Varoitus! Sisältää rehellistä tekstiä ja rehellisiä kuvia omakotitaloasumisesta.

31-vuotias nainen yksin omakotitalossa ei kuulosta unelmalta monelle, mutta minulle se on sitä. Oma rauha, oma vapaus ja samalla hinnalla kuukaudessa 45 neliötä enemmän kuin keskustan tuntumassa kaksiossa. Voisin luetella paljonkin hyviä puolia, mutta nyt nostetaan pöydälle niitä huonoja puolia, jotka liittyvät talon ylläpitoon.

Kattoremontti ja räystäslaudat

Tehtiin exän kanssa kattoremontti tähän taloon kolmisen vuotta sitten. Ajatuksena oli uusia ulkoverhoilu seuraavana kesänä ja ajateltiin, että laitetaan räystäslaudat paikoilleen silloin.

Sitten alkoi korona. Ja puun hinta nousi taivaisiin. Ei uusittu ulkoverhoilua eikä laitettu räystäslautoja. Ensi vuonna sitten. Kappas vaan, korona jatkui ja niin myös hintojen nousu.

Erosimme nyt keväällä -22 ja tarmokkaana kokonaisen talon omistajana ajattelin, että kesällä hoidan räystäslaudat paikoilleen. En yksin, mutta ammattilaisen avulla.

No mutta! Kesä oli ja meni, tuli syksy ja multa puuttuu edelleen räystäslaudat. Sain sentäs konsultoitua erästä raksatuttuani, joka lupasi auttaa asiassa. Jäänee ensi vuoteen, koska kuten moni varmasti tietää, puu maksaa edelleen aika paljon. Räystäslaudat ovat puuttuneet kolme vuotta, kai tämä talovanhus pärjää vielä hetken ilman.

Maalaaminen

Kuten aikaisemmasta kuvasta näätte, talo kaipaisi myös maalia vähän sinne sun tänne. Ikkunat, talon lisäosa sekä autotalli olisivat maalin tarpeessa. Kesälomalla ajattelin kovasti tarttuvani pensseliin ja telaan, mutta pidinkin loman lomana. Ja se tuli tarpeeseen niin, kevät oli rankkaa aikaa ja kesän lopussa jouduin taas Espooseen töihin, joten maalaaminen jäi. Ensi vuonna rakas taloni, lupaan että saat uusia maalikerroksia sinne minne niitä kaipaat!

Lattiat

Ostettiin talo syksyllä 2016. Silloin puhuttiin että yläkerran muovimatosta pitää päästä eroon. Ei päästy. Enkä ole vieläkään tehnyt asialle mitään. Syy tähän on lähinnä se, etten osaa päättää millaisen lattian haluan yläkertaan! En myöskään vietä siellä muuten aikaa, kuin vaan nukkuessa niin asia ei ole häirinnyt niin pahasti. Muualla talossa on laminaatti tai parketti (mistäs sen tietää kumpi..) ja eteisessä laattalattia, jonka maalasimme muutama vuosi takaperin.

TO DO-listallani tämä on ykkönen. Mutta en haluaisi valita lattiaa nopeasti ja katua sitä vähän ajan päästä. Joten, kunhan löydän täydellisen lattian niin rupean toimiin. Lupaan sen. Ja tämän homman aion tehdä itse, oli se sitten isän tai YouTube-videoiden opastuksella.

Tapetointi

En ole ikinä tapetoinut. Oon ollut mukana kyllä irroittamassa tapettia mutta siihen kokemus jääkin. Tässä talossa en ole nähnyt tarpeelliseksi tapetoida, koska seinät ovat siistissä kunnossa ja tapetit ovat neutraaleja. Kuitenkin, yläkerrassa (joka nyt on muutenkin kaaoksen vallassa) huomasin että parista kohtaa on tapetti revennyt.

Oltiin exän kanssa muutama vuosi sitten aloittamassa tapetointia makkarissa, mutta kun pitkän pohdinnan jälkeen olin valinnut tapetin niin sitä ei saanutkaan. Ja siinä samalla meni motivaatio. Vähän sama kuin lattian kanssa, olen todennut tapetin valitsemisen olevan todella vaikeaa. En tiedä eikö minulle ole suotu päätöksentekokykyä vai mistä se johtuu, mutta vieläkään en ole löytänyt THE tapettia yläkertaan ja siksi siellä nyt kirjaimellisesti repsottaa.

