Ajatuksia vuodesta 2021

Hellurei vuosi 2022, tervetuloa, ovet on avoinna!

Pandemian läsnäolo näyttäytyi viime vuodessa melko vahvasti. Tämä näkyi ainakin niin, että en käynyt yhdelläkään keikalla enkä teatterissa. Elokuvissa kävin kerran, ravintolassa kaksi kertaa, kahvilassa kolme kertaa, kauppakeskuksessa kaksi kertaa, olin yhden yön poissa kotoa, osallistuin ryhmäliikuntaan ja uimahallissa uimiseen yhteensä kahdella kädellä laskettavan summan verran. Julkisella joukkoliikenteellä en matkustanut kertaakaan. En siis asustele kaupungissa, jossa olisi näitä huvituksia tarjolla, joten tämäkin selittänee alhaisen osallistumisen näihin, koska omassa maakunnassa pysyminen on ollut suotavaa. Muutoin olen kyllä liikkuvaa sorttia. Mutta tavallisena vuonna en muistaisi näin tarkoin menemisiä ja tulemisia, aina välillä kun näitä rajoitetaan ja suositellaan välttämään tuleekin kauppakeskuksen kahvila visiitistä jotain aivan erityistä.

Viime päivien tartuntaluvut ovat jälleen saaneet pään pyörimään, mutta jaksetaan vielä, kyllä tämä  muuttuu vielä parempaan suuntaan.

On oltu kotona, on vältetty kontakteja. Mutta silti hiihtokilometrejä tuli enemmän kuin koskaan, liikuin luonnossa paljon, luin paljon, neuloin paljon, tein töitä paljon, paljon. Työpaikka vaihtui vuoden aikana kaksi kertaa ja nyt taas olen vuoden vaihduttua uuden edessä. Sairastin myös ennätysmäärän tavallisia flunssia, yhteensä seitsemän. Omat omenapuut muuten tuottivat ensimmäisen kunnon sadon, vaikkakin jänikset olivat verottaneet oksia talvella. Olipa ihanaa säilöä omia omppuja, joiden hillosta sain tehdä torttuja jouluksi.

Omenapuut toivat paljon iloa, silmuista kukkiin, raakileista punaposkisiin ja lohkoista hilloon.

Pidin myös yhteyttä ystäviin ennätyksellisen vähän, kävin kylässä ehkä alle viisi kertaa kenelläkään. Tuntuu kuin kaikki olisivat erityisvarovaisia, välttelemme liiallisia kontakteja, jotta sitten jäljityspuhelussa muistaa liikkeensä ja kontaktinsa varmasti. Myös moni on riskiryhmää ja työnkuvan takia esimerkiksi sote-alalla yrittää välttää kontakteja kaikin keinoin. Voihan sitä puhelimellakin pitää yhteyttä, mutta sekin on jotenkin jäänyt, ehkäpä tämä suositusten noudattaminen tekee osittain epäsosiaaliseksi. Ja myös vähän väliä yksi, jos toinenkin on ollut karanteenissa. Varovaisuus on tehnyt meistä koti-ihmisiä tosiaankin.

Vuodessa 2021 ei ollut mitään erityistä vikaa, aivan hyvä vuosihan se oli.

Vuoden kohokohdat olivat luontoretket, hiihtoretket, ensimmäinen suppilovahvero saalis ikinä. Matkustin myös merellä aivan mykistävälle Tankarin majakkasaarelle ja matkustin myös kotimaassa niin kauas kuin rajoitusten sallimissa rajoissa pääsi. Kilpisjärvelle, sielläkin luonto oli aivan henkeä salpaavan kaunista. Luonto on aina avoinna 🖤

Kiitos vuosi 2021 mahtavista elämyksistä!

Uudelta vuodelta toivon terveyttä ja lisää luontoelämyksiä! Aion myös pitää ystävät vähän lähempänä tänä vuonna, vaikka sitten puhelimella tai luontoretkillä!

Ihanaa alkanutta uutta vuotta ja uusia mahtavia seikkailuja!

🖤🖤🖤

~Villasukka

puheenaiheet ajattelin-tanaan oma-elama syvallista
Kommentit (2)
  1. Hyvää tätä vuotta myös sinulle, Minna! Ystävälenkit ja -puhelut täytyy kyllä aktivoida tänä vuonna ❤️

  2. Hyvää alkanutta uutta vuotta!
    Kotona omissa ympyröissä on ollut pakko viihtyä – tuntuu, että korona on kaikkialla ja koko ajan, loppuuko tämä koskaan? Onneksi omissa ympyröissä on puolensa, onneksi on perhe ja kiva työ, niillä pärjää pitkälle! Itse olen ottanut käyttöön ystäväpuhelut, kun vierailut ja kokoontumiset ovat jääneet.

    Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *