Vietin pari viikkoa sitten yhden perjantain äidin kanssa Porvoossa, joka on minusta Helsingin jälkeen Suomen tai ehkä koko maailman paras kaupunki. Asiat pysyvät siellä aina mukavalla tavalla samoina vuodesta toiseen, ja viihdyn kaupungissa joka kerta samoissa paikoissa, enkä kaipaa kovin paljon uusia elämyksiä. Sinne on vieläpä tosi helppo mennä myös ilman omaa autoa; kahden ihmisen onnibus-liput maksoivat yhteensä vain kympin, ja matka kesti alle tunnin. Meidän Porvoo-retki näytti täyltä:

Aamupala (tai siis toinen aamupala) Kahvila Helmessä

Suunnilleen ensimmäinen asia, jonka sanoimme äidin kanssa toisillemme bussissa, oli se että kumpikaan ei ollut vielä juonut kahvia. Siksi suuntasimme heti Porvoon kamaralle päästyämme ensimmäiseksi yhteen kaupungin (tai tähänkin voisi lisätä että koko maailman) parhaista kahviloista. Café Helmi sijaitsee vanhassa, 1700-luvulla rakennetussa puutalossa, ja siellä on ylväiden sisätilojen lisäksi viihtyisä ja rauhallinen sisäpiha. Kahvi tuodaan omassa pienessä kannussa, kuten kuuluukin. Söimme piirakkaa (minulla lohta ja äidillä fetaa ja kasviksia) ja nautimme hiljaisesta ja vielä heräilevästä kaupungista. Myös pieni koira tuli tervehtimään meitä.

Runebergin kotimuseo ja puutarha

Seuraavaksi menimme Runebergin taloon, joka on muutettu museoksi. Ensin kiersimme puutarhan, joka on hyvin samanlaisessa asussa kuin Runebergien aikaan. Äiti pysähtyi jatkuvasti kertomaan jokaisen kasvin nimen ja haistelemaan kukkia, ja meillä menikin puutarhassa melkein yhtä paljon aikaa kuin sisällä. Kävimme myös yhdessä ulkorakennuksista, jossa oli vanhoja koneita ja muita tavaroita, ja puhuimme yhdestä koneesta asiantuntevasti myllynä, kunnes se osoittautui mankeliksi. Kun olin tarpeeksi monta kertaa sanonut ”mennäänkö jo sisälle, mennäänkö jo”, jätimme kauniin puutarhan taaksemme ja nousimme rappuset ylös taloon. 

Kotimuseossa on opastuksia vain kerran päivässä, mutta siellä saa mukaansa opasvihon, jossa kerrotaan jokaisesta huoneesta ja sen esineistä paljon faktoja. Ilman vihkoakin voi kyllä nauttia ihan vain imemällä kodin henkeä itseensä ja ihastelemalla vanhoja tavaroita tai valtavia huonekasveja (samoja kuin Runebergeilla).

Täytyy muuten mainita, että vaikka museossa puhutaan J. L. Rubergin vaimosta Fredrika Runebergista lähinnä puutarhan ja torttujen yhteydessä, hän oli merkittävä kirjailija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja, joka kirjoitti esimerkiksi Suomen ensimmäisen historiallisen romaanin ja perusti köyhille tytöille tarkoitetun koulun. Rouva Katariina Boije ja hänen tyttärensä (1881) on oikein viihdyttävä ja mielenkiintoinen romaani.

Walter Runebergin veistoskokoelma

Samalla museolipulla pääsimme myös katsomaan Walter Runebergin veistoksia kadun toisella puolella sijaitsevassa rakennuksessa. Walter oli Johanin ja Fredrikan poika, ja suunnitteli esimerkiksi Senaatintorin Aleksanteri II:n patsaan. Veistoskokoelmasta voi bongata sekä aikansa merkkihenkilöiden että antiikin tarustoon liittyviä nimiä.

Lounas Ani’s Caféssa

Kun olimme kiertäneet molemmat museot, olimme niin nälkäisiä ettemme jaksaneet muuta kuin siirtyä kadun toiselle puolelle syömään. Ani’s Café on superhyvä kasvisravintola Runebergin talon vieressä. Söimme moussakaa (vegaanista), salaattia joka oli koristeltu kukilla ja sämpylää, joka oli ihanan pehmeää. Tarjolla on myös esim. kakkua ja viiniä.

Lounaan jälkeen kiertelimme pienissä kaupoissa ja kävimme Brunbergilla ja Tuomiokirkossa (tietysti). Alunperin meidän piti mennä myös jokiristeilylle, mutta se päivä oli vähän sateinen, emmekä toisaalta olisi ehkä ehtineetkään kaikkea. Seuraavalla kerralla siis ainakin risteilylle!