Parisuhdemietintöjä täydenkuun aikaan

Täydenkuun aika saa minut aina yli-energiseksi, tai ainakin miettimään mitä kummallisempia juttuja elämän suhteen. Tänä yönä se sai minut ajattelemaan omaa parisuhdehistoriaani, mikä on siis täysi nolla. Zero, nada, ingenting.

Minulle parisuhde eli seurustelu tarkoittaa sitä, että molemmat osapuolet ovat päättäneet että suhteessa tässä nyt ollaan ja muita ei katsella. Minulle parisuhteeseen astuminen – hyi, astuminen kuulostaa jotenkin oudolta – on vakava asia, tai no vakavasti otettava. Silloin ei säädetä, eikä varsinkaan olla enää siinä ”ollako vai eikö olla” -tilanteessa. Silloin kaksi ihmistä on kahden ihmisen välisessä suhteessa, parisuhteessa. Silloin ollaan varmoja – molemmat ovat varmoja, statuksestaan ja toisistaan. Silloin molemmat haluaa rakentaa tulevaisuutta sen toisen kanssa, rakastaa ja kunnioittaa myös niitä toisen osapuolen ajatuksia kaikesta mahdollisesta. Minulle on myös tärkeää, että vaikka parisuhteessa ollaan, osataan olla myös yksilöitä. Toimia yhdessä, mutta myös yksin. On ne yhteiset jutut, ja sitten on täysin ne omatkin jutut, joita se toinen osapuoli osaa arvostaa. Kumppanin intohimojen arvostaminen, erilaisissa elämäntilanteissa tukeminen ja mahdollisesti sen oman tilan kunnioittaminen on tärkeää. Ja kaikesta pitää pystyä puhumaan, avoimesti puhuminen niin ikävistä kuin hyvistä asioista on se tärkein. Eihän muuten voi tietää, mitä toinen oikeasti ajattelee? Toista ihmistä ei voi koskaan omistaa, ja on todella väärin jos joku noin ajattelee. Ihminen omistaa vain itsensä, ei koskaan ketään toista. Edes vanhemmat eivät omista lapsiaan – lapset ovat lainassa vain. Eli edes parisuhteessa olevat eivät voi sanoa omistavansa toista, tai no, se on minusta vain väärin muotoiltu lause. Parisuhteeseen kuuluu mielestäni vapaus, ei toisen omistaminen, kahlitseminen ja ahdistaminen ikäänkuin toisen omaksi. Vapaus kuuluu jokaiselle, oli sitten suhteessa tai ei. Vapaus tarkoittaa minulle parisuhteessa siis sitä, että saa toteuttaa itseä toisen arvostelematta, olla täysin oma itsensä miellyttämättä sitä toista, tehdä asioita samalla intohimolla kuin aiemmin ja niin, että toinen osaa tukea minun valintoja eikä latistaa niitä. Vapaus on olla täysin oma itsensä, oli sitten suhteessa tai ei. Vapaus parisuhteessa ei kuitenkaan tarkoita minulle sitä, että petetään toisen luottamus. Että olisi ”vapaa tekemään mitä vaan” eli olemaan esimerkiksi uskoton – ei. Fyysinen ja henkinen luottamuksen pettäminen ei kuulu minun arvomaailmaan. Anteeksi voi aina antaa, mutta petetty luottamus on aina petetty luottamus.

Niin, vaikka en parisuhteessa koskaan ole ollutkaan, minulla on – ja saa olla – mielipiteitä tästäkin aiheesta. Onhan minulla niitä kliseisiä ”juttuja” vastakkaisen sukupuolen kanssa kuitenkin ollut. Josta tämä tekstikin sai alkunsa, kun jo sänkyyn mennessä aloin miettimään tätä iänikuista sinkkuelämääni, niitä syntyjä syviä.

Mitä jos minusta ei olekaan parisuhteeseen? En pidä sanasta jos, mieluummin käyttäisin sanaa kun, mutta tuossa lauseessa se kuulostaa väärälle.

