Kevättalven parhaat x5

Vuosi 2024 on jo pitkällä. Blogissa listasin viime vuoden parhaimmat kirjat koosteen, mutta muutoin en ole ynnännyt viime vuotta tai asettanut tavoitteita tälle uudelle vuodelle. Tammikuun ollessa varsin kiireinen ja työntäytteinen ajattelin sen sijaan listata muutamia kivoja kevättalven juttuja, joita olen kokenut jo tai joita odotan. Samalla nämä voisivat olla myös haikuja hyvästä vuodesta 2024.

Uusia makuja

Tälle vuodelle olen maistanut jo kolmea uutta ruokaa, joita en ole ennen maistanut ja en pettynyt yhdenkään makuun, ruusukaali, kampasimpukat ja keitetyt kanamunat sillimoussella olivat oikein suunmyötäsiä. Toki näitä ei tarjoiltu samassa kattauksessa.

Toivonkin vuodelta 2024 lisää uusia ruokakokeiluja. Olen itse kokkaillut tälle vuodelle jo kahta uutta reseptiä, toinen niistä oli uunijäätelö. En ole koskaan syönyt uunijäätelöä, ja jo vuosia sitten ihmettelin että mitä se on kun kaverini aikoi valmistaa sitä miehensä toivomuksesta syntymäpäiväksi. Nyt vihdoin olen kokeillut, ja no ei jatkoon. Toinen uusi kokeilemani resepti oli munakoiso iskender, ai ettien että oli hyvää. Tämä meni jatkoon.

Matkoja

Junamatkat viikoittain ovat vauhdittaneet vuoden 2024 käyntiin. Nautin junamatkoista, matkan päässä on aina tarjolla jotain uutta ja jännittävää, junaan astuessa tulee odottava tunne. Junassa matkustavat aina uudet ihmiset, junassa on oma tunnelmansa ja kaikilla on tiedossa jotain määränpäässä odotettavaa oli se sitten joko kotimatka tai lomareissu. Junamatkoja on tälle vuodelle jo takana hurjat kuusi kappaletta ja neljä junalippua jo odottelee matkaajaa valmiina. Tämä määrä on siis yleensä useamman vuoden saldo, meillä ei ole täällä juna-asemaa vaan sinnekin on oma matkansa. Muita matkoja ei ole suunnitelmissa, junaillaan nyt ensin nämä junailut.

Sää ja aurinko 

-37 astetta pakkasta lupaa yleensä kauniita auringonnousuja ja -laskuja. Pidän talvesta ja pidän pakkasesta. Autot hyytyvät näillä keleillä, ja tuovat omat haasteensa, mutta sää on kaunis.Ja jos auto hyytyy, niin sitten kävellään. Pyrin lenkkeilemään joka päivä ja kovalla pakkasella parasta on kun pakkanen narisee kengän alla ja paukkuu vierellä olevissa puissa. Kerrospukeutuminen ja asenne on se juttu. Kevättalvelta odotan kestohankia, silloin pääsee vaivatta kulkemaan sellaisiin paikkoihin jolloin ei edes kesällä pääse.

Elokuvat ja sarjat

Myrskyluodon Maija. Elokuva oli hyvä ja koskettava yhden nenäliinan verran. Olen lukenut Myrskyluodon Maijan kirjat, joissa tunnelma on aivan omansa, joten tiesin myös mitä elokuvalta odottaa. Uskon, että jos et ole lukenut kirjoja vaikutut elokuvasta paljon, mutta minulle kirjat tekivät syvemmän vaikutuksen ja jotkin ratkaisut elokuvassa olisivat saaneet jäädä vähemmälle.

Käyn aika harvoin elokuvissa, yleensä kerran kolmessa vuodessa. Koronan jälkeen käynnit ovat kuitenkin tihentyneet, noin viiteen kertaan vuodessa. Käyn elokuvissa yleensä yksin, joka on virkistävää. Televisiosta en katso lainkaan elokuvia. Myrskyluodon Maijaa edeltävä elokuva taisi olla Barbie syksyllä.

Aivan loistavan viihdyttävää ihmissuhde draamaa Yle Areenassa tarjoilee Jokaisen miehen takana-sarja. Tanskalainen -sarja kertoo maineikkaasta ravintolasta ja sen henkilökunnasta. Valokeilassa ovat menestynyt keittiömestari Michael ja uusi apulaiskeittiömestari Naja. Tulta ja tappuraa keittiössä ja siinä sivussa parit pihvitkin. Oikein mainio sarja, suosittelen.

