Toinen koskaan ompelemani mekko sai nimekseen Mymmeli. Se on Fujiwo Ishimoton Marimekolle suunnittelemaa Ujo-kangasta. Vanhaa, paksua, kestävää puuvillaa. Niin ihanaa leikata ja ommella. Ja pitää päällä. Tein mekon ensiavuksi käsittämättömään hellekesään. Enkä juuri muunlaisia vaatteita voinutkaan tämän kesän kuumuudessa pitää kuin tällaisia kevyitä kesätelttoja. Eli siis ensimmäiset itse tekemäni vaatteet päätyivät ihan oikeasti käyttöön!

Nyt kävi myös niin, että pärstäni päätyi tänne näkyviin. En jaksa panikoida. Olenhan jo hääblogissani jakanut paljon kuvia itsestäni ja puolisostani. Ompun kuvien suhteen olen vielä pidättyväinen.

Koska olen niin kauhean vitsikäs persoona, käytin kankaan reunatekstejä mekossa. Niskan lenkki näyttää materiaalin ja pesuohjeen, taskun reuna suunnittelijan, suunnitteluvuoden ja firman. Taakse ompelin vielä koristenappilistan, koska mymmelillä pitää olla napit selässä. Tai ehkä siksi, että minun oli todistettava itselleni, että joskus ihan oikeasti käytän vanhoista vaatteista säästämiäni nappeja.

PS. Äitiyslomalta töihin palaaminen on siitä mahtava juttu, että sen varjolla voi hankkia vaikka mitä: töihinpaluukengät, töihinpaluujakun, töihinpaluumekon, töihinpaluulaukun, töihinpaluutukan… Toistaiseksi rakas mieheni ei ole ymmärtänyt kyseenalaistaa mitään keksimistäni töihinpaluuhankinnoista. Töihinpaluutukkani on siitäkin syystä hyödyllinen, ettei minua enää tästä kuvasta tunnista ;). Varsinkin kun minulla on silmälasit. Neljät erilaiset. Yhtä aikaa? Ei.