Maaliskuussa lukemani kirjat olivat melkein kaikki viiden tähden teoksia. Aikamoisen hyvä lukukuukausi.
Kaikkia tässä kuussa lukemaani kolmea dekkaria yhdistäviä tekijöitä löytyi varsin monta, siis sen lisäksi, että ne olivat täyden kympin helmiä kaikki. Tässä kuussa lukemani kolme dekkaria aloittivat uuden sarjan ja ovat kotimaista tuotantoa, sekä jokaisen kirjan kirjoittajana oli nainen, yhdessä teoksista toinen kirjoittajista oli nainen. Näiden lisäksi kaikki dekkarit tulivat uniini, että kylläpä ne alitajuntaanikin koukuttivat, kun kirja tulee uniin se on tehnyt yleensä lähtemättömän vaikutuksen.
Minulla oli nämä dekkarit kaikki kirjana itselläni, mutta kahta kirjaa jouduin kesken kaiken jopa kuuntelemaan välillä äänikirjana, koska en voinut keskeyttää lukemista hetkeksikään, vaan jatkoin välillä luurit korvilla samalla kun tein muita askareita. Huh, miten loistavia kirjoja!
Tässäpä tämän kuluvan vuoden tähän astisten parhaiden lukukokemusten vinkit.
🎧 Vainajat eivät vaikene on Sari Rainion ja Juha Rautaheimon uuden dekkarisarjan koukuttava avaus.
Ville Karila on mielenkiintoinen rikosylikonstaapeli, uusi kilpailija Seppo Jokisen Koskiselle.

Joulun lähestyessä isä löytää iäkkään tyttärensä kuolleena omasta asunnostaan. Kaikki näyttää viittaavan luonnolliseen kuolemaan, kunnes oikeuslääkärin avauksessa selviää, että kyseessä onkin henkirikos.
Murhatutkimus on mutkikasta, naisen keittiö ei sovi kuvaan talon muun sisustuksen kanssa, tarkoittaako roskakorista löytynyt Tauno Palon postikortti jotain, entä missä on naisen rahat, puhelin ja korut? Naisen elämässä on vaikuttanut selvästi salaperäinen auervaara ja vielä tulee lisää ruumiitakin.
Mahtavat kehittyvät henkilöhahmot, joista haluaa kuulla lisää ja lisää. Rikosylikomisaarion lisäksi oikeuslääkäri Viola Kaario, rikoskonstaapeli Tommi Pohjalainen ja tutkintasihteeri Felicia Lehmonen ovat taiten kirjoitettuja henkilöitä. Ihanan kotikutoista kun yksi popsii stereotyyppisesti Arnolds’in donitseja sen minkä ehtii. Odotan innolla jatkoa tähän. Toinen osa Vaeltavat vainajat ilmestyykin jo syyskuun lopussa!
Siltala 2021, 477 sivua.
📚 Sarah Morganin Sateenvarjon alla oli kyllä siirappisista siirappisin lukukokemus aikoihin. Mutta ei huono kokemus kuitenkaan.
O’ Neilien perhe omistaa Vermontissa vuorien juurella, järven ja metsän keskellä lomakylän Snow Crystalin. Lomakylä on ollut suvussa kauan, mutta lomakylällä ei mene kovin hyvin.

