Ääni kirjassa

Ääni kirjassa on nyt myös minun korvassa. Kirja hyppäsi  kirjoitetusta tekstistä ääneen, olen siis ottanut äänikirjat testiin.

Minun kokemukseni äänikirjoista ovat rajoittuneet  aiemmin muutamiin lasten cd:ltä kuunneltaviin äänikirjoihin sekä yhteen dekkariin, jonka kerran lainasin kirjastosta. Siitäkin loppui sitten laina-aika ennen kuin ehdin sitä laittaa cd-soittimeen.

Olen toki seurannut äänikirja maailmaa mediasta ja somesta tuntosarvet koholla, ja tutustunut kirjaston Ellibs äänikirja palveluun. Kirjaston palvelu hieman turhautti, koska mahdottomat jonot vuosien päähän haluttuihin kirjoihin, sekä laina-aika. Entäs jos haluan nyt just heti kuunnella sitä mitä haluan!

Äänikirjapalvelut

Storytel ja Bookbeat olivat äänikirjapalveluissa mielestäni samoilla viivoilla, hyvin samankaltaiset, hintaiset ja tarjonnan ja uutuuksien osalta myös. Lisäksi molemmissa oli äänen nopeudensäätely, torkku ja perhetili mahdollisuus. Nextory taas oli hieman näitä kahta halvempi, mutta myös uutuuksia joutuisi odottelemaan, tai maksamaan extraa. Ja no nimenomaan niitä uutuuksia tulisi luettua.

Lisäksi löysin vielä suomenkielisistä  Elisa kirjan, jossa oli halpa hinta mutta, suppea valikoima ja määrä rajoitus lukemisia kohtaan.  Suomalainen Plus jäi vähän valjuksi mielestäni ja Suplasta mulla jäi vähän olo, että keskittyy suurelta osin podcasteihin ja oppikirjoihin, vähän sekavan tuntuinen. Nämä siis mun pohdintoja näistä palveluista, ja onhan näitä myös muutama muu lisää ja esimerkiksi Yleltä löytyy ihan ilmaisiakin äänikirjoja.

Miksi nyt äänikirja?

Miksi nyt sitten halusin äänikirjaa kokeilla? Tykkään lukea ja olen aina lukenut paljon, nyt kuitenkin tuntuu että työelämä ja muu arki vie eniten aikaa juuri siltä lukemiselta. Maailma on täynnä ihania kirjoja ja haluaisin lukea ne kaikki, mutta aika. Olen pitkään jo pohtinut, että äänikirja olisi kätevä sen kaiken muun touhun keskellä. Äänikirjaa voi kuunnella samalla kun siivoaa, kokkaa, laittaa pyykkejä, tyhjentää tiskejä, hiihtää, neuloo, lenkkeilee ja ajaa autoa… Nämä askareet eivät onnistu kirja kädessä ja näitä tulee tehtyä päivittäin.

Kyselinkin blogin instagram-tilillä @villasukka_blues mielipiteitä ja neuvoja palvelun valintaan. Storytel ja Bookbeat siellä nousivatkin keskusteluissa esiin ja minua kannustettiin kokeilemaan rohkeasti, koska nämähän tarjoavat kaikki ilmaisia kokeilujaksoja.

Kokeiluun päätyi lopulta Storytel, ihan vain siksi että heidän ilmainen kokeilujaksonsa oli 30 päivää. Niimpä tuumasta toimeen kirjautuminen -> sovelluksen lataus -> kirjaudu sisään ja hieman selailuja, juuri niitä kirjoja näytti olevankin tarjolla joita halusinkin. Kirjat olivat ihanan monipuolisesti kategorioitu, kaikille jotakin. Ja sitten klikkasin ensimmäisen kirjan kuunteluun. Hommassa meni noin 10 minuuttia. Storytel osoittautui hyväksi valinnaksi. Helppo ja selkeä käyttää, mieluiset uutuudet löytyy helposti, hyvän kuuloiset lukijat.

Ensimmäiseksi kirjaksi valikoitui Suon villi laulu (WSOY,2020). Miksikö? Tätä oli hehkutettu arvioissa, joihin olin somessa törmännyt, kansi houkutteli ja halusin kokeilla. En lukenut edes esittelytekstiä.

