Kirja- ja Netflix-suosituksia joululomalle
Musta on ihanaa, että joulu on edelleen yksi suurimmista kirjamyynnin sesonkiajoista vuodessa, ja että monet haaveilevat juuri hyvän kirjan lahjaksi saamisesta ja sen ja suklaarasian kanssa seurustelusta loman aikana. Toisaalta telkkarin katsomisellekin on eri tavalla aikaa kuin arkena, eikä nukkumaanmenoaika keskeytä hyvää sarjaputkea. Kokosin tähän muutaman teoksen ja Netflixistä löytyvän sarjan/leffan, joiden parissa mä ajattelin viettää lomani (omaan pinooni kuuluvat kyllä myös gradukirjat, mutta ei nyt ajatella sitä):
Anna Gavalda: Lempi ei ole leikin asia
Anna Gavalda kirjoittaa jotenkin ihanan ranskalaisesti, vaikka en ole kovin montaa muuta ranskalaista kirjailijaa lukenutkaan. Hänen teoksensa tuntuvat ensikosketuksella kevyiltä, mutta kätkevät sisälleen hyvinkin rankkoja aiheita, kuten yksinäisyyden tai erilaisuuden kokemuksen kuvausta. Lempi ei ole leikin asia (Gummerus 2014) kertoo teini-ikäisestä Billiestä ja hänen koulukaveristaan Franckista, jotka tulevat todella erilaisista taustoista: Billien porukat ovat tyytyväisiä, kun ”häntä vihdoin naidaan” ja Franck taas on saanut sivistyneen kasvatuksen ja osaa siteerata kirjailijoita. Heidän välilleen kehittyy erikoinen ystävyys- ja rakkaussuhde. Parasta romaanissa on Gavaldan leikittelevä, rajoja rikkova ja suora kieli, joka pääsee mun mielestä hyvin oikeuksiinsa myös suomennoksessa.
Erkka Mykkänen: Something not good
Something not good (WSOY) on Mykkäsen esikoisromaani, vaikka hän onkin kirjoittanut ja tehnyt kaikenlaista myös aiemmin. Tämän teoksen lukukokemus oli mulle aika erikoinen, koska romaani kertoo hyvin samanlaisesta ympäristöstä kuin missä itse elän: kirjallisuuden opiskelusta Helsingin yliopistossa, oudosta professorista, opiskelijabileistä Ylioppilastalolla ja kulttuuripiirien huvittavista käytännöistä ja hahmoista. Vaikka mulle ei olekaan tapahtunut juuri samanlaisia asioita kuin teoksen päähenkilölle Veikolle (jonka tyttöystävä jättää tämän ja alkaa seurustella Veikon hyvän ystävän kanssa), romaanin lukeminen tuntui silti todella henkilökohtaiselta kokemukselta. Paljolti se johtui kuitenkin siitä, miten todenmukaista ja tiivistä teoksen kerronta on tragikoomisesta huumorista huolimatta. Luulen että tästä tykkäävät siis muutkin kuin kirjallisuudenopiskelijat.
Alice Munro: Liian paljon onnea
Rakastan Alice Munron novelleja, enkä paljon muita luekaan. Liian paljon onnea (Tammi 2010) on juuri sitä mitä Munrolta odotankin: harkittuja, suuria asioita pienessä tilassa käsitteleviä palasia tavallisten ihmisten elämästä. Vaikka tämän kokoelman aiheissa toistuvat hyvin vaikeat kokemukset, kuten väkivaltaiset kuolemat, rikokset tai hyväksikäytöt, aiheiden käsittely on niin kaukana mässäilystä ja retostelusta kuin voi vain olla. Rankat kokemukset paljastuvat vähitellen ja toimivat pikemminkin henkilöhahmojen toiminnan syiden kuvaamisen taustalla kuin novellien teemojen rakentajina. Tärkeintä Munron teksteissä ovat aina hyvin pienten, lähes huomaamattomien muutosten alkuunsysäämät tapahtumat ja herkästi koottu jännite, joka säilyy viimeiseen sanaan asti. Ei näistä turhaan ole saatu Nobelia.
Notting Hill (1999)
Katsoin Notting Hillin ensimmäistä kertaa viime viikonloppuna ja olin haltioitunut. Tykkään romanttisista leffoista, mutta usein ne on rakennettu niin läpeensä seksististen asetelmien ympärille, etten jaksa katsoa niitä. Tämä elokuva ei kuitenkaan ärsyttänyt juuri missään vaiheessa, vaan nauratti, ihastutti ja teki olon kevyeksi. Leffan päähenkilö William on vaatimaton antikvariaattia pitävä mies, joka tapaa yhtenä työpäivänään kuuluisan näyttelijän Annan. Heidän välilleen syntyy melkein heti erityinen yhteys, mutta Annan julkinen työ vaikeuttaa suhteen syntymistä. Tässä ei ollut sellaista kuviota, jossa sinnikäs mies olisi lähestynyt naista useita kertoja kielloista huolimatta, tai jossa nainen olisi vain odotellut kotona, että mies soittaa hänelle. Kertokaa, jos tiedätte muita samankaltaisia tarinoita!
Vanha kaveriporukka: Friends from College (1 kausi, 2017)
Vanha kaveriporukka muistuttaa vähän How I met your motheria tai Frendejä, mutta se kuvaa sitä vaihetta elämässä, kun opiskeluaikainen ystäväpiiri on ehtinyt hajota ja kolmekymppiset kaverit tapaavat uudestaan. Vaikka kaikilla on edelleen hauskaa yhdessä, kulissien takana kytee kaikenlaisia avioliitto- ja kolmenkympin kriisejä, jotka pyrkivät vähitellen esiin. Tykkään sarjassa sen hauskuuden lisäksi siitä, miten siinä naureskellaan bisnesorientoituneille ja ensimmäisen maailman ongelmista valittaville newyorkilaisille sekä siitä, että siinä nähdään HIMYM:stä tuttu Cobie Smulders. Ja toinen kausi tulee sopivasti ensi vuoden tammikuussa!
Jane the Virgin (2014)
Tämä on ihan uskomaton sarja, joka on yksi mun ehdottomista lemppareista. Kunpa seuraava kausi tulisi pian! Jane the Virgin kertoo parikymppisestä Janesta, joka on katolisen perheensä takia tehnyt neitsyyslupauksen. Yhdellä rutiininomaisella gynekäynnillä hänelle käy kuitenkin niin onnettomasti, että lääkäri tekee hänelle vahingossa hedelmöityshoidon ja Jane tulee raskaaksi, vaikka ei ole koskaan harrastanut seksiä. Tilanteesta tekevät vielä mutkikkaamman Janen sulhanen, Janen työpaikan pomo ja Janen vanha ihastus, joka osoittautuu lapsen isäksi, sekä työpaikalla eli hotellissa tapahtunut murha. (Tässä oli vasta ensimmäisen jakson tapahtumat.) Tiedän, kuulostaa ihan hullulta! Sarjassa on musta parasta se, että parodioi telenoveloita, joiden katsomista Janen perhe harrastaa ahkerasti. Vauhdikkaatkaan juonenkäänteet eivät tunnu siirappisilta, kun sarja on todella laadukkaasti tehty ja näytelty. Kannattaa todellakin antaa tälle mahdollisuus, vaikka alkuasetelma kuulostaisi hieman ummehtuneelta tai oudolta. Varoitan kuitenkin, että tämän katsomisessa saattaa sitten mennä koko loma.
Lue myös:
Leffasuositus: Ei mikään helppo mies