Mikä kaikki on humble bragia?
Tässä ympäristössä ei ole mitään nöyrää, pelkkää ylväyttä.
Kun ensimmäisen kerran törmäsin humble brag -termiin, ajattelin heti, että se on tosi nerokas. Käsite tarkoittaa siis sellaista vaatimattomuuden kaapuun puettua lesoilua, jota voisi suomeksi sanoa esim. nöyräksi kerskailuksi. Humble bragin määritelmän voisi täyttää esim. tämä lausahdus:
”Voi peijakas, on niin vaikea löytää tarpeeksi palvelusväkeä pitämään kartanosta huolta. Kunpa asuisin jossain viihtyisässä huoneistossa kaupungissa.”
Nöyrän kerskailun voi siis ottaa puheeksi silloin, kun joku valittaa asioista vain tehdäkseen muut kateellisiksi. Nyt kun tästä ilmiöstä on tullut muotisana, olen kuitenkin huomannut, että se saattaa rajoittaa myös sellaisista asioista puhumista, jotka ovat itselle ihan oikeasti ongelmallisia. Joistain jutuista voi olla vaikea kertoa, koska saattaa kuulostaa nöyrältä kerskailijalta, vaikka se ei ole ollenkaan tarkoitus.
Omassa elämässäni tällaisia hankalia keskustelunaiheita ovat seuraavat kaksi asiaa:
1. Se, että on liikaa töitä
Olen saanut itseni monta kertaa tänä vuonna kiinni siitä, että olen valittanut töiden paljoudesta. Se tuntuu hölmöltä ensinnäkin siksi, että olen saanut tehdä tosi mielenkiintoisia oman alan töitä ja olen ollut ikionnellinen siitä, ettei ole tarvinnut viettää vapaa-aikaa enää kaupan kassalla. Toiseksi, töistä valittaminen menee helposti ylvästelyn puolelle, koska olen itse valinnut nämä työt itselleni, ja minun olisi ollut mahdollista kieltäytyä niistä.
Silti vastaan välillä ”mitä kuuluu” -kysymykseen näin: ”Ihan hyvää, mutta vähän väsyttää kun ei oo ollut yhtään lomaa.” Se tuntuu välillä turhalta valittamiselta, mutta on toisaalta totta: en ole pystynyt pitämään palkallista kesälomaa, enkä ole halunnut kieltäytyä töistä, koska haluan että minulle tarjotaan niitä jatkossakin. Sitä paitsi kivojenkin töiden tekemiseen väsyy. Siksi täytyy yrittää ensi vuonna järjestellä niitä paremmin, jotta välillä ehtisi kunnolla hengähtää.
2. Se, että miehet lähestyvät minua usein
Tästä ongelmasta tuntuu välillä vielä vaikeammalta puhua kuin edellisestä. Paasaan seksuaalisesta häirinnästä kyllä aika usein ja jaan kavereille kokemuksiani siitä, mutta joitakin asioita on hankala selittää esim. ihmiselle, joka ei ole kokenut samoja asioita kuin minä. Jos vaikka sanon: ”Olipas ärsyttävää, kun kävelin tuolla kadulla ja joku tuntematon mies tuli taas juttelemaan mulle”, tiedän, että saatan kuulostaa tältä: ”On niin vaikea elää, kun on näin kaunis! Miehet vain kaatuvat jalkojeni juureen!”
Hyvät ystävät tietysti tajuavat, etten oikeasti halua kerskailla minuun kohdistuvilla iskuyrityksillä, vaan kertoa siitä miten häiritseviltä ne tuntuvat. Erityisesti nyt kesällä ei yleensä mene päivääkään ilman, että joku lyöttäytyy seuraani kun luen kirjaa puistossa, laittaa ällön viestin instagramissa tai viheltää kadulla perään. Kun valitan niistä miehistä, teen sen vain siksi, että olen niiiiin kyllästynyt siihen touhuun. Tuntuisi muutenkin käsittämättömältä lesoilla sillä, miten monet miehet ovat minusta kiinnostuneita, koska sehän tarkoittaisi sitä, että määrittäisin oman arvoni jotenkin miesten mukaan.
Humble brag -käsite on musta parhaimmillaan silloin, kun sitä käytetään vähän humoristisesti, esim. kavereiden välisessä kuittailussa, mutta ei silloin kun halutaan täysin hiljentää joku. Vaikka joillain ihmisillä on tapana kertoa omista saavutuksistaan tekeytymällä vaatimattomiksi erittäin ärsyttävällä tavalla, täytyy silti muistaa, että ihmisillä on eri kokoisia ongelmia. Lottovoittaja voi olla oikeasti ymmällään siitä mihin käyttäisi rahansa, ja kahden työtarjouksen väliltä valitseminen voi olla tosi kimuranttia.
onko teillä ollut sellaisia tilanteita joissa braggailette tarkoituksettomasti?
