20 ajatusta ja muistoa kesä-heinäkuulta

1. Olin äskettäin viisi päivää joogaretriitillä. Viimeisen päivän lopetusrituaalissa me poltettiin pienet laput, joille oltiin kirjoitettu ekana päivänä retriittiin liittyvä aikomus (mun lapussa luki ”kasvan”). Kun tuli mun vuoro sytyttää pieni lappuseni palamaan, en millään saanut tulitikkua syttymään, koska en oo muistaakseni ikinä raapaissut tulitikkua. Oon vain jotenkin vältellyt kaikenlaista tulentekoa koko elämäni ajan. Mulle täytyi näyttää tikun sytyttäminen kädestä pitäen. Musta tuntui niin avuttomalta siinä tilanteessa että hävettää edelleen kun ajattelen sitä, mutta tiedän myös, että jos haluaa päästä lähelle muita ihmisiä, täytyy välillä olla avuton ja paljas.

2. Joogaretriitillä oli aivan ihanaa. Mun opiskelukaveri osti pari vuotta sitten Heinävedeltä vanhan juna-aseman, muutti sinne ja on järjestänyt siellä jo kahtena kesänä retriitin. Viiden päivän aikana me tehtiin meditointi- ja asanaharjoituksia, keskusteltiin joogafilosofiasta, käytiin uimassa ja saunassa ja syötiin mun ystävän puolison tekemiä tajuttoman hyviä vegaaniruokia. Vapaa-ajalla mä luin Maggie Nelsonin Vapaudesta-esseeteosta ja seurasin, mitä asemalla asuva Alva-koira puuhaili.

3. Ehdin lukea retriitin aikana Nelsonin teoksesta ensimmäisen, taidetta ja muun muassa sen eettisiä rajoja käsittelevän esseen. Luin superhitaasti, halusin ymmärtää jokaisen virkkeen ja pohtia esseessä käsiteltäviä asioita samalla kun katselin ikkunasta raiteille, joita pitkin silloin tällöin kiisi ohi taajama- tai tavarajuna.

”Nopeus, välittömyys, yksinkertaistaminen, laaja leviäminen ja negatiiviset tunteet – kaikki ovat Tomkinsin ’vahvan teorian’ piirteitä. Tässä kirjassa kaikki etenee tästedes häpeilemättä ’heikon teorian’ lipun alla. Heikko teoria ei esitä uutta kielellistä tai käsitteellistä rekisteriä (kuten vahingollisuuden retoriikkaa), se ei yritä paimentaa laajaa ilmiöiden kirjoa otsikkonsa alle (ei yritä laajentaa merkitystään) eikä vaadi muita mukautumaan termeihinsä”, Nelson kirjoittaa. Tätä heikkoa teoriaa haluaisin ajatella myös omassa kirjoittamisessani.

4. Nelsonin esseiden lisäksi suosittelen Tytöt tytöt tytöt -elokuvaa, jonka kävin katsomassa kesän alussa. Kun astuttiin leffateatterista ulos Fredrikinkadulle, musta tuntui vahvalta ja voimakkaalta, niin paljon mä olin nauttinut siitä, miten elokuvassa kuvattiin ystävyyttä, nuoruutta, seksiä (erityisesti tyttöjen välistä), koulu- ja bilejuttuja ja deittailuhankaluuksia. Ne lyhyet tyttöjen väliset seksikohtaukset olivat sellaisia että… että jos olisin nähnyt jotain sellaista esim. kymmenen vuotta sitten, olisin ehkä tajunnut joitain asioita itsestäni hieman aiemmin…

5. Pari viikkoa sitten kävin ekaa kertaa Kvääristössä, joka on hetki sitten Kolmannelle linjalle avattu queer-ihmisille suunnattu baari. Mentiin sinne mun kaverin kanssa Euphoria-iltaan, jossa esiintyi muusikoita, stand up -koomikoita ja lavarunoilijoita. Kaikki esitykset olivat kiinnostavia ja viihdyttäviä, ja baarissa oli muutenkin kiva ja rento tunnelma. Tuntui uskomattomalta katsella ympärilleen ja nähdä niin paljon ihmisiä, jotka näyttivät esimerkiksi naisista kiinnostuneilta naisilta. Kvääristössä on nyt kesällä tosi paljon ohjelmaa, kannattaa katsoa tarkemmin esim. instasta. Tila on tarkoitettu turvalliseksi paikaksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluville, mutta sinne saavat tulla ihan kaikki.

6. Olisin halunnut mennä myös Prideille, olisi ollut mukavaa ja eeppistä kävellä siellä kulkueessa ekaa kertaa tyttöystävän kanssa. Me tultiin kuitenkin molemmat kipeäksi samalla viikolla, ja Pride-lauantain koittaessa yskittiin edelleen niin paljon, ettei voitu lähteä ulos. Olin mennyt tyttöystävän luo muutama päivä aiemmin sairastamaan, ja me katsottiin viikon aikana jotain sata tuntia Netflixiä ja tilattiin ruokaa Wolt Marketista ja Hesestä. Lauantaina käytiin Prismassa ostamassa vähän ruokaa ja herkkuja ja apteekissa hakemassa mulle nenäkannu. Jos joku olisi vuosi sitten kertonut mulle, millä tavalla vietän seuraavia Prideja, en tiedä olisinko ollut yllättyneempi tyttöystävästä vai nenäkannusta.

7. Nyt mulla on vielä laskutavasta riippuen kolme tai neljä viikkoa lomaa, ennen kuin seuraava työ alkaa. Mua alkaa jännittää töiden alku koko ajan enemmän, vaikka uskon että tuun viihtymään seuraavassakin koulussa. Oon haaveillut siitä, että jonain vuonna voisin elää hieman vapaammin, ilman kokopäivätyön rajoituksia, vaikka tässä kuukausipalkallisessa elämässäkin on kyllä monta hyvää puolta. Oon nyt yrittänyt muistuttaa itselleni, että syksylläkin mun arjessa on paljon kivoja asioita, elokuu on vielä kesäkuukausi ja että joskus mä saatan hyvinkin olla apurahalla kirjoitteleva ihminen, vaikka se tuntuu nyt kaukaiselta unelmalta.

8. Aina kun oon tässä kesälomalla ehtinyt ja jaksanut, oon kirjoittanut romaanikässäriä. Musta tuntuu että alan vihdoin hahmottaa paremmin sitä, millaisen alkuasetelman haluan siihen tarinaan luoda, ja vaikka tämä kuulostaa ehkä vähäpätöiseltä saavutukselta yli neljän vuoden uurastuksen jälkeen, se saattaa olla kässärin edistymisen kannalta ratkaiseva asia. Tuntuu siltä niin kuin olisin pystyttänyt rakennustelineet, ja kovan urakan jälkeen alkaisin hahmottaa, mitä niiden alta paljastuu.

9. Yritän jatkaa kirjoittamista töiden ohella syksyllä. Nyt kesällä teen sitä niin paljon kuin jaksan, mutta mun täytyy myös lepäillä ja tehdä hauskoja juttuja, joihin ei liity mitään tavoitteellista. Maanantaina kävin Tigerissa ja ostin hetken mielijohteesta origamipapereita. Taittelin joskus origameja tosi usein, se on samaan aikaan rauhoittavaa ja stimuloivaa tekemistä. Jonain päivänä tällä viikolla mä aion etsiä mun origamikirjat ja muistella, miten kukkia ja kurkia ja sammakoita taitellaan.

10. Maanantaina tein muitakin hyviä ostoksia, hankin esimerkiksi sadeviitan viikonlopun festareita varten. Olisin halunnut ostaa evääksi Rebl Eats -merkkisen vegaanisen kolmioleivän, mutta niitä ei nää ollut kaupassa. Oon halunnut maistaa niitä leipiä, joten olin vähän pettynyt.

Illalla mun kaveri kysyi, mennäänkö kaljalle. Olin ajatellut olla kotona ja purkaa tavarat, jotka mulla oli mukana retriitillä, mutta jätin kamat ja tiskit ja kaiken muun niille sijoilleni ja lähdin Ullikseen. Kun tulin kaverin luo, se kysyi onko mulla nälkä, ja tarjosi mulle juuri sellaisen kolmioleivän jota olin aiemmin päivällä etsinyt kaupasta. Se oli oikein hyvää! Käytiin Laivurin valinnassa ostamassa pistaasijäätelöä ja alkoholitonta ipaa ja mentiin Eiran ruusupuistoon nauttimaan näitä kaikkia asioita.

11. Tulin aika myöhään kotiin, menin suoraan nukkumaan, heräsin seuraavana aamuna ysiltä ja matkustin sporalla keskustaan. Tapasin mun äidin ja siskon Engelissä, jossa me syötiin aamiaista. Luomupuuroaamiainen odotti mua pöydässä kun saavuin kahvilaan vähän myöhässä. Siitä tuli hemmoteltu olo. Musta Engel on kaupungin paras aamiaispaikka: siellä on vuodesta toiseen sama lista, aamiaista saa viikonloppuisin melkein koko päivän ajan ja aamupalalautasissa on hyvä hinta-laatusuhde, harvasta paikasta saa niin täyttävän ja maukkaan setin 16 eurolla.