Lomakylää pyörittää Jackson. Hänen kaksoisveljensä Sean luo uraansa arvostettuna kirurgina Bostonissa ja käy lomakylässä harvoin. Sukua varjostaa poikien isän kuolema, joka surettaa kaikkia. Lomakylän ihastuttava ranskalainen kokki Elise puuhaa lomakylän uuden kahvilan avajaisia. Perheen isoisä saa sydänkohtauksen ja joutuu sairaalaan. Sean palaa perheensä luo, mutta on valmiina lähtemään takaisin Bostoniin heti, kun ukin vointi sen sallii. Jokin vetää kuitenkin Seania lomakylässä puoleensa. Menneisyys, muistot, riita ukin kanssa ja ranskalainen tulisieluinen kokki. Oui’ !
Herkullisia ateriakuvauksia, ja rakkautta tietenkin!
HarperCollins 2021, 362 sivua.
🎧 Anja Erämajan Olen nyt täällä metsässä runoteos valikoitui Viisikko-lukupiirin maaliskuun kirjaksi.
Näiden runojen punainen lanka on mustikka. Mustikka esiintyy monessakin runossa.
Osa runoista jäi luettelon tuntuiseksi ja minusta näissä oli vahvasti läsnä korona-aika. Hyvin arkirealistisia nykyaikaisia runoja, hyvin suomalaisia. Monia vanhoja sanalaskuja, laulun sanoituksia ja hokemiakin oli runoissa mukana. Kuuntelin runoteoksen kokonaisuudessaan äänikirjana ja kyllä nämä minulle toimi näinkin. Luettuna olisin kenties fiilistellyt näitä enemmänkin ja pidempään.
Koin, että nämä oli oikein rytmitetysti luettu, koska lukija oli runoilija itse. Erilainen, uusia ulottuvuuksia avaava lukukokemus. Jäin hieman kaipaamaan vanhaa kunnon riimittelyä enemmän.
WSOY 2021, 71 sivua.
Alun perin valitsimme maaliskuun kirjaksi Rupi Kaurin Aurinko ja hänen kukkansa, mutta päädyimme teoksen vaihtoon koska runoteosta ei löytynyt useammastakaan kirjastosta eikä myöskään äänikirjana. Tähän kirjan vaihtoprosessiin liittyy huvittava tarina, tai ainakin minä hihittelin sille aikani, joten jaan sen myös teidän kanssanne.
Kävimme viisikon kanssa keskustelua runoteoksen vaihdosta, koska useampi ei ollut saanut teosta käsiinsä. Minulla oli hyvä vaihdokas mielessä ja vastasin keskusteluun pikaisesti vain, että olen nyt täällä metsässä. Minna siihen sitten heittää kysymysmerkkiä perään. Hetkisen tätä ihmettelinkin, mutta sitten tajusin että viisikkomme olettaa että olen fyysisesti siellä metsässä ja osallistun keskusteluun myöhemmin. No siellä metsässähän minä vietän aikaa luontoliikkuen vapaa-ajallani, joten ei niin kaukaa haettua ettenkö olisi voinut ollakin metsässä sillä hetkellä. Siitäpä sain kunnon naurut ja onnekseni hoksasin korjata, että puhun nyt tästä runoteoksesta, koska varsin paljon pidimmekin näistä runoista kaikki.
📚🎧 Niina Meron Romanssin sankari oli viihdyttävä, koukuttava, maalaisromanttinen romaani, en kuitenkaan luokittelisi tätä pelkäksi rakkausromaaniksi. Erilaisen lähtöasetelman tähän tuo, kun tämän tyylisen kirjan päähenkilö on mies, mutta ei sitä lukiessa edes osaa kyseenalaistaa mitenkään.
Erikoisjoukoissa palveleva Ben saapuu Suomeen veljensä vieraaksi. Ben on hieman aikaa lomalla vetämässä henkeä edellisen komennuksen jäljiltä, jossa hän loukkaantui vakavasti. Jokainen henkäys tuo armeijan tuulahduksen Benin mieleen ja sen lisäksi hän kantaa rinkassa mukanaan raskasta taakkaa.
Benin tie vie supisuomalaiselle kesämökille järvenrantaan, juhannuksineen, lavatansseineen ja työleireine kaikkineen. Menneisyys ja kesken jäänyt tehtävä pitävät Benin mielen liikkeessä. Rakkauttakin löytyy, muualtakin kuin aseveljistä.
Meron esikoinen Englantilainen romanssi oli myös varsin hyvä kirja, mutta tämä ehkä vielä viihdyttävämpi.
Gummerus 2021, 366 sivua.
📚 Eppu Nuotion Leinikkimekko, Raakel Oksa ratkaisee avaa myös uuden dekkarisarjan. Jos olet lukenut Nuotion Ellen Lähde-sarjaa, tiedät mitä odottaa. Täydellisen viihdyttävää lukukokemusta siis.

Aivan mahdottoman hyvä sekä koukuttava kevytdekkari, mutta aivan liian lyhyt kirja. Tällaista tekstiä olisi voinut lukea loputtomiin.
Raakel Oksa remontoi vanhaa kerrostaloasuntoa Töölössä ja löytää väliseinää kaataessaan vanhan peltirasian. Rasiasta löytyy mekko, katkaistu letti ja pala hartsia. Raakel pyörittelee löytöä mielessään ja alkaa keräillä johtolankoja ympäriltään.
1960, stipendin turvin Kainuusta Sibelius-Akatemian kesäkurssille matkustaa Hilkka viuluineen. Hilkan olo pääkaupungissa vapauden kesänään ei olekaan turvallinen. Mitä Hilkalle tapahtui kesällä 1960?
Kirja päättyy niin kutkuttavasti, että en malta odottaa jatkoa ilmestyväksi. Kirjailijan tuttu tyyli näkyy herkullisissa ruokakuvauksissa ja myös kukkia löytyy tässäkin kirjassa, kuten Ellen lähteen dekkareissa. Kirjailijan tavaramerkit siis.
Gummerus 2022, 233 sivua. (Kirja saatu arvostelukappaleena).
📚 Isät jäävät merelle on Niklas Ahnbergin esikoisromaani, joka avaa Erikan ja Benjaminin salaisuuksia, pelkoja ja menneisyyksiä hurmaavassa Saaristomeren luonnossa.
Kökarin saarella asustaa Erika, joka on paluumuuttanut mantereelta kotitaloonsa. Hän elää yksinhuoltajana, rikkinäisenä avioliittonsa runtelemana.
Benjamin vihaa veneilyä ja merta, mutta lähtee isänsä kuoltua Kökarin saarelle. Benjamin pakenee saarelle poikansa puhumattomuutta ja rikkoutunutta liittoaan, mutta mitä hän saa selville saarella isästään ja mistä johtuu heidän sukunsa puhumattomuus?
Benjaminin saarella olo vaikuttaa koko saaren yhteisöön, Erika haluaa että Benjamin palaa mantereelle, vai haluaako?