Mutta, apua yli 13 tuntia! Miten mää ikinä ehdin edes tämän yhden kuunnella kuukaudessa? Huh, no ei ku hommiin. Aloitin torstaina iltapäivällä ja sain kirjan loppuun sunnuntaina illalla. Tämä tosin ei olisi ollut mahdollista, jos en olisi ollut vapaalla ja jos kirja ei olisi ollut näin mielenkiintoinen. Onko minulla tälle sovellukselle käyttöä läpi vuoden, ehdinkö kiireisimpinä työkuukausina kuunnella mitään?

Missä ja miten?

Missä tilanteissa ja miten olen nyt kuunnellut äänikirjaa?  Ensiksikin olen kuunnellut kahdella tapaa, yksin ollessani suoraan puhelimen kaiuttimesta, puhelin pöydällä sekä kuulokkeilla muiden ollessa kotona ja liikkumisen mahdollistamiseksi.

Olen kuunnellut kirjaa kokatessa, tiskejä laittaessa, pyykkejä lajitellessa, lumitöissä, autolla ajaessa, lenkillä, hiihtämässä sekä samalla kun olen plärännyt päivän uutiset puhelimella läpi ja raksalla duunaillessa. Pisin aika yhteen menoon kuuntelua tällä hetkellä on noin 2 tuntia hiihtolenkillä.

Minulla on ollut nyt samaan aikaan luvussa myös kirja, oikea kovakantinen kirja,Beth Morreyn Missy Carmichaelin rakkaustarina. Tätä kirjaa taas olen lukenut aamupalalla ja illalla sängyssä, en ole halunnut viedä äänikirjaa ja älylaitetta makuuhuoneeseen, vielä.

En usko, että olisin tullut lukeneeksi Suon villi laulu-kirjaa kirjana, epäilen että se olisi jäänyt kesken. En yleensä lue tämän tyyppisiä kirjoja. Lukemani kirjat edustavat itselleni rentoutumista, arjesta pakoa ja viihdettä. Nopea lukuiset ja nopea tempoiset kirjat ovat mieleeni luettuina kirjoista. Dekkareita, elämäkertoja, hömppää, rakkautta, romantiikkaa, chick litiä.. luulen nyt lyhyen äänikirja kokeiluni alkumetreillä, että pidän rinnalla edellä mainittujen genrejen edustajat kirjoina ja äänikirjoina tulen kuuntelemaan mukavuusalueeni ulkopuolista tuotantoa. Minkä uuden aluevaltauksen tämä minulle mahdollistaakaan, huikeaa.

Delia Owensin Suon villi laulu on ollut herkkä, ihana tarina. Sanna Majurin lukemana äänikirja on ollut minulle kuin luettua satua äärimmäisen mielenkiintoisen kirjan ja luontokuvauksien lisäksi.

Tähän äänikirjaan jäin heti koukkuun, kuuntelemista oli todella hankala lopettaa.

Kirja kertoo aina 50- luvulta 2000-luvulle saakka pienen tytön huikean yksinäisen kasvutarinan keskellä suoalueita naiseksi. Lisäksi kirja kuvailee suoalueilla eläviä eläimiä, hyönteisiä, simpukoita, kaikkia  rämeellä eläviä olentoja sekä kasvillisuutta erittäin tarkasti ja mielenkiintoisesti. Lisäksi tarina kertoo murhamysteeristä ja vieläpä herkästä rakkaudesta. Mahdottoman ihana runollinen luontokuvaus, selvitymistarina sekä yksinäissävytteinen rakkaustarina.

Kaiken tämän ensimmäisen äänikirja kokemuksen perusteella en olisi ihanempaa kirjaa valita tähän aloitukseen. Niin ihana ja koskettava, mykistävä kirja!

Seuraava kirja kuunnellen? Kyllä, kiitos. Se on Suvi Ratisen Hyvä tarjous (Otava 2021).

Mitenkäs sinun suhteesi äänikirjoihin? Mitä suosittelisit minulle seuraavaksi?