Ompun ystävä täytti vuoden. Olimme ensimmäistä kertaa syntymäpäivillä. Ksylofonin lisäksi pakettiin tanssahteli neiti Porchester.

Neiti Porchester alusvaatteisillaan. Selkäpuolelle kirjoin syntymäpäiväsankarin nimen ja vuosipäivän. Kaikki matsku ompelulankaa lukuun ottamatta on elänyt jo yhden elämän. Ja ompelulangatkin ovat mummilta jääneet perinnöksi.

Ompun synttärit on jo tämän kuun lopussa. Kokonainen vuosi jo! Tarkoitus olisi keksiä mukavia kotitekoisia juttuja. Saa nähdä, mitä kaikkea ehdin ja jaksan tehdä. Nämä helteet on aika uuvuttavia, ja töissä pakerran sellaisella innolla, että olen iltaisin aika veltto. Varsinkin kun kuljen työmatkan pyörällä, joka päivä, vaikka lämpöä on kolmenkympin kieppeillä koko ajan. Jospa tämä etuvatsa joskus tasaantuisi. Vaikka ei kai se tasaannu, kun nytkin muistelen kaiholla syntymäpäivillä tarjottua pavlovaa.

PS. Räsynuken tekeminen on minusta hauskinta improvisoiden. Ei kaavoja, ei ehkä kynääkään. Ei järkevää etenemissuunnitelmaa tai selvyyttä materiaaleista etukäteen. Hirveässä luomisvimmassa vaan leikkaa ja ompelee ja kötystää, kunnes huomaa, että tekele on epämuotoinen ja kello on yli puolenyön ja olisi pitänyt suunnitella. Saatan vielä perua lausuntoni hauskuudesta.