Kuten edellisessä rahapostauksessa mainitsin, laitan tällä hetkellä säästöön sata euroa kuussa. Nyt avaan vähän tarkemmin sitä, kuinka se on mahdollista ja miten säästäminen vaikuttaa elämääni. Tarkoituksenani ei sen sijaan ole väittää, että koska tällaisen summan säästäminen on mahdollista mulle, kaikkien muidenkin opiskelijoiden tai pienituloisten pitäisi pystyä siihen: ei todellakaan tarvitse. Haluan vain näyttää, että säästäminen – isomman tai pienemmän summan – voi ylipäätään olla mahdollista, vaikka rahaa ei tulisikaan juuri nyt sisään ovista ja ikkunoista. Oikeastaan tällaisessa tilanteessa pienen vararahaston kasvattaminen on erityisen käytännöllistä, mutta ei tarvitse tuntea itseään huonoksi ihmiseksi, jos oman henkilökohtaisen talouden kurssivaihtelut eivät sitä mahdollista.

Mikä sitten mahdollistaa minun satasen säästöni?

1. Suuret kulut eivät ole kovin suuria

Asuntoni vuokra (ja myös kyllä koko) on tosi pieni, en harrasta mitään hirveän kallista, en huolehdi tällä hetkellä kenestäkään muusta kuin itsestäni ja en tarvitse esim. mitään kalliita lääkkeitä. Osa näistä asioista on omia valintojani ja osa johtuu silkasta tuurista (onneksi ei esim. ole mikään kortsu koskaan mennyt rikki, hahhah), mutta yhtä kaikki ne leikkaavat mun kuukausittaisia menoja aika tavalla. En nyt halua jeesustella, että kaikkien pitäisi asua opiskelijoina pienissä opiskelija-asunnoissa eikä hassata rahaa yksiöihin, joissa on oikea keittiö ja lautalattiat, mutta itse valitsen mieluummin tämän vaihtoehdon, joka johtaa säästötilini nousuun.

2. Satanen siirtyy sulavasti ilman välikäsiä

Olen laittanut säästösumman menemään kuun ensimmäisenä päivänä tililtä automaattisesti ASP-tilille. Jos mun pitäisi tehdä se itse joka kuukausi, niin a) aina välillä unohtaisin b) jänistäisin enkä uskaltaisikaan siirtää yhdellä kertaa niin paljon rahaa käyttötililtä pois tai c) lykkäisin tilisiirtoa niin kauan, että olisin ehtinyt jo käyttää aika monta satasta kaikkeen muuhun. Kun automatisoi koko homman, voi tuntea itsensä kunnolliseksi tekemättä mitään!

3. Käyttötili ei keikahda satasen siirrosta

Oon nostanut jonkin verran opintolainaa (mistä lisää seuraavassa postauksessa), mutta en ole juurikaan käyttänyt sitä normielämiseen, vaan laittanut senkin säästöön. Mun käyttötilillä makaa säästöjä n. tonnin verran, mikä ei ehkä ole varallisuuden kasvattamisen kannalta kaikkein paras ratkaisu, mutta se tekee mun mielenterveydelle niin hyvää, että on täysin kaikkien menetettyjen rahastotuottojen arvoista. Mun epäsäännölliset tulot ja menot nimittäin heilauttelevat käyttötilin summaa välillä niin paljon, että on hyvä pitää siellä vähän ylimääräistä, jotta jokaisen huonomman kuukauden kohdalla ei tarvitsisi pelätä täyttä pohjakosketusta. Jossain vaiheessa tilit aina tasaantuvat sillä tavalla, että alhaiseksi painunut kokonaissumma muuttuu taas nelinumeroiseksi.

4. Käyn töissä, mutta en raada

Oon todella iloinen siitä, että töitä on erityisesti viimeisen kahden vuoden aikana mulla riittänyt, ja että oon saanut tehdä oman alan töitä, jotka ovat kaiken lisäksi melko hyvin palkattuja. Satasen tienaaminen tarkoittaa esimerkiksi sijaisopettajan tuntipalkalla vain muutaman tunnin työpäivää, joten se ei tunnu kovin suurelta uhraukselta. Jos säästäminen vaatisi useiden pitkien ja raskaiden vuorojen tekemistä viikossa (opiskelun lisäksi), se ei olisi sen arvoista.

5. En tunne itseäni köyhäksi

Köyhyys määritellään Suomessa kahdella tavalla: suhteellinen köyhyysraja, eli 60% mediaanitulosta on 1190 euroa, kun taas THL:n määrittelemä kuukausittainen minimibudjetti on 1234 euroa (2016). Molemmat luvut koskevat pääkaupunkiseudulla yksin asuvaa ihmistä, ja mun tulot menevät molempien lukujen alle.

En todellakaan halua nyt kirjoittaa mitään sellaista sietämättömän ajattelematonta, että ”köyhyys on vain tunne” tai ”onnellisuus on asenne”, mutta nostin nämä luvut esille, koska tonnin tulot ja satasen säästäminen saattavat herättää mielikuvan ankeasta ja ilottomasta elämästä. Mun elämä ei kuitenkaan millään tavalla ole sellaista. Käytän paljon rahaa myös elämän katoaviin nautintoihin enkä usko, että minua tunnetaan missään piireissä erityisen pihinä. Oikestaan säästäminen ei tee näistä asioista hankalammin toteutettavia vaan päinvastoin: kun mietin baarissa, pitäisikö ottaa vielä yksi lasi viiniä, saatan puhutella itseäni: ”Hei Maria, sä oot säästäny tässäkin kuussa jo tosi paljon, ja yksi viinilasi tarkoittaa vain n. 20 minuutin työtä, joten voit ihan hyvin ottaa sen.” 

Kaikenlaisten summien säästäminen on musta hyödyllistä, koska sille säästetylle rahalla keksii kyllä aivan varmasti käyttöä enemmin tai myöhemmin. Jos mä kuitenkin olisin sellaisessa tilanteessa, että ylimääräistä rahaa jäisi vaikka vain kymppi kuussa, en ehkä laittaisi sitä säästöön. Sen sijaan veisin itseni kahville, tai ottaisin kaverin mukaan ja tarjoaisin sille myös. Sellaisia hetkiä ei voi laittaa osakkeisiin, mutta väitän että toisenlaiset, henkisemmät osakkeet nousisivat silloin hurjasti.

Lue myös:

1. rahapostaus – opiskelijan menot ja tulot kuukaudessa

5 neuvoa fuksille