Syyskuun luetut

Syyskuun pimenevät illat antoivat jo luvan siirtyä lähemmäs sohvaa ja kääriytyä huopaan hyvän kirjan kera.

Syyskuun luetut oli suurimmalta osin melankolista ja alavireistä, mutta hyvin oli antoisia kokemuksia kaikki, muutama viiden tähden helmikin. Tässä tulee siis minun syyskuun kirjapino.

📚Nick Hornbyn Olet tässä on hänen yhdeksäs romaaninsa, mutta minulle ihan uusi tuttavuus.

Lucy on yli nelikymppinen eronnut äidinkielen opettaja, kahden pojan äiti. Lucy elää elämän vaihetta, jossa hän ei todellakaan tiedä miten elämä pitäisi nyt elää tässä elämänvaiheessa. Joseph on parikymppinen DJ-urasta haaveileva nuorukainen, joka tienaa elantonsa lihakaupan myyjänä ja lastenvahtikeikoilla. Tavallisen lauantaiaamun lihakauppa reissun jälkeen, ihon värillä ei ole väliä, iällä ei ole väliä eikä sillä miten äänestää Brexitistä.

Tämä kirja ei vakuuttanut minua. Kahdessa kohtaa nauratti, muutoin odotin ennalta arvattavaa loppua.

WSOY 2022, 328 sivua.

📚Elina Airion Metsässä juoksee nainen on kirjailijan esikoisteos.

Perhevalmentaja käy Mimin kotona  valmennustapaamisissa, koska kahden lapsen äiti ei voi hyvin, toisin kuin kasvattamansa viherkasvit. Riittääkö sosiaalialan määräykset ja aikarajat auttamaan pimeässä tarpovaa väsynyttä äitiä?

Dystopia-kirjallisuutena ja kielikuvien värittämänä kirja jätti vähän pihalle lukijansa. Tärkeä ja mielenkiintoinen aihe.

Loppu jää avoimeksi.

Gummerus 2022, 204 sivua.

📚Miranda Cowley Hellerin hehkutettu Paperipalatsi päätyi myös minun hyppysiini. En lukenut takakantta, enkä yhtään arvostelua, otin ja tartuin kirjaan ihan puhtaalta pöydältä. Kirja piti otteessaan myös minua.

Huvilakylässä lammen rannalla, meren läheisyydessä, Perämetsässä on lapsuuden kesien taikaa ja aikuisuuden väsymystä. Ränsistynyt aikansa elänyt Ellen suvun Paperipalatsiksi kutsuttu kesähuvila kätkee sisäänsä rakkautta, salaisuuksia, valheita, seksuaalista väkivaltaa.

Kerronta etenee nykyhetken ja menneen muistelun vuorovedoin, Ellen lapsuudesta tähän päivään kun hän on jo aikuinen kolmen lapsen äiti.

Ihanaa luontokuvausta, jota olisi saanut olla enemmänkin. Loppu, jota makustelen ja pohdin yhä kirjan loputtua jo lähes viikko sitten. Kirja jätti pienen tyhjiön ja en heti pystynyt tarttumaan uuteen kirjaan. Koukuttava, järkyttävä, ravisteleva ja hyvät henkilöhahmot, joilla jokaisella on merkitystä. Ei kuitenkaan ihan kaiken hehkutuksensa arvoinen mielestäni.

Tammi 2022, 400 sivua. ( Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena).

📚Heli-Maija Heikkisen Asema kertoo tarinan vanhasta asemarakennuksesta, sen vuosikymmenistä remontteineen, asukkaineen ja maalaiselämän realistisesta romantiikasta, kun unelmat kariutuvat ja maalla ei olekaan niin idyllisen mukavaa.

1968 Eino muuttaa asemalle nuoren perheensä kera. Asema on Einolle nostalginen paikka, jossa hänen äitinsäkin työskenteli aseman ollessa vielä toiminnassa.1985 asemaa asuttaa vuorollaan Olavi, ihmeissään rakkaan lähdettyä kaupunkiin, vaikka aseman piti olla yhteinen koti. 2012 asemalla viihtyvät Meri ja Petri poikansa kanssa. Vuosikymmenien surut, valheet ja ihmiset kietoutuvat yhteen aseman seinien ympärillä.