Juhlia 

Odotan tältä kevättalvelta päivän pitenemistä ja juhlia. Nyt on jo maaliskuulle neljät juhlat tiedossa. Vaikka en pidä juhlien aiheuttamasta asukriisistä, pidän juhlien tunnelmasta ja kakuista. Niitä odotan eniten, sillä oletan että kaikissa näissä juhlissa on tarjolla kakkua. Hyvä kakku on aina juhlien parasta antia, oli se sitten voileipäkakku tai makeampi juustokakku, britakakkua unohtamatta. Olenkin jo hyvin valmistautunut ja hankkinut jo kolmeen juhlaan valmiiksi myös onnittelulahjat. Asut ovat tosin valitsematta, ja takuulla jäävätkin viime tinkaan.

Mitä sinulle kuuluu?

Mitä sinä odotat tulevalta kevättalvelta tai mitä uutta olet kokenut?

Villasukka

blogit-150x60.png

Koti Oma elämä Suosittelen Ajattelin tänään

Tammikuun luetuissa dekkareita ja mahtavia ajankuvia

-Otatko kahvia?

-Ehkä kymmenen tippaa.

🎧 Tämä mainio sanonta löytyy Lilja Sigurdardottirin kirjasta Jääkylmä aurinko. Kirja on samalla myös ensimmäinen osa Aroran tutkimuksia-sarjaa, johon on juuri ilmestynyt jo kolmas osa.

Sisarukset Arora ja Isafold asuvat eri maissa, mutta kun tyttärien äiti ei saa yhteyttä Isafoldiin Arora matkustaa Islantiin etsimään sisartaan. Sisar on ollut väkivaltaisessa parisuhteessa ja Arora on joutunut aiemminkin pelastamaan siskonsa, vaikka hän onkin aina palannut lopulta takaisin miehensä luokse. Nyt asiat näyttävät olevan Islannissa aivan toisin, sisko on kadonnut jäljettömiin ja outoja asioita hänestä ja hänen miehestään alkaa paljastua..

Tammikuun alku tuntui huutavan dekkareita joten kuuntelin perään Lilja Sigurdardottirin kaksi seuraavaa kirjaakin Verenpunainen meri ja Kalmankalpea maa. Verenpunaisessa meressä Arora selvittää Islantilaisen liikemiehen kadonneen vaimon tapausta, tässä kirjassa vilisi minulle liikaa henkilöhahmoja, mutta muuten hyvä juoni. Kalmankalpeassa maassa puolestaan Reykjavikin lähistöltä löydetään laivakontti, josta löytyy viisi kuollutta naista ja yksi joka juuri vielä hengittää.

Docendo 2023 ja 2024.

Tammikuun alkaessa tiesin haluavani lukea dekkareita ja dekkareita, ja niitäpä minä sitten kuuntelinkin ja luin. Huomioin arvoista tammikuussa lukemissani kirjoissa oli, että hömpät jäi lukematta, niitä en kaivannut yhtään.

🎧 Soraya Lanen Italialainen tytär alkaa vetävästi, kun asianajotoimistoon kutsutaan kuusi toisilleen entuudestaan tuntematonta naista yhtäaikaa ja jokainen heistä perii oma rasian, jotka ovat löytyneet lattialankkujen välistä. Ooh, mikä asetelma ajattelin, mutta kirjan edetessä tajusin että kirja kertoo vain yhden naisen ja rasian tarinan, muiden naisten ja rasioiden vuoro on vasta toisissa kirjoissa. Voi, että kun nämä olisi kiedottu yhdeksi ja samaksi. En usko, että jaksan lukea näiden muiden naisten tarinoita, vaikka Italialainen tytär löysi myös hetkensä ja oli tarinana ihan mielenkiintoinen, mutta jokin särmä tästä jäi uupumaan.

Lilyn rasiasta löytyy palanen vanhaa reseptiä ja La Scalan käsiohjelma. Lily päätyy työskentelemään Italiaan viinitilalle ja samalla selvittämään sukujuuriaan. Tarina kulkee kahdessa aikatasossa nykyhetkessä Lilyn elämässä, sekä isoäitinsä äänellä 1900-luvun alkupuolen tapahtumissa.

Tätä kirjaa oli suositeltu erityisesti Lucinda Rileyn kirjoista pitäville. Minä en ole lukenut yhtään Rileyn kirjaa, joten siksi en ehkä pitänyt tarpeeksi tästä kirjasta.

Otava 2023, 290 sivua.

🎧 Natalia Kallion Kotileikki on mahtava kuvaus luokkaeroista ja samalla myös ajankuvaus. Smaistumispintaa löytyi runsaasti, muistan erittäin hyvin itsekin muropaketista tulleet värivaihtavat muovilusikat.

Nappasin tämän kirjan Viisikko-lukupiirimme jäsenen Tähän on tultu -blogin suosituksista.

Kosmos 2022, 236 sivua.