12. Kahden tunnin aamiaisen jälkeen me mentiin Designmuseoon, jossa oli monta kiinnostavaa näyttelyä. Paras osuus vierailussa oli se, kun istuin ylimmän kerroksen salissa monella eri design-tuolilla. Kokeilin esimerkiksi Yrjö Kukkapuron Remmi-nojatuolia. Harvoin pääsee istumaan kolmen tonnin tuolille. Otin siitä kokemuksesta kaiken irti.

13. Toinen paikka jossa oon tykännyt edellisten kolmen vuoden aikana istua, on Vallilan kalliot. Mentiin sinne yhtenä arki-iltana mun kavereiden kanssa. Silloin oli kuuma hellepäivä, joten vietettiin ensimmäiset tunnit kallioiden varjoisalla puolella. Se oli tosi hauska ilta, jonka aikana puhuttiin muun muassa intiimeistä asioista sekä kallioilla että lähibaarin terassilla. Oon ollut tällä viikolla iloinen siitä, että pahimmat helteet ovat ainakin hetkeksi ohi, koska kuumuuden keskellä en pysty ajattelemaan kunnolla, ja myös mun ilmastoahdistus muistuttaa itsestään erityisesti helleaallon aikaan.

Onneksi ihan jokainen kesä ei ole täällä tukahduttava hellekesä.

14. Paras kirja jonka oon loman aikana lukenut, on Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin. Romaanin minäkertoja on keski-ikäinen taidehistorian opettaja, joka asuu New Yorkissa vaimonsa kanssa. He ovat saaneet lapsen samoihin aikoihin naapurissa asuvan ystäväpariskunnan kanssa. Kun perheitä kohtaa suuri tragedia, tarina muuttuu idyllisestä perhe-elämän kuvauksesta hitaasti aukenevaksi mysteeriksi, jota päähenkilö yrittää selventää itselleen. En nyt osaa kuvailla teosta enempää paljastamatta liikaa, mutta suosittelen lukemaan. Tää oli sellainen ”suuri amerikkalainen romaani”, kuten esim. Donna Tarttin Tikli tai Nathan Hillin Nix, mutta toisin kuin edellä mainituista teoksista, tästä pidin tosi paljon, alusta loppuun asti.

15. Aloin hahmottelemaan tätä postausta mielessäni, kun istuin maanantaina iltapäivällä Porthanian edessä syömässä eväitä. Tulin sinne ihan vain siksi, että mulle tuli nostalginen olo ja halusin muistella, millaista on istua siellä korkean rakennuksen varjossa. Joskus kolme vuotta sitten, kun olin vielä opiskelija ja kirjoitin gradua, istuin usein siinä pihalla lounaan jälkeen juomassa kahvia, ennen kuin menin Kaisaan jatkamaan kirjoittamista. Sinä vuonna olin usein ahdistunut, mutta kun pitelin keepcupia kädessä ja leyhyttelin mun kauluspaitaa alkusyksyn lämmössä, tunsin että mun elämä oli järjestyksessä ja ihan mukavaa.

16. Kaipaan niistä ajoista sitä, kun kavereihin törmäili usein Unarissa tai Kaisassa ja aina oli aikaa pitkille lounaille (ainakin niinä päivinä, kun en ollut jossain koulussa sijaisena). Kohta tulee kahdeksan vuotta siitä, kun aloitin opiskelemaan. Ne ystävät, joihin oon tutustunut jo ekoina opiskeluvuosina, alkavat siis olla jo pitkäaikaisia ystäviä.

Oon miettinyt vuosien aikana ystävyyksien erilaisia vaiheita ja kokenut monen ihmisen kanssa sen, miten tuttavuus on muuttunut läheiseksi ystävyydeksi, miten ollaan nähty joinakin aikoina viikottain tai useamminkin, ja tapaamisten jälkeen on aina ollut kihelmöivän onnellinen olo. Jossain vaiheessa molempien arki on muuttunut, elämään on tullut kaikkea muuta, tapaamiset ovat harventuneet, vaikka ystävyys ei olekaan laimentunut. Se ei ole kenenkään syy, mutta välillä kaipaan niitä iltapäiviä Portsun edustalla, kun saatoin nähdä jonkun kaverin kulkevan ohi, ja kummallakaan ei ollut kuulumisten vaihdosta kiire minnekään.

