Kirjamessuja vietettiin Helsingissä pari viikkoa takaperin ja vierailin siellä yhtenä päivänä. Suurena kirjojen ystävänä odotin näitä messuja kovin.

Uusien kirjojen tuoksu ja kasvanut kynnys ostamiseen

Messuilla oli tarjolla paljon erilaisia puheenvuoroja ja haastatteluja, joista olisin ollut kiinnostunut. Harmikseni oma aikatauluni messuilla oli tiukka (koska piti ehtiä vielä Vantaalle Oma koti-messuille sekä tietysti Ikeaan), joten en ehtinyt näkemään haastatteluita. Messut noudattivat samaa kaavaa kuin aiemminkin: uudet kirjat, tarvikkeet, käytetyt kirjat, pienet levymessut sekä ruoka- ja viinimessut. Jälkimmäiset skippasin aikataulun takia.

Näin jossain somessa, että Rosebudin pisteellä myytiin tälläisiä ”muistilappuja”, näitä oli siis useampi eri aiheinen ja eri kokoisia. Jouduttiin miehen kanssa ostamaan näitä.

Olin myös etukäteen kiinnostunut kirjasta Bimbofikaatio (Inka Valima ja Taika Mannila), mutta en kuitenkaan raaskinut messuhinnasta huolimatta ostaa sitä. Nykyisin kun uusiakin kirjoja saa edullisesti kirppiksiltä ja kierrätyskeskuksista niin huomaan, että itsellä kynnys ostaa uusia kirjoja on kasvanut. Ostan edelleen uusia kyllä, mutta aikaisempaa harvemmin. Syynä on varmasti osittain oma muuttunut taloudellinen tilanne sekä se, että tosiaan niitä uusiakin kirjoja löytyy alle kympillä usein kirppiksiltä. Koen myös, että käytetyn kirjan ostaminen on pieni ympäristöystävällinen teko.

Takakannen ja nopean selailun perusteella Bimbofikaatio vaikutti ehdottomasti kirjalta, jonka haluan omaan kirjahyllyyni. Kirjassa pohditaan muun muassa miten bimbon leima ansaitaan, voiko bimbous olla jopa voimaannuttavaa ja mitä opetettavaa historian tunnetuilla bimboilla on meille. Rupean kallistumaan myös siihen suuntaan, että Sointu Borgin Röyhkeästi rohkea on myös sellainen teos, jota kirjahyllyni halajaa (eli jos sulla on myydä mulle kerran tai useammin luettu jompi kumpi kirja niin pistä kommenttia!).

Vanhojen kirjojen viehätys

Uusia kirjoja enemmän odotin antikvariaattipuolta! Ei pelkästään ”edullisuuden” vuoksi vaan myös siksi, että sieltä voi tehdä upeita löytöjä. Ja onhan ”jo luetuissa” kirjoissa oma tunnelma. Uudempienkin kirjojen kohdalla ajattelen, että kirjan alunperin ostanut on tehnyt hyvän teon laittaessaan kirjan kiertoon ja olen ylpeästi kirjan kuinka monennes omistaja.

Antikvariaattien pitäjät osoittavat mielestäni loistavaa huumorintajua näillä tarroillaan, joissa mainittu kirjoja koskeva teema. Nauroin pitkän tovin tuolle ”ja muu sekoilu”.

Minulla oli messuille ”ostoslista”, jossa oli puuttuvia osia tietyistä kirjasarjoista. Osa teoksista olisi löytynyt messuilta, mutta jätin kuitenkin ostamatta, koska hinta tuntui kovalta. Myös heräteostoksia teki mieli tehdä, mutta hillitsin itseni.

Ei yhtäkään kirjaa kotiinviemisiksi

Korjaan toki, että poikaystäväni osti kaksi kirjaa mutta itse en yhtään. Ja tämä on ennenkuulumatonta, jos vertaa vaikka yhteen messukertaan, kun ostin vissiin 10 kirjaa. Eniten jäi harmittamaan se, että yhdeltä osastolta löytyi Edgar Allan Poen kootut kertomuksetm jonka jätin ostamatta. Totta kai kun menin takaisin sitä hakemaan se oli myyty. Kyllä korpesi ja paljon (korpeaa edelleen). Olen monta kirjaa ostanut kirppiksiltä tämän vuoden puolella, joten ehkä oli ihan hyväkin lähteä kotiin tyhjinkäsin. Myös kirjahyllyni on sitä mieltä, koska siihen ei juurikaan mahdu enää kirjoja enkä tiedä kuinka laajentaisin Lundiaani fiksusti, koska ilmalämpöpumpun sisäyksikkö on nyt vähän tiellä.

Nyt on tämän vuoden messuilut tässä, ensi vuonna sitten uusiksi! Loppukaneettini on edelleen se, että osta kirja aina kun tuntuu siltä ja kirjoja ei voi ikinä olla liikaa. Kiitos, olen puhunut.