Vegaaniset blinit nyhtökauratäytteellä ja muita ihania asioita
Luulisi että olisin tän viisisataa vuotta kestäneen marraskuun takia ahdistunut ja alavireinen, mutta jostain syystä en ole, ainakaan juuri nyt. Ehkä mä haistan ilmassa jo kevään ja tunnen siellä odottavan valon väreilyn. Oon ollut inspiroitunut ja innoissani monista asioista. Tässä niistä joitakin:
Hellin itseäni hyvällä ruoalla
Viikonloppuna tein niin hyvää ruokaa, että söin sitä hartaasti ja liikutuksen vallassa. Löysin Viimeistä murua myöten -blogista täydellisen vegaanisten blinien ohjeen, jota oon kokeillut jo kahdesti. Lauantaina tein savunyhtökauratäytteen ja taikinan valmiiksi, menin yin-joogaan, tulin takaisin kotiin ja paistelin sydämenmuotoisia blinejä valurautapannulla ison keon. En voinut olla syömättä margariinissa paistettuja, ihanan happaman makuisia ja rapeita sydämiä suoraan pannulta. Tästä tulee varmasti mun uusi lemppariarki- ja juhlaruoka.
Oon pitänyt hyviä oppitunteja
Oon ollut nyt alkuvuodessa tosi fiiliksissä mun työstä. Ollaan käsitelty oppilaiden kanssa esim. Minna Canthin Työmiehen vaimoa, narratiiveja ja tarinallistamisen vaikutuksia ja suomen kirjakielen kehitystä. Kohta alkaa uusi kurssi, jossa harjoitellaan argumentointia ja retoristen keinojen tunnistamista. Tarviin luultavasti paljon rautalankaa, mutta on kivaa päästä taas uuteen kouluun ja nähdä erilaisia oppilaita ja ryhmiä. Tuntuu siltä, että oon aika hyvä tässä työssä, tai ainakin niin hyvä kuin tässä vaiheessa työuraani voin olla.
Gradun rakenteeseen on tullut jotain tolkkua
Sain viime viikolla valmiiksi ensimmäisen version parista gradun alaluvusta, ja siis halleluja! Rakenne alkaa vihdoin tuntua selkeämmältä ja koko tämä helvetillinen projekti siltä, että siinä on jotain järkeä. On kuin olisi kävellyt hirveässä ryteikössä vuoden ja yhtäkkiä löytäisi puiden keskeltä kauniin aukean. Tämä helpotus saattaa muuttua turhautumiseksi taas viikon päästä, mutta gradun palauttaminen ei kuitenkaan tunnu enää ihan niin kaukaiselta ajatukselta kuin joskus.
Oon katsellut Fleabagia Areenasta
Löydän tosi harvoin sellaisia tv-sarjoja, joista oikeasti tykkäisin, mutta aina välillä osun kultasuoneen. Viimeisin sarjaihastukseni on brittiläinen Fleabag, joka kertoo parikymppisen naisen sekoilusta työjuttujen ja ihmissuhteiden monimutkaisessa suossa. Tykkään Fleabagin hälläväliä-asenteesta, sarjan huumorista ja siitä, miten päähenkilön traumat paljastuvat katsojalle vähitellen. Tästä tulee pian uusia jaksoja ja vanhat poistuvat Areenasta aika nopeasti, joten kannattaa aloittaa katsominen heti!
Aloitin kirjavideoiden tekemisen
Viikko sitten sain vihdoin tehtyä ensimmäisen kirjavideon instastooreihin. Olin suunnitellut tätä projektia tosi kauan, mutta mun piti ensin kerätä rohkeutta, jotta pystyin kuvaamaan itseäni puhumassa kameralle. Kun sitten katsoin niitä videoita (joissa kerron Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinen –romaanista), mietin että mikä tässä oli niin vastenmielistä aluksi, mähän näytän tosi hyvältä?
Kirjoista puhuminen innostaa mua tällä hetkellä paljon enemmän kuin kirjoittaminen, ja aion jatkaa noiden videoiden tekemistä. Tällä hetkellä luen esim. Joel Haahtelan Adelen kysymystä, Elena Ferranten Kadonneen lapsen tarinaa ja Silvia Hosseinin Pölyn ylistystä. Tallennan kirjastoorit mun profiilin kohokohtiin, joten ne löytää myös jälkikäteen täältä.
<3 Maria
Voisit tykätä myös:
Viime päivien ihania asioita (heinäkuu)
En halua jättää maailmaan jälkeä itsestäni
Viisi ihanaa syystekemistä yksin