Pinttyneet tavat
Olemme kuin olemmekin ihmisinä erilaisia ja sen takia meillä tavatkin eroavat toisistaan. Olemme tottuneet toimimaan tietynlaisesti, se on joko varhaisesta lapsuudesta opittua tai iskostunut meihin sitten myöhemmällä iällä. Ne tavat ovat ikäänkuin pinttyneet meihin, niitä on vaikea saada pois meistä – meillä on lähes mahdotonta muuttua ja alkaa toimimaan eritavalla kuin mihin olemme tottuneet. Voisiko sanoa, että olemme tapojemme orjia.
Minulla tuli muutama (itseänikin välillä ärsyttävä) tapa mieleen – ne ovat silti osa minua ja se on vaan hyväksyttävä niin.
1. Ainainen kiire
Vaikka ei olisikaan kiire mihinkään, olen tottunut niin syömään, kävelemään, kirjoittamaan kuin siivoamaankin kiirellä – tekemään oikeastaan kaikkea hirveällä kiireellä. Itseäni joskus ärsyttää se, kun en osaa kävellä luonnossakaan rauhallisesti, vaan jalkani hoputtavat eteenpäin vaikka siihen ei olisi tarve. Olisi ihana oppia kävelemään rauhassa, laiskotellen ja lömpsötellen.
2. Musiikin kuuntelu
En esimerkiksi osaa lähteä lenkille ilman että kuuntelisin musiikkia. Kuuntelen sitä nappikuulokkeista myös kouluun tai kauppaan mentäessä – ihan aina. Okei, en silloin kun olen ystävieni seurassa – silloin kuulokkeet eivät ole päässäni. Kotona musiikkia tulee kuunneltua aamusta iltaan, ja kuuntelen mieluummin musiikkia kuin television ääniä.
3. Esineiden (liiankin) harkittu järjestys
Minulle on erityisen tarkkaa, miten, missä ja minkälaisessa asennossa tavarani ovat hyllyillä, lattialla tai seinällä. Tässä tulee esiin taas se esteettisyys -kortti, sillä olen todella esteettinen luonteeltani. Kotonani pitää olla hyvä fengshui.
4. Kiittäminen
”Kiitos” -sana kuuluu repertuaariini, ja sitä tulee käytettyä alati. Myös tilanteissa, jossa ei välttämättä tarvitsisi. Olen myös kiittänyt vahingossa etukäteen – minua tultiin onnittelemaan lahjan kera ja ennenkuin onnittelija ehti edes sanoa mitään, suustani pääsi isoon ääneen ”kiitos”. Olisi ehkä pitänyt kiittää vasta onnittelulauseen jälkeen? Kyseinen tilanne oli koominen. Mutta se, että kiitos ei ole kirosana – sitä sanaa kannattaa viljellä ympäriinsä aina kun mahdollista.
5. Liika peilin edessä oleminen
Kaikki lähimmät ystäväni tietävät, kuinka tarkka olen pukeutumisestani ja kuinka kauan minulla saattaa peilaillessa kestää. Tiedän että tämä tapa ärsyttää (aina silloin tällöin) ystäviäni – ärsyttää se minuakin – mutta en voi sille mitään. Ilman peiliin katsomista en vaan voi lähteä ovesta ulos.
6. Kyttään muiden ostoksia
Kyllä. On liiankin mielenkiintoista seurata mitä muut ostoksilla olevat ihmiset sujauttavat kauppakoriinsa. Mielessäni sitten analysoin ihmisiä heidän ostamien ruokien tai tavaroiden perusteella. Parasta on seurata ostoksia viimeistään siinä kassalla.
7. Omissa maailmoissa eläminen
Saatan uppoutua omiin ajatuksiin, maailmoihin – yksin tai vahingossa myös silloin kun minulla on seuraa. Kotonani yksin ollessa etenkin uppoudun ajattelemaan maailmaa aivan liian syvällisesti. Viimeksi mm. pohdin sitä ajatusta, kun meitä ei ole enää täällä – mitä sen jälkeen kun olen muuttanut pois nykyisestä asunnostani, nykyiseltä paikkakunnalta tai kun en elä enään? Mitä jos en saa koskaan lasta, joka mahdollistaisi sen, että pala minua jatkaa elämistä tällä maapallolla lapseni kautta.
8. Laulaminen, missä ja milloin vain
Eipä sillä ole väliä, olenko yksin suihkussa tai kaupassa kymmenien ihmisten joukossa – lauleskelen menemään. Enkä voi tälle mitään, että päässäni pyörii satojen ellei tuhansien kappaleiden lyriikat. Sometimes can’t handle this.
9. Lehtien lukeminen
Vieraillessa sukulaisien tai ystävien luona ja heti lehtipinon huomatessa, minusta tulee oikea lukutoukka – hyökkään ensimmäisenä lehtipinon ääreen ja alan plärätä lehtiä tajuamatta että hei, tulin toiselle kylään seurustelemaan heidän kanssaan enkä lukemaan niitä lehtiä.
10. Kauppareissut
Otan kauppakoriini päätyvän tuotteen aina niin takaa hyllyltä kuin mahdollista, en sitä etummaista – tiedän, että taakse laitetaan aina ne tuoreimmat tuotteet. Tämä tapa on muuten tarttunut äidiltäni, hän on tehnyt samaa niin kauan kun muistan.
11. Siivoaminen
Ette todella tiedä – ettekä todella ymmärrä, miksi – mutta pyyhin keittiön tasot monen monta kertaa päivässä. Aina, kun käyn keittiössä, pyyhkäisen tasot kerran ja katson ettei muruja tai likatahroja ole missään. Aivan turhamainen tapa, mielestäni. Ja mitä muuta siivoamiseen tulee, niin siivoan kotini ainakin kaksi kertaa viikossa, sillä en vain viihdy pölyn keskellä ja ihan yllätysvieraitakin ajatellen haluan että on puhdasta.
ps, paljastakaas omat pinttyneet tapanne!
xx Vilhelmiina