire all of that. Or is it the fact that I love to wander around in the wild nature, and hike to the mountains and it’s feels like some achievements in my life. Last time it felt, though.

​’Cause Finland, like many other countries, live on tourism. Even in all seasons, you can come here in spring, summer, fall or winter – all seasons are so pretty on it’s own way. Just believe me. In Finland we have the purity of thousands lakes, blue skies with white clouds, lush unspoiled forests and natural materials, the Northern Lights in the sky on winter times, and a unique little towns around Finland and their own personality attractions and delicious foods. Not to forget our incredible Lapland and still it’s mystical nature with reindeers and all.

​That are self-evident for many finnish people, but I guess it’s about the time to look at our home country, through some others eyes. Sometimes it’s easier to go somewhere far away for a while, then come back and see things differently. Maybe then you notice how beautiful our own home country really are.

Puheenaiheet Matkat Syvällistä

Vain elämää

img_0996.jpg

Kaksi päivää sitten katsoin yhtä lempiohjelmistani televisiosta, kuten aina näin syksyisin, perjantaina. Oli Anna Puun päivä, joka sai minut ohjelman lopussa melkein kyyneliin, olihan Chisun ja ylioppilaskunnan laulajien (YL) vetämä ​Mestaripiirros niin koskettava. Itse kappalekin, mutta etenkin upeaäänisen kuoron säestämänä.

​Ihana.

 

img_0976.jpg

 

Sanomattakin selvää, että pidän Chisusta artistina to-del-la paljon.

Tasan vuosi sitten syksystä jouluun asti kuuntelin hänen uutta albumia repeatilla aamusta iltaan. Laitoin sen soimaan kun lähdin aikaisin aamulla töihin, ja taas illalla uudestaan kun lähdin töistä. Kuuntelin sitä lenkeillä, kun kuljin pitkin kaupunkia, ja samalla pysähdyin välillä musiikit korvissani ihailemaan kaunista Jyväskylää. Melkein seurustelin Chisun kappaleiden kanssa, myönnän.​ Uusin ”Polaris” -albumi varsinkin, i-ha-na. Nainen itsekin.​ Kappaleet tuolta albumilta sopi juuri omaan elämäntilanteeseeni, ja aika hyvin tummuvaan vuodenaikaankin. Oli inspiroivaa kuunnella tummaanpuhuvaa albumia, varsinkin nimikkokappaletta Polaris, kun kävelin pimeitä katuja pitkin, kulkien hämärtyvässä metsässä tai pitkin katulamppujen valaisemaa siltaa.

Sain ihan älyttömästi energiaa itselleni kappaleista, kun tein pitkiä päiviä töissä, illat ollessa vain vapaana. Energiaa antoivat myös ihmiset, jotka jaksoivat piristää minua. Jopa tuntemattomatkin, jotka hymyilivät niin kauniisti kaduilla kulkiessani ja tuntemattomat, jotka alkoivat juttelemaan minulle kaikesta. Ja olen juuri luonteeltani kuuntelija, rakastan sitä että ihmiset juttelevat minulle vaikka eivät tuntisi, minulla on aina aikaa kuunnella, ja minulta saa varastaa siihen aikaa. Painakaa se mieleenne, te ihanat.

​Tuu mua vastaan –​kappale muistuttaa eräästä, jonka toivon tulevan minua vastaan. Vaikka kiitäen tähtien läpi, jos niin on todella tarkoitettu.

 

img_0975.jpg

​x​x Vilhelmiina

Suhteet Oma elämä Mieli Syvällistä