”Annetaan ensimmäiselle hakijalle”

”Töissä illan, varaatko huomisaamuun?”

”Haen heti”

Varmasti tuttuja lauseita kaikille, joille Facebookin roskalava-ryhmät ovat tuttuja. Olin junassa tulossa kotiin, kun bongasin ilmoituksen 60-luvun kirjahyllyn alaosista, jotka annettiin hakua vastaan. Monta kiinnostunutta, varaajia huomiseen ja minä. Siellä junassa. Laitoin ilmoittajalle viestiä, että isäni hakisi alaosat puolestani. ”Varattu huomisaamuun, ilmoitan jos ei haeta” oli vastaus. Masennuin, koska olin ehtinyt innostua kohdasta ”ensimmäiselle hakijalle”. Harmittelin tilannetta antajalle ja vielä kerran mainitsin, että isäni hakisi ne heti ja saisivat hyvän kodin luotani. ”No jos isäsi tulee samantien niin nämä ovat sinun”. VOITTO.

Kun pääsin kotiin, olivat vanhan kirjahyllyn alaosat siellä vähän jälkeeni.

Idea, inspiraatio ja toteutus – ja vähän turhautumista

Alaosia oli tarjolla tosiaan kolme. Kaksi halusin yhdistää tv-tasoksi, koska olin turhautunut, etten ollut löytänyt sitä täydellistä tv-tasoa käytettynä tai kaupasta. Kolmannen varalle oli idea, joka vielä odottaa toteutusta.

Perjantai-iltana, kun osat löysivät tiensä kotiini, lupasin itselleni että sunnuntai-iltaan mennessä projekti on valmis. Minulla oli selkeä visio pinnijaloista (joiden löytäminen osoittautui astetta haastavammaksi parin päivän aikataululla) ja siitä, miten upealta tämä tulee sunnuntai-iltaan mennessä näyttämään.

Ensin ongelmaksi muodostui kaappien osittain valkoiset sivut ja rako kaappien välissä (toisiinsa kiinnitystä ajatellen). Sivuongelman ratkaisin dc fix-kalvolla, jonka pinnijalkojen lisäksi löysin Bauhausista. Myös rako/kiinnitysongelma ratkesi, kun hoksasin, että olin saanut ”ylimääräisiä” hyllylevyjä satsin mukana. Ei muuta kuin mitat ylös, hyllylevy kainaloon ja isän työkalujen (ja avun) luokse. Pöytäsirkkeli leikkasi niin nätit palat tuohon että!

Sivujen dc fix-kalvo valaisimen valossa sekä luonnonvalossa. Ihan riittävän hyvä, ottaen huomioon, että tv-tason toinen sivu on seinää vasten. Poikaystävän kanssa hifisteltiin vielä niin, että kalvosta leikattiin ylä- ja alareunoihin kaistaleet vaakasuunnassa.

Mutta tosiaan, oikean korkuisten pinnijalkojen löytäminen (mieluisassa värissä) ei ollut perjantai-illan – lauantaiaamun aikana mikään helppo tehtävä. Kyllähän niitä oli nettipullollaan mutta kun ne piti saada juuri silloin viikonloppuna. Bauhausista löysin kuitenkin tarpeeseen sopivat, lisäksi ostin yhden perusjalan tukijalaksi tason takapuolelle sekä lyhyemmän tukijalan korkeuden säätömahdollisuudella keskelle tasoa (en luottanut, että vanhassa talossa lattia on suora). Launtai-ilta kuluikin sitten mukavasti päällystäessä noita sivuja.

Sunnuntaina jatkettiin kaappien yhdistämisellä toisiinsa, jalkojen kiinnittämisellä ja muilla hienosäädöillä. Parisuhde oli koetuksella ajoittain näkemyserojen vuoksi, mutta tv-taso valmistui silti aikataulussaan.

Upea, upeampi ja upein lopputulos

Ja tässä se on valmiina, keskellä näkyy tosiaan säädettävä tukijalka mutta nyt kun tuota on kohta pari viikkoa katsellut niin ei siihen kiinnitä enää huomiota.

Voiko huonekaluun olla rakastunut? Luulen, että voi. Koska joka kerta kun istahdan sohvalle olohuoneeseen ja näen tason, minut valtaa lämmin ja ihaileva tunne.

Projektille tuli hintaa noin 70 euroa ja oli kyllä kaikkien eurojen arvoinen. Ja on muuten tilaihme, mitä tulee säilytykseen.

Ihania DIY-projekteja kaikille ja iloa syksyyn!