Kunhan en katsele tuonnepäin niin kaikki on hyvin..

Portaiden kunnostus

Toisen koiramme Paavon (saksanpaimenkoira/mudi-mix, 20kg) jäljiltä yläkerran rappuset kokivat kovia pintojen puolesta. Ihan itseni puolesta rappuset ovat olleet kovilla kestävyyden kannalta ja olenkin ahkeraan kulmarautoja kiinnitellyt portaiden alle, niissä kun on tuntunut notkahduksia ja nitinää ja natinaa. Rappusissa on siis kulumaa ja jälkiä ja ne pitäisi käsitellä kokonaan uusiksi. Tiedän, että varmaan pitäisi puhdistaa ja hioa ja käsitellä uudestaan. Kuulostaa helpolta. Ei vaan ole ollut priolistan kärkipäässä.

Ystäväni kommentoi, että koska talo on vanha ja tunnelma sen mukainen, niin hänen silmäänsä kulumat rappusissa eivät ole pahat vaan sopivat talon henkeen. Ihan hyvä pointti, mutta kyllähän nämä on fiksattava. Inspiraation iskiessä. Ja kai tähänkin hommaan löytyy videoita netistä! Ja kokeilemalla oppii.

Vanha talo opettaa asujaansa – niin nytkin

Yleisesti en kestä kaaoksessa, sekasorrossa, sotkussa enkä epätäydellisyydessä elämistä mutta vanha talo on opettanut armollisuutta. Tekemistä olisi niin paljon kuin vaan jaksaisi tehdä, mutta elämässä on muutakin. Totta kai tietyt asiat vaativat hoitamista, kuten katto ja vesiputket (jotka täällä onneksi on tehty) mutta toistaiseksi nämä ongelmani ovat pieniä ja helposti korjattavissa. Kunhan vain osaisi päättää asioista ja puun hinta laskisi hieman niin avot!

Lisäksi tätä kirjoittaessa tuli mieleeni muutama bonuskohta.

1. Polttopuiden haku puuvarastosta. Käy muuten ihan urheilusta. Mulla on puukassina se Ikean sininen kestokassi ja sen kun mättää täyteen puita niin saa todella tehdä töitä, että sen saa sisälle asti. Jos ja kun tulee lunta, raahaan kassia joko vaan perässäni tai laitan sen pulkkaan ja vedän sillä sisälle.
2. Hiiret. Tai lähinnä niiden raadot ansoissa. Keväällä koskin elämäni ensimmäistä kertaa kuolleeseen hiireen. Tähän mennessä olen monet kalmat heittänyt tuonne ojaan, mutta ei se kivaa ole. Ostin itseasiassa juuri viime viikonloppuna ansoihin uusia syöttejä ja pitäisi käydä ne vaihtamassa paikoilleen. Olen aika ylpeä itsestäni tässä asiassa.
3. Nurmikonleikkuu/lumityöt. Alkukesä meni työnnellessä ja vetäessä ruohonleikkuria, koska oltiin hankittu kunnon karvalakkimalli joskus. Myöhemmin hankin vetävän leikkurin ja homma oli huomattavasti kivempaa! Olen aina tykännyt nurmikonleikkaamisesta, mutta nyt kun 2500 neliötä saa hoitaa yksin niin kyllä siihen muutama tunti aina kuluu. Onneksi lumitöitä ei tarvitse tehdä koko pihaan, mutta kahden ajoväylän (pihaan ja tallille) auki pitäminen tulee varmasti teettämään töitä. Ja mahdollisesti naapurit tulevat kuulemaan paljon kiroilua.
4. Vanhan ulko-oven karmien uusinta. Tämä ovi siis vie nykyään eteisestä eteenpäin eikä toimi siis ulko-ovena enää. Karmit ovat joskus kauan aikaa sitten kastuneet, joten ne ovat hieman lahoja ja todellakin vaihdon tarpeessa. Uskon isälläni olevan kokemusta tämmöisestä ja hänet aion värvätä apuun, kun sen aika koittaa..

Tämmöisiä syysterveisiä tällä kertaa. En varmasti ole ainut, joka vastaavien ongelmien kanssa pähkäilee ja toivoisin, että omakotitaloasujat toisivat ongelmakohtia enemmän julki! Pysytään siskot ja veljet vahvoina, omakotitaloasuminen on kuitenkin sitä parasta.