Huhtikuu kirjoina
Toukokuu on saapunut leskenlehtineen, eikä enää aikakaan kun luonto puhkeaa viheriöimään.
Palataan huhtikuuhun vielä kuitenkin sen verran, että kurkistetaan perinteisesti menneen kuukauden lukemiini kirjoihin. Tässä kuussa jätin myös kesken tämän vuoden ensimmäisen kirjan.
📚 Eira Pättikangas on minulle täysin uusi kirjailija tuttavuus. Kirjassa Talvella päivät ovat pitkiä Etelä-Pohjanmaalla eletään Venäjän vallan alla, kylällä nähdään ensimmäinen automobiili ja rakennetaan rautatietä.
Pohjanmaan syvällä murteella kirjoitettu tarina yhden kylän elämänmenosta raitilla. Pääosassa naisen asema ja osa ajalleen tyypillisesti kuvattuna. Kirjan historiallinen näkökulma toi mukavaa vaihtelua oman genre valintojen ulkopuolelta. Hauska, oivaltava, viihdyttävä ja nopea lukuinen. Toivottavasti tämän kirjan naisten elämästä saisi lukea vielä jatko-osassa, ainakin oma mielikuvitus keksi jo jatkoa näille naiskohtaloille, ehkäpä kirjailijakin.
Karisto 2021,280 sivua.
📚 Bestseller-kirjailija Jojo Moyesin historiallinen romaani Morsianten laiva on julkaistu nyt vasta suomeksi. Romaanin alkuperäisteos on ilmestynyt jo 2005.
Viimeisimmät Moyesin teokset ovat hieman itselleni tökkineet, olleet pitkiä ja aika tylsiä, jokunen on jäänyt keskenkin.
Morsianten laiva kuitenkin yllätti iloisesti.
Australiasta Englantiin vuonna 1946 sodan jälkeen matkaava lentotukialus HMS Victoria on lastattu lentokoneiden ja merijalkaväen lisäksi sotamorsiamilla. Aluksen kyydissä uuteen outoon maahan matkaa 600 nuorta naista täyttämään avioliitto-lupauksensa.
Pitkä, kuuden viikon mittainen merimatka laivan tiukkoine sääntöineen ja aikatauluineen uuvuuttaa matkustajansa. Laivamatka osoittautuu joillekin matkustajista merkityksellisemmäksi kuin itse määränpää. Menneisyytensä vangit saavat uuden alun. Perheen, ystävyyden ja rakkauden merkitys on suuri.
Kirja oli hienosti kirjoitettu, yhdistellen faktaa ja fiktiota erittäin uskottavasti ja todenperäisesti. Lämminhenkinen ja liikuttava lukukokemus.
Gummerus 2022, 496 sivua. (Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena).
📚 Viisikon huhtikuun lukupiiri kirjaksi valittiin Finlandia voittaja vuosimallia 2021, Jukka Viikilän Taivaallinen vastaanotto. Tämä on jo kirjailijan toinen teos, joka on voittanut Finlandia-palkinnon.
Ei kyllä nyt vakuuttanut minua tämä teos,tunnustan, kesken jäi.
Outo, kamala, liikaa hahmoja, kertoja oli minulta hukassa. Outoja sivunumeroita luetellaan oudosti. Juoneton. Muutaman ystävän kommentti oli että, liian oudolta vaikuttaa en aio lukea ja että, voikohan tämän keskeyttää. Toinen ystävä oli kuunnellut kirjan sinnikkäästi loppuun saakka, mutta kommentoi urakkaa näin; Outo loppuun saakka, mutta seuraava kirja jonka aloitin tämän jälkeen tuntui niin hyvältä kirjalta.
Mutta viisikon Tähän on tultu-blogissa teoksesta löytyi sen erinomaisuus, lue vaikka itse. Olen kateellinen tälläisesta lukukokemuksesta, ihanaa että tämä antoi näin paljon.
Otava 2021, kaunokirjallisuuden Finlandia voittaja 2021, 379 sivua.
📚 Helka Sivosen Kaunotee on tarinakokoelma opettajista koulumaailman muutoksien keskellä. Avoimia oppimisympäristöjä, wilmaa, positiivista pedagogiikkaa, kyläkouluja.
Jokainen tarina on oma itsenäinen kertomus kansankynttilöistä. Kertomukset sivuavat lyhyesti monia aiheellisesti tärkeitä asioita, mutta tarinat eivät oikein kanna tai anna enempää kuin jo valmiiksi tiedetään. Johtuneeko lienee pintapuolisuus tarnoiden lyhyydestä. Ihan ok.
Lasermedia 2021, 101 sivua.
🎧 Marika Riikosen Lasinen merenneito lupailee takakansi tekstissään chicklittiä, seikkailuja sekä fantasiaa. Mielenkiintoni siis heräsi.
