Viisaita sanoja

VILHELMIINA H.

''Kun ihmisen omanarvontunto on hauras, hän kokee muut helposti itselleen uhkana. Hän näkee ympärillään vain kilpailijoita, jotka pitää kukistaa. Tälläinen johtaa helposti pahantahtoisuuteen. Jopa siihen, että aletaan toimia, jotta toinen ei onnistuisi. Juoruilu, seläntakanapuhuminen ja oman merkityksen korostaminen ovat juuri tätä pahantahtoisuuden kulttuuria.

Hyväntahtoisuuden kulttuuri syntyy siitä, että on varaa tahtoa toiselle hyvää ja jopa toimia toisen onnistumisen eteen. Hyväntahtoisuus synnyttää turvaa. Siellä missä on turvaa, ihminen vapautuu olemaan inhimillinen, keskeneräinen ja haavoittuva. Tämä puolestaan johtaa luovuuden lisääntymiseen sekä innovatiivisuuden elpymiseen. Syntyy uusia onnistumisia ja hyviä kierteitä. Tämä puolestaan johtaa aikanaan myös tuloksellisuuteen, tehokkuus lisääntyy, mutta se ei enää toteudu ihmisyyden kustannuksella, vaan se syntyy levollisuudesta, luovuudesta ja työnilosta.

Hyväntahtoisuudella on siis valtava merkitys missä tahansa organisaatiossa.''

- Tommy Hellsten

Ehkä olen vain erilainen, toisaalta ihan samanlainen kuin muutkin, mutta en ole koskaan halunnut enkä toivonutkaan kenellekään pahaa. En edes heille, jotka ovat halunneet minulle pahaa. Minulta vaan puuttuu joku pahantahtoisuuden geeni, mutta onneksi, ja hyvä niin. Minua on kiusattu henkisesti menneisyydessä, mutta edes kiusaajilleni en ole toivonut pahaa - olen vain tiedostanut sen, että ehkä heillä ei ole ollut kaikki hyvin ja ovat siksi purkaneet turhautuneisuutensa minuun. Nykyään olen sinut sen ajatusmaailman kanssa, jonka kanssa kävin silloin kamppailua - ymmärrän, miksi jouduin kiusaamisen uhriksi. Minut oli helppo laittaa uhriksi, olisi varmaan vieläkin, jos antaisin sen tapahtua.

Miksi toivoa tai tehdä pahaa kanssaihmisille? Mitä se hyödyttää, onko siitä tosiaan jotain hyötyä kiusaajalle? Olen aina ollut sitä mieltä, että jos on paha olla, ei sitä pidä purkaa toiseen ihmiseen saatika elävään olentoon. Eihän sitä välttämättä ymmärrä siinä kohtaa, kun on jo tekemässä sitä - sanomassa pahoja sanoja esimerkiksi ystävälle. Kaiken tajuaa usein vasta jälkeenpäin. Ainut asia mikä jokaisen tulisi muistaa on se, että pitäisi kuvitella itsensä siinä uhrin tilalla - olisiko mukava jos ystäväsi sanoisi tai tekisi niin sinulle? Pitäisi muistaa kääntää juuri se hetki toisinpäin, niin että kiusaaja olisikin uhri ja uhri se kiusaaja. 

Yritän tässä vain sanoa sitä, että kaikilla meillä ihmisillä on sydän, tunteet. Kannattaa usein miettiä, ennen kuin lausuu vääriä ja rumia lauseita kenestäkään tai kenellekään, tai jos sen ehtii tehdä, niin pitää osata pyytää anteeksi. Anteeksipyytämisen taito on kiittämisen jälkeen yksi kunnioittavimmista teoista, joita ihminen voi toinen toiselleen tehdä. Eihän koskaan unohdeta pyytää anteeksi tai kiittää, ja muistetaan se, että niihin sanoihin ole yhtä ainoaa oikeaa hetkeä.

Lisäksi, yksi ihmisen upeammista teoista on laittaa juurikin se hyvä kiertämään; kaikki iloisuus, positiivisuus, kauniit sanat ja hymyt, teot, inhimilliset asiat, jotka tulevat suoraan sydämestä. Niitä pitäisi uskaltaa viljellä, myös niiden skeptisten ihmisten. Hyväntahtoisuus ei ole keneltäkään pois, päinvastoin, se synnyttää lisää upeita asioita elämään, joita jokainen meistä tarvitsee - turvaa, luovuutta, innovatiivisuutta ja sen myötä tuloksellisuutta niin arjessa kuin missä tahansa yhteisöissä.

xx Vilhelmiina

Kommentoi

Kommentointi on sallittu vain kirjautuneille käyttäjille.