Vetävä tarina, sai lukemaan kirjan nopeasti. Haluaisin kyllä, että maaseutu näyttäytyisi myös hieman onnellisemin ja iloisemmin ihmisille, mutta kyllä tämä karumpi puolikin toimi kirjassa hyvin.

Warelia 2022, 275 sivua.

🎧Viisikko lukupiirin syyskuun kirja oli Meitä vastaan rikkoneet Camilla Nissisen esikoisromaani. Täydellinen kirja, vuoden parhaimmistoa.

Kirjan teemana on syömishäiriö sekä Jehovan todistajien uskonto. Kirjassa vuorotellaan kahdessa aikakaudessa lapsuuden muistoissa ja aikuisuuden kynnyksellä sairaalaosastolla. Päähenkilö Siljan lapsuus ja nuoruus kuluu, kun hän tekee kaikkensa ollakseen hyvä Jehovan kasvojen edessä, sekä myös äitinsä edessä. Eristävän yhteisön normit ja syömishäiriö tempovat Siljaa, repivät ja saavat epäilemään. Maailmalliset luokkakaverit synttäreineen, jouluineen ja opiskeluineen antavat Siljalle aihetta kyseenalaistaa uskoaan.

Hyvin puhutteleva herkkä, mutta myös ankara tarina. Itse en saanut uutta tietoa Jehovan todistajain uskonnosta, mutta hyvin oli aikakaudeltaan ja kuvaukseltaan samaistuttava kirja. Itselläni on myös useita omakohtaisia kokemuksia jo lapsuudesta ihmettelemässä, kun kirjoittamaani joulukorttia ei vastaanottaja huolinutkaan tai aikuisiän opiskeluista, kun parityö jäi tekemättä koska aiheena oli joulu.

Mukaansa tempaava, todentuntuinen puhutteleva kirja.

Tammi 2022,  375 sivua.

📚Emma Hambergin Je m’apelle Agneta on hauska kertomus itsensä löytämisestä ja uskaltamisesta olla oma itsensä.

Agneta, 49 asuu Ruotsissa miehensä kanssa. Lapset ovat muuttaneet jo kotoa, he pyytävät vain rahaa silloin tällöin. Agneta käy töissä Liikennevirastossa ja on työkavereilleen ilmaa. Hänen miehensä Magnus on raivostuttavan tuloshakuinen, lintubongari joka pitää avovesi uinnista ja raakapuurosta. Yllättäen itsensäkin Agneta vastaa näkemäänsä lehti-ilmoitukseen, jossa haetaan ruotsinkielistä apulaista pieneen Provencelais kylään. Perillä selviää, että kysymyksessä on luostarissa ylsin asuva muistisairasteleva homo. Agneta löytää tällä seikkailulla uusia ystäviä, itsensä sekä ihania ranskalaisia makuja.

Kun kaipaat hauskaa, lämminhenkistä, pikkutuhmaa tarinaa omintakeisilla henkilöhahmoilla, tartu tähän kirjaan.

WSOY 2022, 343 sivua. (Kirja saatu kustantajalta arvostelukappaleena).

🎧 Laura Jane Williamsin Etsintäkuulutus oli juuri nappivalinta tähän hetkeen, tätä juuri kaipasin. Ahmaisin kirjan kerralla.

Daniel ja Nadia matkustavat töihin samalla metrolla. Nadia huomaa Etsintäkuulutuksia-palstalla ilmoituksen, jossa tuntemattomaan naiseen metrossa ihastunut mies pyytää naista treffeille. Kuvaus voisi sopia myös Nadiaan. Tästä käynnistyy kirjeenvaihto, mutta jokin kohtalon iva saa heidän tiensä aina erkanemaan.

Ihana tarina, lukija kaikkitietävänä saa polkea välillä jalkaa, kun henkilöhahmot eivät näe toisiaan. Rakkaustarina, jossa kohtalot hipovat koko ajan toisiaan, kutkuttava ja rentouttavan ihana romanssi.

Tammi 2022, 343 sivua.

🎧 Johanna Venhon Syyskirja Viisikko lukupiirimme lokakuun kirja, mutta ehdin lukaista sen jo nyt syyskuun lopulla.

Syyskirjassa kuljetaan 1940-luvulta 1990 luvulle. Kirja on kertoo nuoresta ekoaktivistista Mariasta ja Tove Janssonista. Maria päätyy saareen tapaamaan 78-vuotiasta Tovea. Maria kirjoittaa kirjassa Tovesta ja elämä joka on eletty taiteelle ja sen monimuotoiset vaikutukset avautuvat lukijalle.

Välillä olin lukijana ihan hukassa. Mietin useassa kohdassa, että onko tämä totta vai ei, kuvitteleeko Maria kaiken ja puhuuko tässä nyt Tove vai Maria. Tämä johtunee siitä , että kirja on biofiktiota eli elämäkerta, joka ei kuitenkaan kerro kaikkia asioita aivan totuudenmukaisesti. Olisin halunnut tähän jonkin selvän eron.

Ihania oivalluksia ja hetki kuvailuja, mutta jätti hieman kylmäksi nyt tämän lukijan.

WSOY 2021, 280 sivua.

📚 Cecelia Ahernin Pisamat kuin tähdet on ihanan lohdullinen ja hieman surullinenkin kirja ulkopuolisuudesta ja oman itsen löytämisestä.

Allegra on kasvanut kahdestaan isänsä kanssa Valentia saarella. Hän on käynyt sisäoppilaitoksen ja haaveillut poliisin työstä. Haaveiden kariuduttua hän muuttaa Dubliniin ja aloittaa työn pysäköinninvalvojana. Samalla hän haluaisi luoda suhteen äitiinsä, jota hän ei ole koskaan tavannut. Alivuokralaisuus ja pysäköinninvalvojan työ tuo yllättäviä käänteitä hänen elämäänsä. Toistuvasti sakotettuaan keltaista Ferrarin omistajaa Allegra saa kuulla olevansa keskiarvo, niistä viidestä ihmisestä joiden kanssa hän viettää eniten aikaa. Mutta, ketkä ovat hänen viisi ihmistään? Allegra tekee kaikkensa löytääkseen omat viisi ihmistään, vaikka se ei ole helppoa ja vastaus olisikin lähempänä kuin arvaakaan.

Ketkä muuten olisivat sinun viisi ihmistäsi?

Gummerus 2022, 400 sivua.

🎧 Liza Marklundin itsenäinen jatko-osa viime syksyn Napapiiri kirjalle Suonsilmä oli jopa edeltäjäänsä parempi.

Poliisipäällikkö Wiking Stormbergin vaimo Helena katosi Kallmyrenin suohon jo yli 30 vuotta sitten. Yllättäen Wikingin poika Markus on saanut kirjeen, jonka mukaan häntä uhkaa vaara, jos hän ottaa vastaan ylennyksen työpaikallaan.

Markuksen näytettyä kirjettä isälleen, hän tunnistaa allekirjoituksena olleen tähden heti edesmenneen vaimonsa tavaksi kuitata viestilappusensa. Mitä pohjois Ruotsissa on meneillään, tunsiko Wiking koskaan vaimoaan oikeasti.

Pidin tästä kovasti. Jännitystä tarpeeksi, mutta ei mitenkään verta ja suolenpätkiä tyylillä. Koukuttava ja yllättävä, pari kertaa henkeä salpaavakin ja ehkä jopa suloinenkin loppu tälläiselle trillerille.

Otava 2022, 379 sivua.

Syyskuussa luin 10 kirjaa, yhteensä 3327 sivua.

Villasukka