Kultareunus arkiaamuihin eli herkkukahvin ohje

iixv2846.jpg

Aloitin kahvin juomisen suunnilleen samoihin aikoihin kuin yliopiston. En oikeastaan siksi, että olisi ollut jotenkin erityisen rankkaa tai väsyttävää, vaan enemmän siksi, että piti olla aikuinen ja tehdä aikuisuuteen liittyviä asioita. Samana syksynä aloitin myös kaljan juonnin. Huomasin nopeasti, että sekä kahvin että oluen kohdalla piti juoda muutama ensimmäinen annos irvistellen, mutta pian alkoi jo maistua. 

Muitakin yhteisiä piirteitä näistä juomista löytyi: esimerkiksi se, että niitä on kaikenlaatuisia täydestä bulkkikamasta hienopiirteiseen jumalten juomaan. On kiva maistella eri makuisia, kysyä suosituksia baristoilta ja pistää muistiin parhaita merkkejä. Asuntoni pienuuskaan ei ole ollut kahvin juonnille este, sillä mutteripannu mahtuu jokaiseen kotiin. (Ja on muuten hieman halvempi kuin joku moccamaster.)

Ja se fiilis joka kahvista tulee! (Voisin puhua edelleen myös oluesta, mutta en halua tehdä tästä nyt mitään ylistystä alkoholille.) Aiemmin luulin, että ihmiset joisivat kahvia vain kahdesta syystä, maun ja kofeiniin takia. Nyt kun olen alkanut tehdä toimistotöitä ja juoda kahvia useammin, olen tajunnut että kahvissa on vielä yksi kolmaskin juttu, jonka takia sitä on niin mukava siemailla. Hyvän kahvikupillisen jälkeen tunnen itseni nimittäin paitsi virkeämmäksi, myös itsevarmemmaksi ja energisemmäksi. Haastavienkin töiden edessä tulee sellainen olo että kyllä mä tän hoidan, mähän oon niin hyvä tässä. Ihmeellinen juoma! Tee on aivan pliisua tähän verrattuna.

Nyt asiaan, eli tähän ”reseptiin”, jonka osaa valmistaa jokainen joka osaa keittää kahvia. Paras tulos syntyy musta espressokeittimellä (suodatinkahvin juon muutenkin mieluiten ilman mitään lisäkkeitä), mutta noudata ohjetta niin kuin susta tuntuu hyvältä <3

39543617_275432446520352_8888344753607802880_n_0.jpg

Herkkukahvi

tarvitset:

hyvää tummapaahtoista kahvia (mä käytän clipperin)
vaahtoavaa mantelimaitoa (esim. blue diamondin almond breeze)
kardemummaa
kanelia
vaniljasokeria

1. Keitä kahvi. (Tätä ei varmaan tarvitse kirjoittaa auki.)

2. Lämmitä mantelimaitoa mikrossa täydellä teholla n. minuutin ajan. Vaahdota maidonvaahdottimella, jos omistat sellaisen. (Suosittelen ehdottomasti hankkimaan, ei ole yhtään turhake.)

3. Kaada kahvi kuppiin maidon päälle (voit myös tehdä tämän vaiheen toisinpäin, jos olet tosi pro ja haluat piirrellä vaahtoon kissoja).

4. Ripottele kuppiin mausteet: 1/4 tl vaniljasokeria, muutama kardemumman siemen (tai mitä ne pallurat nyt ovat), hieman kanelia. 

Nauti tämä juoma mieluiten kiireettömästi, ilman somea tai laukun pakkaamista samaan aikaan. Tunne miten taivaallinen juoma virtaa suoniisi, lämmittää sisintäsi ja saa koko kehosi kihelmöimään.

Miten teidän arkeenpaluu on sujunut?

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Mieli

Paras kuulemani perustelu aborttioikeudelle

20170726_120919000_ios.jpg
Tässä mun keho, joka ei kuulu kellekään muulle

Viime viikkoina aborttiaihe on ollut taas pinnalla esimerkiksi Timo Soinin blogikirjoituksen takia. On hyvä että asiasta puhutaan, mutta välillä on keskusteluun hieman kyllästynyt kahdesta syystä: siksi että sekä vastustajien että puolustajien argumentit pysyvät aina samoina, ja tietysti myös siksi, että tätä asiaa (eli aborttioikeutta) täytyy edelleen puolustaa.

Satuin kuitenkin tämänkertaisen kohun keskellä lukemaan Hanna Huumosen bloggauksen, jossa esitettiin asiaan uusi näkökulma. Jos vastapuolten pääargumentit ovat yleensä vain ”kaikilla on oikeus elää” ja ”kaikilla on oikeus omaan kehoonsa”, siitä on vaikea päästä yhtään eteenpäin. Mutta entä jos raskaus käsitettäisiinkin niin, että sikiö käyttää äidin kehoa kasvaakseen ihmiseksi, joka voi selviytyä kohdun ulkopuolella? Onko sikiöllä täysi oikeus tähän, vaikka se ei ole vielä ajatteleva ja tunteva olento, toisin kuin ihminen, jonka sisällä sikiö kasvaa?

Huumonen kertoo kirjoituksessaan Judith Thomsonin ajatuksesta, jonka mukaan väitteet ”sikiöllä on oikeus elää” ja ”abortti on oikein” voivat olla yhtä aikaa mahdollisia. Tätä perustellaan osuvalla esimerkillä:

”Artikkelissaan Thomson esittää skenaarioita, joista ensimmäinen on viulisti-ajatuskoe, jota käsittelen tässä yhteydessä. Siinä koehenkilö Timo herää aamutuimaan siepattuna sängystä ja hänet on lääketieteellisesti kytketty kuuluisaan viulistiin, jonka munuaiset eivät toimi. Lääkäreiden tietojen mukaan vain Timon keho on sopiva auttamaan viulistia ja heidän verenkiertonsa on nyt yhdistetty. Jos viulisti irrotetaan heti Timosta, hän kuolee. Mutta yhdeksän kuukauden kuluessa hän on saanut riittävästi hoitoa ja elinvoimaa Timosta, ja silloin hänet voidaan turvallisesti irrottaa.

Thomsonin mukaan Timolla on oikeus välittömästi irrottaa itsensä viulistista, vaikka se tarkoittaisi viulistin menehtymistä. Tämä johtuu elämisoikeuden rajoituksista, joihin ei sisälly oikeutta käyttää toisen ihmisen kehoa. Irrottamalla itsesi viulistista et siis loukkaa hänen oikeuttaan elämään, vaan kiellät häneltä jotakin – tässä tapauksessa oman kehosi käyttämisen – johon hänellä ei ole oikeutta. Viulistin auttamisen jatkamisen tapauksessa olisi kyse hyväntahtoisuudesta, ei velvollisuudesta. Sama pätee aborttiin: se vie sikiöltä mahdollisuuden käyttää kantajansa kehoa, mutta ei loukkaa sikiön oikeutta elää.

Tämän esimerkin avulla perustellaan siis sitä, että ihmisen oikeus omaan kehoonsa on absoluuttista, eli pätee kaikissa tilanteissa, myös silloin kun kehon sisällä kasvaa vauva. Muita hyviä perusteluja aborttioikeudelle ovat esimerkiksi nämä: 1. ”Elämän suojeleminen” aborttikiellon avulla tarkoittaa sitä, että monet naiset kuolevat laittomien aborttien takia. 2. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä toivottuna. Suosittelen lukemaan koko blogikirjoituksen, koska siinä pureudutaan tähän yhteen perusteluun syvemmin!

Lisääntymisoikeuksiin liittyvät teemat ovat mielessäni aika vahvasti nyt myös siksi, että katson Handmaid’s talen toista tuotantokautta. Ensi viikolla luvassa siihen liittyvä lukuvinkki (siis muu kuin Margaret Atwoodin kirja).

Puheenaiheet Ajattelin tänään Uutiset ja yhteiskunta