Tiedän nimittäin, että minusta ollaan kiinnostuneita, mutta minä en sitten niistä, jotka ovat minusta. Ja minä kiinnostun taas sellaisista, jotka eivät ole kiinnostuneita parisuhteesta. Tiedän, että tämä malli saattaa heijastua sieltä lapsuudesta, mutta tällä tekstillä en nyt halua perehtyä siihen enempää. Haluan perehtyä lähinnä siihen, että on hyvin mahdollista, että en osaa edes seurustella tai olla parisuhteessa. Ja ei, en koskaan pettäisi kumppaniani – siitä tässä ei ole kyse – vaan osaisinko edes olla toisen kanssa niin etten ahdistuisi. Tätä olen aina miettinyt. Olen hyvin itsenäinen nainen ja kaipaan yksinolemista säännöllisesti, ja kun haluan olla yksin – haluan todellakin olla yksin. Minulla on kausia, kun haluan olla omissa oloissani ja ajatuksissani. Tehdä asioita yksin, vapaasti. Sellainen kausi saattaa kestää viikon, parikin. Silloin en välttämättä halua nähdä parhaita ystäviänikään tai rakkaimpiani. Olen joskus saattanut loukata ihmisiä tahallisella hiljaiselollani, mutta onneksi jo nyt useammat läheisistäni tietävät tämän piirteeni. Ja se, että parisuhteessa minua ei ymmärrettäisi tämän asian suhteen, pelottaa. Että siihen se sitten kaatuisi, tai kaikki suhteet kaatuisivat, kun olen tällainen ja tarvitsen myös tuollaista omaa tilaa. Kaikki eivät välttämättä ymmärrä tällaista luonteenpiirrettä ihmisessä, ainakaan ne, jotka tykkäävät ja tarvitsevat aina sen toisen siihen vierelle tekemään asioita yhdessä. Vaikka rakastankin tehdä asioita myös yhdessä, jakaa kokemuksia ja etenkin luoda muistoja, mutta rakastan tehdä niitä myös yksin.

Ehkä minua ei ole tehty seurustelemaan. Tuokin ajatus on jo pitkään mietityttänyt. No sen tiedän jo, että minua ei ainakaan ole tehty säätämään satunnaisien ihmisten kanssa. En jaksa yhdenillanjuttuja, ainakaan tuntemattomien kanssa. Esimerkiksi kun lähden ulos tuulettumaan, en lähde sinne koskaan jahtaamaan miehiä – vaan pitämään muuten vain hauskaa. Nauttimaan elämästä, hetkestä. En ole koskaan osannut jahdata miehiä – olen aina kuitenkin ilmaissut kiinnostukseni suoraan, mutta jos vastakaikua ei ole tullut, niin olen antanut olla. Ei sille voi mitään, jos itse ihastuu ja toinen ei. Karu fakta, jokainen teistä muistakoot sen. Onneksi sekä miehiä että naisia on maailma pullollaan, muistakaa myös tämä.

Ehkä tämä ikäkin tekee sen, että olisin aivan valmis astumaan – hyi, ”astumaan” – suoraan parisuhteeseen, jos hyvin potentiaalinen mies kuvioon vain tupsahtaisi. Ihminen, johon ihastuisin oitis ja hänellä kävisi samat. Onneksi on aina mahdollisuus ilmoittautua siihen Ensitreffit alttarilla -formaattiin. Tuli tässä kohtaa vahingossa vaan mieleen. Jotenkin koen hyvin epätodennäköisenä, että kohtaisin koskaan sen minulle sopivan potentiaalisen miehen. Tai sitten sen miehen pitää olla aika samanlainen kuin minä. Erilainen, mutta samanlainen. En mielestäni ole vaikea, mutta en myöskään helppo. Eikä minua kiinnosta, jos ei oikeasti kiinnosta. Pitää edes vähän kiinnostaa, jotta voi kiinnostua vielä enemmän ja ehkä rakastua. Olisipa ihana olla joskus rakastunut toiseen ihmiseen, joka olisi myös minuun.

Ja aika hauskaa lukea tämä teksti sitten kun, tai pikemminkin jos, parisuhteessa jonain päivänä olen.

Rakkautta teille sinkut ja parisuhteessa olevat, muistakaa nauttia elämästä yksin ja yhdessä,

xx Vilhelmiina