Tie, joka ei pääty koskaan

Mihin päättyy tie, jos tie ei pääty koskaan?

Otin ylläolevan kuvan toukokuussa, kun Tornio oli peittynyt sumuun päiväksi pariksi ja koko kaupunki näytti niin mystiseltä. Ihan kuin olisi elänyt tätä oikeaa elämää unessa, oli fiilis niin epätodellinen sen uskomattoman kauniin sumun keskellä. 

Ehkä se kuvaa myös elämääni. Tuo kuva siis. Oma elämä tuntuu, ja ehkä näyttääkin, päättymättömältä tieltä. Sydän kun ei ole juurtunut minnekään, niin välillä ei tiedä missä olisi. Sitä on yritetty juurruttaa, aika moneenkin paikkaan, mutta kun sydäntä ei voi pakottaa toimimaan mitenkään muuten kun se toimii. Se toimii omalla tavallaan. Se tietää mitä se tahtoo ja mikä on sille hyväksi. Se taistelee mieltä vastaan, joskus tosi lujaakin. Mutta olen varma, että se sanoo kyllä sitten kun on hyvä. 

Mutta nyt olen ihan hirveän onnellinen täällä. Just täällä.

xx Vilhelmiina