Rakastan molempia

Rakastan luonnon rauhaa, jopa kun on pelottavankin hiljaista, mutta rakastan myös elämän ääniä, sitä joka puolelta kumpuavaa puheen sorinaa.

Rakastan olla yksin, rakastan olla myös seurassa.

Rakastan kesää, mutta rakastan myös talvea. Rakastan helteitä, kun saa pukeutua vähiin vaatteisiin. Rakastan paukkupakkasia, kun pakkanen puree poskipäitä ja on niin kylmä että oikein inhottaa.

Rakastan omaa rakasta kotimaata, Suomea, mutta kaikenkaikkiaan rakastan koko maailmaa, kaikkia maita. Myös niitä maita, joissa en ole vielä päässyt käymään.

Rakastan kesän valoisuutta, rakastan talven – kaamoksen – synkkyyttä.

Rakastan olla kotona, kotoilla, mutta rakastan myös olla taukoamatta liikkeessä. Rakastan sitä, kun maisemat vaihtuvat ja elämä on ennalta-arvaamatonta.

Rakastan spontaaneja, yllättäviä, juttuja, mutta jotenkin pelkään yllätyksiä ja sitä kun ei tiedä mitä on tulossa.

Rakastan kävellä ja olla varpain jaloin, tuntea konkreettisesti maan jalkojeni alla, mutta rakastan myös korkokenkiä ja paksupohjaisia sellaisia.

Rakastan sitä, kun tietää ja osaa paljon asioita ja rakastan myös sitä, että en tiedä – enkä osaa – vielä lähellekään kaikkea. Rakastan että tiedän ja osaan, rakastan että en tiedä ja en osaa.

Rakastan olla ilman meikkiä ja olla luonnollinen, mutta rakastan myös laittautumista ja varsinkin punaista huulipunaa ylikaiken. Rakastan luonnonkauneutta, mutta myös sitä että ihminen osaa ja voi korostaa omia hyviä puoliaan meikeillä.

Rakastan aamuja, rakastan myöhäisiä iltoja, öitä.

Rakastan huolettomia just laying –rantalomia, mutta rakastan myös seikkailua ja päämäärätöntä tekemisen halua kaupunkikohteissa.

Rakastan olla ”keskellä ei mitään”, mutta rakastan myös olla kaiken keskellä.

Rakastan esiintyä ja olla esillä, samalla rakastan olla piilossa ja näkymätön.

Rakastan huoletonta elämäntyyliä, mutta rakastan myös järjestelmällisyyttä, päämääriä ja sitä, että ihmisellä on tavoitteita ja niiden eteen tehdään töitä.

Rakastan elämää, ja rakastan myös sitä että välillä en rakasta sitä ollenkaan.

Ennenkaikkea,

rakastan monia vastakohtia yhtäaikaa.

xx Vilhelmiina