17. Vuoden 2019 huonoja treffejä en kyllä kaipaa yhtään. Viime vuonna kävin treffeillä, joiden jälkeen pystyin poistamaan tinderin ja laittamaan tilin irtisanomiskyselyyn vastaukseksi ”Tapasin jonkun”. Ah, se oli kyllä hieno tunne. En tosin poistanut tinderiä heti, vaan tapasin kyseisten treffien jälkeen vielä pari muuta ihmistä, mutta sitten sain tarpeekseni ja tajusin, että olisi hulluutta tehdä mitään muuta, kuin keskittyä siihen tiettyyn ihanaan ihmiseen.

Huomenna niistä treffeistä tulee kuluneeksi vuosi. Me aiotaan mennä tyttöystävän kanssa kävelemään Vallilaan samoja reittejä, joita käveltiin silloin vuosi sitten. Mä yritän olla vähän vähemmän kiusallinen ja kävelyn lopuksi ainakin halata, koska sitä en muistaakseni tehnyt ekalla kerralla, ja se jäi harmittamaan.

18. Joogaretriitillä jokainen meistä kertoi yhtenä päivänä jostakin joogan opetuksesta, joka on tuntunut itselle tärkeältä. Mä luin silloin tän Christopher Wallisin The Recognition Sutras -teoksesta poimimani ja suomentamani lainauksen:

”Päivittäinen harjoitus toimii niin kuin joki, joka virtaa kahden kiven väliin jumittuneen puunkappaleen yli: vaikka puun ei voi nähdä katoavan, se katoaa, vähitellen mutta vääjäämättä. Kun kulttuurisesti muodostunut tarina siitä, mitä ’minä olen’, on kokonaan haihtunut pois, aina läsnäoleva, saumaton yhteys Kaikkeuden kanssa paljastuu. Se on olemassa juuri nyt, katselemassa sinua, piilossa paljaalta silmältä, odottamassa tulevansa havaituksi.”

Joskus jollain treffeillä mainitsin jotain joogafilosofiasta ja mun treffikumppani kysyi, että ”tarkoittaako se jotain kolmas silmä -juttuja”. Se oli humoristinen mutta typerä kommentti, vaikka en tiedäkään tarkasti, mitä tämä henkilö tarkoitti ”kolmas silmä -jutuilla”. Joogafilosofiaan ja tantrajoogan perinteeseen tutustumisesta on tullut mulle odottamattoman tärkeä tapa laajentaa mun maailmankatsomusta ja pohtia omaa hengellisyyttäni.

En pysty selittämään tässä lyhyessä tilassa, miksi se on tuntunut niin tärkeältä ja kiinnostavalta, mutta tuossa suomennetussa lainauksessa kiteytyy musta hyvin se, miksi haluan esim. harjoitella meditointia ja pyrkiä näkemään itseni ja ympäröivän maailman erilailla kuin totutulla tavalla.

19. Anthony de Mellon Rakkauden tiellä -teoksessa (tai Havahtumisessa, en muista tarkasti kummassa) sanotaan, että ”onnellisuus on sitä, että on kosketuksissa todellisuuden kanssa”. Meditointi auttaa mua pääsemään lähemmäs sitä tilaa, vaikka en ole vielä tehnyt siitä päivittäistä harjoitusta. Tuntuu niin kuin mun ääriviivat keventyisivät ja olisin lähempänä ympäristöäni, en erilläni siitä vaan osa sitä.

20. Nyt lopetan tän pitkän selostuksen ja lähden tyttöystävän kanssa kauppaan ostamaan herkkuja illaksi! Viikonloppuna aion olla läsnä todellisuudessa sillä tavalla, että meen kesän ekoille festareille tanssimaan. Mun kaveri esiintyy Downtownissa perjantaina, ja odotan sitä keikkaa ja kaikkia muitakin keikkoja, ja sitä että näen joitain ystäviä pitkästä aikaa.

Haluun pyöräillä Vanhankaupunginlahdelle, ostaa kojuista jotain hyvää ruokaa, tanssia sadeviitassa tai ilman sitä ja polkea myöhään yöllä kotiin nukkumaan.

Ehkä en hetkeen ajattele ihan niin paljon sitä, kuka mä oon, mitä viidenkymmenen vuoden kuluttua tapahtuu, millaisia mun ystävyyssuhteet tulevat muutaman vuoden päästä olemaan ja osaanko sytyttää tulitikkuja.

Ihanaa loppuviikkoa <3

// INSTAGRAM //

suhteet ystavat-ja-perhe rakkaus oma-elama
Kommentit (4)
  1. Aina, kun luen tekstejäsi, tuntuu jotenkin että sukellan silkkiseen veteen. Ja kauniit kuvat täydentävät elämyksen.

    1. Ihanasti sanottu, kiitos <3

  2. Ihanan kesäinen ja valoisa postaus. Oli mukava lukea hetkistäsi!

    Minna

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *