Oh these mondays…

Myös positiivisen, iloisen ja aurinkoisen asenteen omaavilla ihmisillä on elämässä synkkyyttä. Ei aina jaksa ajatella hyvän kautta, ei edes pysty. Ei ihminen jaksa pysyä ikuisesti pinnalla, välillä on sukellettava, joskus todella syvälle. On aikoja, jolloin on hukassa itsensä ja koko maailmankaikkeuden kanssa. Se kuuluu elämään. Se kasvattaa. Siitä voi ammentaa uutta.

Ei tarkoita, että positiivisuus olisi katoamassa tästä ihmisestä kokonaan, niin että hän muuttuisi vähitellen negatiiviseksi. Ei. Negatiivisuus on oleellista meissä ihmisissä siinä missä positiivisuuskin. Negatiivisiin uutisiin kiinnitämme herkemmin huomiota, ne herättävät huomiomme ja ne ovat ehkä meille enemmän normi kuin positiiviset vastaavat. Negatiivisuus voittaa positiivisuuden, se on karu totuus. Negatiivisuuden ei vaan kuuluisi hallita meitä eikä sitä ainakaan saisi laittaa kiertämään.

Negatiivisuus saattaa kummuta menneestä, olla osa jonkun aloittamaa tai jostain alkanutta jatkumoa, negatiivisuuden kierrettä. Huonojen päivien takana saattaa olla joko ulkoinen tai sisäinen tekijä, ehkä molemmat. Hyvä päivä saattaa muuttua huonoksi, vaikka niin ei olisi alunperin ajatellutkaan. Jo pienikin asia saattaa kääntää hymyn kasvoillasi puolelta toiselle, ylhäältä alas. Siinä kohtaa olisi hyvä ymmärtää, että on joutunut osaksi tällaista jatkumoa. Jos ei jostain syystä ymmärrä prosessoida mielentilaa ajoissa itse, on se erittäin helppo laittaa kiertämään ja näin negatiivisuus pääsee etenemään. Jos taas ymmärtää, on se itselle kuin muillekin helpotus.

Viisauden teko on olla kuormittamatta ulkopuolisia omalla pahalla olollaan, sillä se saattaa aiheuttaa jatkumon, mille ei välttämättä löydy loppua. Negatiivisuus vahvistuu mitä enemmän jaamme sitä ympäriinsä, mitä enemmän kiinnitämme siihen huomiota. Eli mitä vähemmän kiinnitämme huomiota inhottaviin ajatuksiin, huonoihin uutisiin ympäri maailman, niitä negatiivisia tunteita tuottaviin ihmisiin – no, mihin vaan ikävään, sitä enemmän positiivisuus pääsee hallitsemaan elämäämme ja synnyttää lisää positiivisuutta ympärillemme. Positiivisuus luo lisää positiivisuutta. Iloa, hymyä, naurua. Onnellisuutta.

Pst,

miksi joku edelleen määrittää, että synkkä harmaa päivä oon automaattisesti huono tai ikävä? Kuka on määrittänyt, että ainoastaan aurinkoinen päivä tuottaa ihmisille iloisuutta, energiaa ja saa hymyn kasvoille? Kenellä on oikeus määrittää ihmisiä ja meidän mielipiteitä? Yhtälailla usvaiset päivät saavat minut energiseksi, siinä missä aurinkoisetkin. Ja hymyn kasvoille, ei siihen aurinkoa tarvitse, ehkä vaan sen oikean asenteen. D-vitamiinia saa muualtakin kuin auringosta, muistakaa se, ihanat.

xx Vilhelmiina