Hyvä teos, välillä jossain kohdissa olin aistivinani Matt Haigimaisia piirteitä fantasiaosuuksissa. Välillä taas olin ihan hukassa ja en tiennyt mikä oli totta ja mikä sitä fantasiaa, koska nämä maailmat limittyvät kirjassa. Ja välillä päähenkilön naivius häiritsi.
Lucia Varjo on entinen kilpauimari, joka kipuilee päättyneen uransa ja avoliittonsa syövereissä Tampereella. Yllättäen hän sekaantuu perintökorun kuriiriksi Venetsiaan. Mystinen seikkailun sokkeloisessa ja helteisessä Venetsiassa muuttuu vaaralliseksi. Kaupungin kuolleetkin muuttuvat eläviksi, ja Casanova ja Vivaldikin näyttäytyvät.
Kevyt, kiva, yllättävä ja erilainen. Suosittelen!
Karisto 2021,239 sivua.
📚 Anneli Kivelä jatkaa jälleen super suosittua Katajamäki- sarjaa.
Katajamäki kukoistaa –teoksessa kyläkoulu saa jälleen uuden opettajan, Sarlotta Suvannon. Se, jos mikä saa kyläkaupan kahviköörin kielenkannat irtoamaan ja päivittelyä riittää perinteiseen tapaan. Sarlotta on muuttanut koululle tyttärensä kanssa, mutta missä on tytön isä? Honkahovin kylpylähotellin johtaja huomaa myös uuden tulokkaan ja siinäpä kyläläisillä riittääkin keskustelua, naimisissa olevaa naista katsotaan tarkalla silmällä.
Perinteistä, aivan parasta viihdettä ja maalaisromantiikaa Katajamäeltä!
Karisto 2022, 275 sivua.
🎧 Katariina Vuoren Kasvun paikka on tarina viherkasveihin hurahtamisesta sekä oman paikan löytämisestä.
Silvia on ollut pitkään kotiäitinä, vaikka lapset ovat jo koululaisia. Hän on perheessä kuuluisa siitä, että pystyy tappamaan jopa muovikukan. Muutamat kasvit ovat ilostuttaneet perheessä, eikä Silvia ole niihin kovin perehtynyt. Elämän taitekohta aukeneekin yllättäen Silvialle viherkasvien muodossa. Häntä ei oikeastaan enää tarvita kotona, mutta mitä hän tekisi kouluttautumaton ihminen.
Yllättäen viherkasvit alkavat viihtyä Silvian kotona. Enää eivät riitä perus anopinkielet ja peikonlehdet. Kasvit valtaavat yksi kerrallaan kodin, parisuhteen ja kaiken.
Aivan hauska kirja. Minun makuuni, kuitenkin liian yliampuva kaikkine kasveineen joiden kanssa hurahdetaan oikein kunnolla överisti. Vähempikin olisi riittänyt. Plussaa kivoista nimistä kirjan luvuille.
Otava 2022, 270 sivua.
🎧 Kaisa Ikola on itselleni tuttu Hullu luokka-sarjasta teini vuosilta. Siihen tykästyneenä olin iloisesti yllättynyt, kun bongasin Ikolalta uutta tuotantoa aikuisille.
Oikein nurin kertoo Annista, joka vetää käsityö-hanketta. Annin omat käsityö kokemukset rajoittuvat kouluvuosien epäonnistumisiin. Annin mies painaa pitkää päivää omassa yrityksessä, mutta pitkät yksinäiset illat saavat Annin huomaamaan elämässään puutteita.
Anni hurahtaakin käsityöblogeihin ja käsitöihin yllättäen, ja perustaa itsekin oman blogin. Käsitöiden myötä Annille avautuu täysin uusi maailma, uusine ihmisineen. Riittääkö käsityö harrastus ja oman jutun löytäminen, vai kaipaako parisuhdekin tuuletusta?
Ensin ajattelin, että myös tämä on korona-ajan kotoilujen synnyttämä harrastuskirja parisuhdemausteella kuten ylempi Kasvun paikka. Nimittäin juuri viherkasvi -ja neulebuumihan nostivat pandemia-aikana päätään. Mutta, yllätyin iloisesti kuinka rattoisasti tarina kuljetti, aivan koukutti kuuntelijaansa. Välillä ehkä mentiin liian syvälle lankamaailmaan, mutta ei pahasti. Kevyt ja kiva!
Saga egmont 2020, 340 sivua.
🎧 Minna Haapasalo yllättää ja ilahduttaa tarinassaan Tilkkuterapia.
Riina on vasta eronnut miehestään, miehellä on jo uusi ja perheen lisäystäkin on tulossa. Ex-mies jatkaa asumista Riinan sisustamassa ja suunnittelemassa talossa. Samalla Riinan sisustusblogi jää tauolle, koska eihän yksiössä ole mitään kuvattavaa, kun kaikki jäi entiseen elämään.