Aivan loistava kuvaus Kökarin saaresta, jonne täytyy ehdottomasti päästä matkustamaan. Upeat kehittyvät henkilöhahmot ja taitava kerroksellinen kerronta. Täydellinen kirja, harmitti kun käänsin viimeisen sivun ja tiesin tarinan päättyvän.
WSOY 2021, 316 sivua.
📚 Onnellisten saari on Eeva Loukon esikoisteos ja huikaiseva uuden dekkarisarjan avaus myös tämäkin kotimainen uutuus. Jännitystä ja uusia käänteitä riittää. Mukavan nuorekkaat henkilöhahmot ja monikerrokselliset käänteet.
Ronja Vaara on muuttanut ulkomaille heti lukion jälkeen. Hän palaa Lauttasaareen, kun hänen isänsä löydetään murhattuna. Juttua tutkii laiskanpulskeaksi osoittautuva konstaapeli, joten Ronja päätyy itse selvittämään isänsä historiaa ja salaisuuksia. Lauttasaari asukkaineen on kuin pahaisinkin pikkukylä, jossa tunnutaan tietävän kaikkien asiat ja tunnetaan tietysti kaikki. Piiri pieni pyörii ja jokaisesta tulee epäilty.
Otava 2022, 396 sivua. (Kirja saatu pr-tuotteena).
Sydäntemme kaihoisa syke on Jan-Phillipp Sendkerin kolmas ja viimeinen osa Burma-sarjassa. Olen lukenut aiemmat osat vuosia sitten, mutta aiemmat kirjat ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen ja odotinkin innolla tätä viimeistä osaa ja en turhaan. Aiemmat sarja osat ovat Sydämenlyönneissä ikuisuus ja Sydämen ääntä ei voi unohtaa. Tutustuin näihin kirjoihin alun perin kirjastonjohtajan suosituksesta, kannatti. Jokainen kirja on itsenäinen osansa ja toimii loistavasti ilma aiempia osiakin, mutta saat unohtumattoman ja vaikuttavan elämyksen, jos luet koko sarjan.

Kaksitoistavuotias Bo Bo asuu enonsa kanssa pienessä burmalaiskylässä. Hänen isänsä käy vierailulla kerran vuodessa, mutta äitiään Juliaa poika ei tapaa koskaan. Näin on ollut jo seitsemän vuotta. Tietenkin poika on ihmeissään ja nyt varttuessaan asia alkaa vaivata häntä. Eno kertoo Bo Bolle tarinan hänen perheestään ja hänen omista varhaisvuosistaan. Elämän suuret kysymykset ja rakkaus vanhempiaan kohtaan ei jätä häntä rauhaan, kun enon kertomuksen siivittämänä hänen historiansa raottuu. Bo Bo päättää etsiä vanhempansa ja saattaa taas perheen yhteen.
Sarjan ensimmäisessä osassa Sydämenlyönneissä ikuisuus Bo Bon isoisä Tin Win on menestynyt juristi New Yorkissa ja yhtenä päivänä hän ei enää saavu työpaikalleen, eivätkä hänen vaimonsa ja lapsensa kuule hänestä enää mitään. Neljä vuotta myöhemmin hänen tyttärensä Julia (tämän uusimman teoksen Bo Bon äiti) saa käsiinsä vuosikymmeniä vanhan rakkauskirjeen, joka on hänen isänsä kirjoittama Burmalaiselle naiselle vuonna 1955. Julia ei tiedä mitään isänsä ensimmäisistä kahdestakymmenestä elinvuosista ja niinpä Julia matkustaa Burmaan. Tämä matka mullistaa Julian elämän.
Toinen osa Sydämen ääntä ei voi unohtaa jatkaa Julian tarinaa. Julian päivät ovat kiireisiä juristina, kunnes hän eräänä päivänä kuulee äänen, joka kysyy häneltä ; Miksi elät yksin ja kuka sinä olet? Julia matkustaa jälleen Burmaan, isänsä kotimaahan etsimään itseään. Siellä hänelle kerrotaan tarina burmalaisesta äidistä, jonka täytyi sisällissodan aikana tehdä kauhistuttava valinta kahden poikansa välillä.
Lempeää kerrontaa, unohtumatonta kaukomaiden kuvausta, rakkauden voimaa, Burman mystistä kauneutta sekä myös kauheutta. Kaikkea tätä ovat kaikki nämä kolme osaa. Lue ja ihastu, nämä teokset jäävät mieleen pitkäksi aikaa.

Gummerus 2022, 382 sivua. (Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena).
Maaliskuun kirjasaldo näyttää kahdeksaa kirjaa! Yhteensä 2603 sivua.