🎧 Saara Cantell Kaikki tuoksuu lumelta on koukuttava tarina sukupolvien ketjusta. Kerttu Kataja, hänen tyttärensä Tuija ja hänen tyttärensä Olivia ja hänen vauvansa luovat tämän runollisen ketjun. Olivia kertoo lapselleen Kertun tarinan Taideakatemian lahjakkaimpana ja ateljeepaikasta Pariisissa, sekä oman äitinsä tarinan yliopisto opiskelijasta kommuuniasujaksi maaseudulle.

Taitavaa kieltä, mahtava tarinan kulku useassa aikatasossa. Upea.

Tammi 2021, 323 sivua.

🎧 Emma Sofianna Söderholm Toisinaan valo hiipuu on todentuntuinen kertomus nuoresta Tuulikista, joka on hukassa elämässään. Terapia loppuu, viiltely jatkuu, työkokeilut tyssäävät alkuunsa, kaikki on ylivoimaista ja masentaa. Olisiko Tuulikki erilainen, jos hänen elämässään olisi ollut isä? Äiti kyllä jaksaa kannatella Tuulikkia, mutta entä jos olisi ollutkin vielä myös isä? Alakerrassa asuva eläkelläismies tarvitsee kissan hoitajaa ja näin Tuulikki tarvitsee eläkeläistä.

Silmiä avaava kertomus nuoresta pudokkaasta, tämä kannattaa jokaisen lukea, upeasti sanoitettua tekstiä.

Otava 2023, 272 sivua.

🎧 Kate Thompson Kirjasto sodan keskellä on ylistys kirjastoille, lukutaidolle ja kirjallisuudelle. Kirja kertoo toisen maailmansodan aikaisesta kirjastosta maan alla Lontoossa pommitusten keskellä ja siellä aikaansa viettävistä kirjallisuuden ystävistä.

Bazar 2023, 496 sivua.

📚 Viisikko lukupiirimme tammikuun kirja oli muuten Audrey Carlan Calnedar girl tammikuu, joka on nuoren naisen nautintoihin perehtyvä kirjasarja yhden vuoden ajalta. Olen tämän joskus aikoinaan lukenut, joten skippasin tammikuun kirjan. Kovin ylistävää arvioita kirja ei lukupiiriläisiltä saanut katso mitä Kotona kirjassa-blogissa tuumittiin tästä.

📚 Denise Rudberg oli minulle täysin uusi tuttavuus, kunnes luin hänen uusimman kirjansa Yhdeksän yön piina. Ja ihastuin täysin, hänen luomansa henkilöhahmot ovat oikein vertaansa vailla. Niimpä sain joululahjaksi hänen yhden dekkarinsa Kun kello lyö viisi ja toisen hänen dekkarinsa ostin kirjakaupasta vuoden ensimmäiseksi kirjakseni samalla kun pääsin vuoden ensimmäisellä junamatkalla käymään isommassa kaupungissa ja oikeassa kirjakaupassa. Ostin itselleni Rudbergin ensimmäisen osan Marianne Jidhoff-sarjaan Yksi tappava syrjähyppy, toivotaan että loput sarjasta löytyisi kirjastosta. Mutta miten kivaa, kun on täysin uusi dekkarisarja, ja niin monta kirjaa lukematta eikä tarvitse odotella niiden ilmestymistä.

Kun kello lyö viisi selvittää Marianne Jidhoffin salaisenryhmän kera trapausta, jossa mies tunkeutuu aamuyöllä nuorten naisten asuntoihin ikkunoista. Mies tekee naisille väkivaltaa ja käskee tämän jälkeen laskemaan tuhanteen. Kaksikymmentä vuotta sitten Lundissa tapahtui täysin samanlaisia tapauksia useita, ja Jidhoff alkaa epäillä että näillä tapauksilla olisi jokin yhteys.

Yksi tappava syrjähyppy avaa hyvin henkilöhahmojen alkua, kun näin kirjasarjaan uusimmasta ja keskimmäisestä osasta aloittaneena aloin lukea kirjaa, mutta kirjojen lukeminen onnistuu vaivatta satunnaisessa järjestyksessäkin. Rikkaan liikemiehen päälle ajetaan hänen kotinsa edustalla ja Marianne Jidhoff palaa töihin ja saa uusia työkavereita, jotka ottavat enemmän ja vähemmän mielissään Mariannen vastaan.

Rudbergin dekkarit ovat helppoja ja viihdyttäviä kevytdekkareita, joissa on herkulliset henkilöhahmot  ja paljon herkullista ruokaa.

Kirjastossa odottelee jo muutama seuraava osa Jidhoffia ja kumppaneita, kunhan saan alta pois ensin parit tentit suoritettua. Odotan jo innolla.

Into 2017 ja  2019.

Tammikuun kirjasaldo oli pyöreät 10.

Villasukka

blogit-150x60.png

Kulttuuri Kirjat Suosittelen Ajattelin tänään