Riina pyristellessä elämässä eteenpäin ja kansalaisopiston tilkkutyökurssi sekä siskon perhe ja lapset tarjoavat elämään sisältöä. Kertomus sydänsuruista, sisaruudesta sekä itsensä etsimisestä uuden ja vanhan rajapinnassa.
Kulkevaa, jouhevaa tekstiä. Hyvä tarina, ei pelkkää ruusuilla tanssimista, tosin ei myöskään syvissä syövereissä rypemistä, lohdullinen tarina.
Karisto 2022, 273 sivua.
🎧 Annamari Marttinen on taitava luotto kirjailija, joka tarttuu vaikeisiin aiheisiin rohkeasti ja elämänmakuisesti. Niin hän tekee myös tälläkin kertaa teoksessaan Häiriömerkintä.
Karoliina joutuu äkki arvaamatta kahden asunnon loukkuun. Avioerosta on jo aikaa ja teini-ikäinen Lumi asuu sopuisasti vuoroviikoin vanhemmillaan. Uusi asunto sijaitsisi kauempana entisen miehen asuintalosta, ja Karoliina päättää tehdä uudesta asunnosta unelmien kodin. Mutta vanha asunto ei menekkään kaupaksi, ja Karoliina jää vielä työttömäksikin. Valkoiset kirje kuoret on helppo laittaa piiloon lipaston laatikkoon, mutta ei unohtaa. Ensimmäistä kertaa Karoliina joutuu turvautumaan pikavippiin.
Todenmukainen kuvaus kahden asunnon loukun helvetistä, rahattomuudesta, työttömyydestä, häpeästä ja kaiken tämän vaikutuksista omaan mieleen ja ihmissuhteisiin. Koskettava ja todellinen.
Tammi 2021, 325 sivua.
Eve Hietamies jatkaa jälleen Pasasten miesten tarinaa kirjassa Numeroruuhka. Aiemmat osat Yösyöttö, Tarhapäivä ja Hammaskeiju ovat saaneet suuren suosion, ihan elokuviksikin saakka.
Paavo on jo kymmenen ja wilma-viestejä satelee koululta. Antin tyttöystävä Enni haluaa muutosta paikoilleen juuttuneeseen suhteeseen, työpaikan YT:t harmittavat sekä pelottavat työparin Peipon puolesta, isä on saanut sairaskohtauksen. Kaikki tämä ja muutama muu aiheuttavat yksinhuoltaja isä Antille pään vaivaa, ja vähän muutakin.
Kunnes Antti irtisanotaan ja oma isä muuttaa Antille. Isää täytyy ohjata yöllä vesssaan ja ulkoiluttaakkin. Työkaveri Peippokin muuttaa Antille putkiremonttia pakoon. Työtyömyysmurheet saavat Antin puhumaan jopa viherkasvilleen, joka ei kestä ja alkaa pudottaa lehtiään, hänkin. Koirapuistossa vertaistukea jaetaan edelleen tuttujen Nelli-Tupperwaren, Julia-Kauppakassin, Linda-Väsyneen ja Pihla-Puolukan kanssa.
Säätöä riittää, mutta myös vakavia aiheita käsitellään työttömyyttä, vanhemman sairautta ja rahahuolia. Tämä kirja aiheutti neljät hörönaurut, mutta välillä olisi tehnyt mieli hypätä muutama sivu eteenpäin muisteloissa. Hauska ja viihdyttävä.
Otava 2022, 468 sivua.
Huhtikuulle kertyi 10 hyvää luettua kirjaa, ja 3067 sivua. Yksi kesken jäänyt Finlandia voittaja.
Olipa kiva lukea sinun kommenttejasi kirjoista, joita on itsekin lukenut 🙂 Katsotaan moniko päätyy omaan huhtikuun kirjapostaukseen…
Odotan innolla sinun vinkkejäsi!
Oletpa lukenut paljon huhtikuussa, vau!
Viikilä tosiaan oli lopulta mestariteos, jollakin tavalla upeasti koottu ja etenevä kirja.
Tästä sinun listauksestai nappasin muutaman kirjan äänikirjahyllyyni. Nyt luen Anni Saastamoisen Ja mutta että sitten -teosta, joka on mielestäni ihan hyvä. Kannattaa tutustua. Pidän Saastamoisen kielen käytöstä ja oivaltavasta kerronnasta. Vaikka ne eivät tässä teoksessa ihan ylläkään samalle tasolle kuin aiemmissa. Kohta tartun Viisikon toukokuun historia-genren teokseen!
Minna
Viisikon toukokuun valintaan minäkin aion kohta tarttua. Nyt on kyllä ollut hyvä lukubuusti päällä, ja maailmassa on niin paljon luettavaa.