Ystävyyssuhde on eräänlainen parisuhde

9D0C0D27-A840-4B68-A3D7-9BE80A010E80.jpeg

(Kuva otettu 12.12.2018. Epäonnistuneesta otoksesta voikin tulla onnistunut, kun antaa sille mahdollisuuden)

 

Jokainen teistä tietää sen tunteen kun ei klikkaa, niin ei vaan klikkaa.

Ihmissuhteet. Tässä voidaan puhua molemmista, niin ystävyys- kuin parisuhteista. Itseasiassa, parisuhde on yhtä kuin ystävyyssuhde, sillä parisuhteeseenhan kuuluu ystävyys kumppania kohtaan. Ei kumppani ole vain kumppani, se on myös ystävä. Ehkä se paras ystävä. Ja ystävyyssuhde voidaan rinnastaa parisuhteeseen – kaksi ihmistä on siinä suhteessa uskollisia toinen toisilleen. Perustuuhan ystävyyssuhdekin rehellisyyteen ja luottamukseen, eli aika samoihin kriteereihin mihin parisuhdekin. Eli ystävyyssuhde voi olla yhtä kuin parisuhde, kahden ihmisen välinen suhde, eräänlainen parisuhde.

Tutustuessa uuteen ihmiseen, ihminen antaa yleensä kaikkensa, jos se toinen vaikuttaa yhtään kiinnostavalta ja siltä ”sinunlaiselta.” Karu totuus on, että sinä voit antaa kaikkesi, mutta se toinen taas ei. Se iskee joskus päin kasvoja, kun luulee että tässä on nyt se jokin, hänessä on sitä jotain, mutta ei sitten olekaan. Vaikka toinen vaikuttaisi kuinka kiinnostavalta ja ”siltä sinunlaiselta tyypiltä”, ei se suhde lähde välttämättä toimimaan. Se ei toteudu. Suhde voi kaatua toisen ghostaamiseen (eli viestien ym. vastaamattomuuteen tai muuten vain toisen välttelyyn) tai sitten molemmilla on osansa – kun ei vaan klikkaa, niin ei klikkaa, ja molemmat oivaltavat sen. Siihen tulee se jokin kitka, mikä estää suhteen muodostumisen ystävyys- tai parisuhteeksi. Elämä ehkä.

Tietenkään, ei kaikkia elämässä tapaamia ihmisiä ole tehty ystäviksi – maailmassa on paljon ihania, sinunlaisia, ihmisiä, mutta eivät kaikki voi tulla osaksi elämääsi. Se ei ole epäonnistumista eikä sitä sellaisena kannata pitää, jos jostain hyvin alkaneesta tai hyvältä vaikuttaneesta ihmissuhteesta ei tulekaan mitään. Ihmisiä tulee elämään ja niitä menee, mutta ne sinulle tarkoitetut suhteet pysyvät kyllä elämäsi alusta aina sinne loppuun asti, kunhan niitä suhteita muistaa myös vaalia. Kaikille ihmisille kannattaa antaa mahdollisuus, ja katsoa mitä uudesta suhteesta voi muodostua. Älä sano ei koskaan pätee myös suhteisiin – älä sano koskaan ei koskaan uusille ihmisille. Suhde voi edetä nopeastikin syvälliseksi, etenkin, jos niin on tarkoitettu. Elämä ja aika määrittävät sen.

Ja kyllä, niitä vääriä tyyppejäkin ilmestyy elämään aika ajoin, mutta kyllä ne sieltä nopeasti poistuvatkin. Kaikki tietävät tämän, olen siitä aika varma. Aika ja kokemukset heidän kanssaan värittävät hetken aikaa elämää, pienesti tai isosti. Nämä suhteet ehkä opettavat jotain, tai oikeastaan, niin opettavatkin.

Vaalitaan meidän upeita – jo olevia – ystävyyssuhteita, ja kun löydetään se ihana elämänkumppani, jonka kanssa muodostetaan se varsinainen parisuhde, muistetaan vaalia sitäkin. Rakkautta elämään,

xx Vilhelmiina

Suhteet Rakkaus Ystävät ja perhe

Löytöretki onnellisuuteen

Rakastan katsoa dokumentti-elokuvia. Rakastan katsoa etenkin sellaisia, jotka vievät minut uusiin maisemiin ja saavat aikaiseksi hyvän olon. Katsoin kauniin realistisen dokumenttielokuvan nimeltä Löytöretki onnellisuuteen (Expedition Happiness, 2017), joka oikein huokui nuoren parin omaa tahtoa elää elämää spontaanisti, toteuttaa unelmia ja nähdä maailmaa. Yhdessä. Jotenkin se oli myös rakkautta täynnä. Dokumentista jäikin mieleen nuoren saksalaismiehen lausuma lause: ”onni on ainoa asia, joka tuplaantuu jaettuna.” Mikä pitää paikkansa, vaikka kuinka itsenäinen ihminen olenkin, tuossa lauseessa on totuuden hiven. Yhdessä jaetut kokemukset ovat minullakin olleet niitä elämän parhaimpia. Ne jäävät mieleen, yhdessä toisen kanssa jaettuna. Elokuvassa kaunis musiikki elävöitti upeita maisemia aina Pohjois-Amerikan halki mentäessä, ja lisäksi pariskunnan puhe – lauseet ihmisistä ja maailmasta – tekivät elokuvasta jotenkin todella aidon ja kauniin katsottavan.

Elokuvan katsominen sai minut todella onnelliseen olotilaan. Eikä se olotila ole vieläkään kaikonnut. 

C03B2A6A-A0A9-424B-9648-C78EDA548CA8.jpeg

Luulen, että meitä kaikkia loppujenlopuksi motivoi elämässä onnellisuus, tai sen tavoittelu. Haluamme kaikki – ainakin voisin kuvitella – olla onnellisia. Pitää vain muistaa, että onnellisuus ei ole päämäärä, se on se elämän retki itsessään. 

Ihmiset ovat kai elämän mittaisella retkellä; retki alkaa silloin kun syntyy tähän maailmaan, huippukohta luultavastikin silloin kun löytää sen oman jutun eläen omannäköistä elämää ja retki päättyy sitten, kun sen on tarkoitus päättyä. Erityisen onnellinen retki on varmasti silloin, kun saa valita itse ne omat eväät retkelle mukaan ja kantaa niitä vaalien, rakastaen. Silloin retki on ollut varsinainen löytöretki, ja toivon mukaan oma aarrekin on löytynyt.

xx Vilhelmiina

Hyvinvointi Mieli Leffat ja sarjat Ajattelin tänään