Mikä puhdistaa yhtä paljon kuin muutos.

Mikä saa ihmisessä aikaan jotain uutta, jotain menneisyydestä poimittua ja muutoksen myötä uudelleen huomattua, kuin muutos.

Meihin jokaiseen on kätketty sisälle jotain, mikä tekee meistä meidät, meistä niihin muihin erottuvat. Symbolisesti olemme kai kuin aarrearkkuja; ensin etsitään ja etsitään, löydetään, ja löytäjä saa pitää. Unohdetaan, kunnes on aika uuden aarrejahdin. Ja tämä jatkumo jatkuu kunnes sen on aika päättyä, kuin elämänkin.

On normaalia olla muutoksen tarpeessa, sen keskellä tai siitä helpottunut. Itse tanssin muutoksen pyörteissä, mutta rakastan tanssia. Joskus halu muutokseen on rajua; se on tehtävä nyt, miksi odottaa. Esteet on unohdettava, pelot poistettava, annettava tuulten vain viedä. Muutoksen tuulet, niin, minun silmissä ne ovat pelkkää positiivista hekumaa. On vain mahdollisuuksia. On mahdollisuus uudistua tai vastaavasti antaa uudelleen tilaa sille menneisyyden ihastukselle. On annettava tilaa kaikelle mitä elämä tuo ja mitä elämä antaa.

Ei kai muutos sitä taa, että elämä muuttuu kokonaan. Ei elämä muutu, vaan elämään sisältyvät asiat muuttuvat, voivat muuttua, jos niin halutaan ja joskus pakostakin.

On muistettava elämän hentoisuus: se alkaa ja se päättyy yllättäen.

Ystävän kanssa puitiin muutoksen tuulia. Ne muuttuivat minulla ensin sanoiksi, hänellä teoiksi. Ne ovat värisseet vahvoina viime aikoina, ehkä kevät, ehkä tämä jatkuva elämän estoisuus. On halu ajatella ja suunnitella elämän  jatkumoa eri tavoin, ajatellen, että loppuuko tämä koskaan. Epävarmuuden helottaessa taustalla ainoana varmuutena.

Noin vuoden verran kipuilin kaiken kanssa, mutta minun oli tehtävä se. Minun oli kipuiltava. Kysyin itseltäni kysymyksiä, joita en koskaan ennen ollut uskaltanut. Itkin ja nauroin samanaikaisesti, koska ei ainoastaan itkettänyt, vaan myös nauratti. ((What the heck is going on?? -lausetta toistellen.)) Oli pysähdyttävä, yhdessä muun maailman kanssa. Maailma pysäytti meidät, se pysäytti minut.

Ja nyt olemme tässä.

Asiat, joita täällä tapahtuu, ovat joko vahinkoa tai tarkoituksen omaa. Osia todellisuudesta, mitä ihmiselämä ja elämä tällä planeetalla on. Hienointa on, kun uskaltaa aistia kaiken mitä elämä tuo, kohdata ja tuntea tämä elämän monimuotoisuus. Ja mikä onkaan hienompaa kuin löytää jotain omaa ja niin rakasta ihan yllättäen, sen jälkeen kun on irrottanut otteensa.

On annettava lupa muuttua,

Vilhelmiina