Minä sisustajana
Minä ja sisustus, vai voikohan näistä puhua samassa lauseessa lainkaan. Olen erittäin varma omasta tyylistäni sisustaa, itselleni. Mutta tiedostan myös sen, että ajattelutapani sisustuksen suhteen kuten myös tyylini poikkeaa hyvinkin paljon valtavirrasta sekä myös tuttavieni tyylistä. Mutta muiden miellyttäminen ei olekaan se tärkein juttu, vaan oma viihtyvyys.
Kodin sisustamisessa arvotan eniten kotimaisuutta, ekologisuutta sekä käyttömukavuutta ja käyttötarkoitusta. Vieraalta kysyttäessä uskoisin tyylini olevan vihreä ja vanhanaikainen. Vihreys viittaa kierrätettyihin huonekaluihin ja vanhanaikainen punaiseen leivinuuniin, sormipaneeleihin, kuparisiin valaisimiin sekä vihreään seinään. Ystäviltä kysyttäessä luulen tyylini olevan ”just sun näkönen”. No mene ja tiedä.
Asun ja elelen uudessa kodissa, jonka olemme itse suunnitelleet ja rakentaneet. Kotimme on vielä osittain keskeneräinen muutamien huoneiden osalta.
Olen sitä sukupolvea, jolle suku on kerännyt niin rippi- kuin ylioppilaslahjaksikin tiettyä astiasarjaa ja pyyhkeitä ja lakanoita. Kotoa olen muuttanut yksiöön, asuntolan soluun ja yksiöstä toiseen. Rakennusajan asuimme yksiössä. Olen siis asunut pienesti ja siksipä oman kodin suunnittelu on ollut harkittua jokaista yksityiskohtaa myöten.
Olen jemmannut paketeissaan näitä suvun lahjoja (kuka nyt yksiöön viitsii kaikkia iittaloita ottaa käyttöön, ettei vaan mee rikki ja sarja jää vajaaksi!), ja voi sitä tunnetta kun viime keväänä uuden kodin keittiössä aukaisin näitä iittaloita paketeistaan yli kymmenen vuoden odotuksen jälkeen. Toisilla se vaan kestää tuo yksiöstä muutto isompaan ja omaan vähän kauemmin. Sinnepä omiin kaappeihin sujauttelin hyvillä mielin ylppärilahjani, keittiöön jonka olen itse suunnitellut. Ja yhtään uutta kippoa ja kuppia en uuteen kotiin ole ostanut. Enkä muuten saanut tuparilahjaksikaan, koska tuparit on pitämättä ja uskoisin vieraiden kysyvän tarvettani ja toiveitani, sillä tiedän heidän tietävän arvostukseni käyttötarkoitusta kohtaan ja ylimääräisten parittomien kuppien ärsytykseni.
Ja yhtään uutta huonekaluakaan emme uuteen kotiin ole ostaneet. Sänky, tv- taso, kirjahylly ja keittiönpöytä tuoleineen tuli vanhasta mukana. Yhden lipaston sain äidiltä, yhden penkin rakensin itse ja loput on kirpputoreilta.
On meillä uuttakin, ihan kaupasta ostettua. Kaksi mattoa, yksi verhokappa (loput mummun virkkaamia ♥), yksi tauluhylly ja yksi kattolamppu. Ai niin, myös pyyhkeiden ja petivaatteiden yhdet setit ostettiin uutena. Siinäpä ne.
No miten kodin sisustukseni on siis rakentunut? Omasta mielestäni (tietysti) asiat sopivat yhteen. Vanhat huonekalut, jotka muuttivat mukana ovat olleet runko kaikelle. Ja kaikki muu on antanut odottaa itseään. Jokainen kirpputori löytö on ”odottanut” meille muuttoaan ja mitään ei ole hankittu kiireellä tai harkitsemattomasti. Vieläkin joitakin asioita odotan löytäväni, kuten nojatuolit. Jokaiselle huonekalulle on tarve ja käyttötarkoitus, kaikkia käytetään ja siksi niiden täytyy myös olla tehtäväänsä soveltuvia ja mukavia. Kotona täytyy viihtyä.
Käytettynä ostaminen ei ole ollut mitenkään harkittua. Olen vain kokenut, että kaupasta ei ole löytynyt uutena juuri sitä mitä etsin ja myöhemmin ajan kanssa olen törmännyt mieleiseeni kirpputorilla vahingossa tai tehnyt itse. Toki minulle kelpaa uusikin, jos se sopii meidän kotiin. Mutta kierrätetty tavara on halvempi ja tuo myös hyvänmielen ekologisuudellaan. En kiertele kirpputoreja mitenkään usein, ehkä näin korona-aikaan noin kerran puolessa vuodessa, muutoin kerran kuussa. Nettikirppareiltakin löytyy ihan hyvin juttuja kotiin ja myös tutuilta. Vaatteita en oikein löydä kirpputorilta itselleni, johtuuko lienee koosta tai siitä että kirpputoreilla joissa käyn ovat pienillä paikkakunnilla sekä vaatteiden kunto on ollut vähän nuhjuista, netti kirppikseltä en ole uskaltanut ostaa, kun ei voi sovittaa. Vaatteiden osto on muutoinkin näin poikkeusaikana ollut erittäin vähäistä.
Millainen sisustaja sinä olet? Millaisessa kodissa sinä asut, onko se sun haaveiden koti? Haluaisitko lukea mun viimeisimmistä kirpparilöydöistä tai muista diy-projekteista? Tällä hetkellä menossa kirpparilöydöistä kerättyjen puutarhakalusteiden entisöinti, kalusteet olen hionut ja maalausta aloittelen, jospa ne vielä kesän päälle pääsevät käyttöön. Teen niistä jutun vielä erikseen blogiin.
Mukavaa viikonloppua!
8.10 lähden autolla töihin ja vien auton tenniskentän parkkipaikalle, josta kävelen työpaikalle. Päivän liikunnanohjaukset saattavat olla ympäri kaupunkia ja vien auton yleensä sinne mihin päätän päivän, jotta voin sieltä sitten hurauttaa suoraan kotiin.
10.30 päätän juoksukoulun ja kävelen työpaikalle. Pistän mikroon eilisen jauhelihakastikkeen ja makaroonien jämät. Syön koneella ja samalla viestien tarkistus ja vastailut. Laitan työkavereille tuoreet kahvit tippumaan.
16.30 tarkistan tenniskentän siisteyden ja pistän varaston ovet lukkoon. Ja lähden ajelemaan kotiin.
11.00 eväät mikroon, eilistä lihakeittoa ja samalla viestien päivitys.
14.00 päivän viimeinen ryhmä ja luvassa minivaellus ja polkujuoksutreeniä.
18.10 Pyörähdän kirpparilla ja Lidlissä etsimässä lähinnä parempaa tuulta, ostamatta mitään. Sitten, kun isossa kaupungissa ollaan päätän käydä kalatiskin kautta marketissa. Kassalla viidennen maksu yrityksen jälkeen kassa toteaa kyllästyneenä, että ei sulla oo katetta. Kerron olevan ja kyselen lähintä automaattia. Kassa neuvoo sen onneksi löytyvän samasta talosta, ja lähden nostamaan rahaa ja ostokset jäävät kassalle odottamaan. Automaatti on yhteistyö kykyinen ja antaa minulle seteleitä. Palaan kassalle viimeistelemään ostotapahtuman.