Oon tehnyt opettajan töitä enemmän ja vähemmän jo vuodesta 2017 asti, mutta tänä keväänä, valmistumisen jälkeen, hain töitä ensimmäistä kertaa oikeasti (siis vastaamalla työpaikkailmoituksiin ja lähettämällä hakemuksia).

Aiemmin oon saanut töitä muun muassa laittamalla sähköposteja suoraan kouluihin ja olemalla hyvä tyyppi ja oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Oon kertonut edellisten töiden saamisesta tarkemmin täällä. Oon myös kirjoittanut opettajan työstä jotain esimerkiksi tässä postauksessa.

Tällä hetkellä oon töissä kahdessa eri koulussa. Toisesta sain töitä vuosi sitten vastaamalla ainejärjestön sähköpostilistalle tulleeseen viestiin, jossa etsittiin opettajaa yhdelle kurssille. Sen kurssin jälkeen oon opettanut siellä koulussa koko tämän vuoden sivutoimisena.

Toiseen kouluun taas pääsin sen ansiosta, että tein siellä molemmat pedagogisiin opintoihin kuuluvat harjoittelut, ja mua pyydettiin sinne ensin lyhytaikaiseksi sijaiseksi, ja sen jälkeen vähän pidemmäksi aikaa.

Vuodenvaihteessa mä sitten vihdoin valmistuin (oon opiskellut pääaineena kotimaista kirjallisuutta), ja aloin pari kuukautta sitten hakea töitä seuraavalle vuodelle. Oon tehnyt äikänopen töiden lisäksi myös kustannustoimittamista jonkin verran, mutta mua ei juuri nyt kiinnosta se yhtä paljon kuin opettaminen.

Hain siis vain opettajan töitä. Työnhaku kouluihin menee yleensä niin, että vuoden alussa ovat virkahaut, ja määräaikaiset paikat (puolesta vuodesta vuoteen) tulevat haettavaksi vähän myöhemmin keväällä. Mä en jaksanut hakea virkoja, koska hakemusten täyttäminen tuntui niin työläältä siitä saatavaan hyötyyn verrattuna. (On harvinaista saada virkaa vastavalmistuneena.) En myöskään tiedä, haluanko välttämättä virkaa, ainakaan nyt heti. Oon sellainen perusmilleniaali, jota alkaa kutittaa ja kuumottaa joka puolelta, kun joku sanoo sanat vakituinen työpaikka. Olisihan sellainen turvattu taloudellinen tilanne joskus ihan kiva, mutta mä oon nykyiseen, vapaaseen ja avoimeen tilanteeseenkin tosi tyytyväinen, koska töitä on riittänyt niin hyvin.

No joka tapauksessa, hain määräaikaisia paikkoja maalis-huhtikuussa oikein urakalla. Lähetin hakemuksen melkein jokaiseen avoinna olevaan äikän tai S2-open työhön, joka sijaitsi pääkaupunkiseudulla tai vähän sen ulkopuolella, yhteensä suunnilleen kolmeenkymmeneen paikkaan. Tämän ahkeroinnin lopputuloksena sain lopulta kaksi työtä, ja yhdessä haussa olin kahden parhaan joukossa. Kerron näistä pian tarkemmin!

Tämän postauksen tarkoitus ei varsinaisesti ole antaa mitään vinkkejä työnhakuun, koska musta jokaisen täytyy hakemuksia kirjoittaessa ja haastatteluissa käydessä hoitaa ne tilanteet omalla tavallaan. Kuvaan kuitenkin vähän sitä prosessia, jonka läpi mä mankeloiduin ihan hetki sitten.

Ensin siis lähetin hakemuksia kaikkiin mahdollisiin paikkoihin.

Kirjoitin kolme hakemuspohjaa (alakoulun S2-ope, yläkoulun ope, lukio-ope), joita muokkasin jokaisen haun kohdalla kyseiseen työhön sopiviksi. Kaupunkien sivuilta löytyvissä työpaikkailmoituksissa ei harmikseni kerrottu välttämättä juuri mitään niistä ominaisuuksista, joita potentiaalisella hakijalla olisi hyvä olla. Kouluistakin on vähän vaikea löytää lisätietoa pelkästään niiden nettisivuja lukemalla. Usein ilmoituksissa sanottiin vain yhdellä virkkeellä, että haussa arvostetaan esim. ”hyviä digitaitoja” tai ”yhteistyötaitoja ja kokemusta yhteisopettajuudesta”.

Mä kirjoitin hakemuksiini muun muassa omasta luonteestani, siitä millaisissa kouluissa oon ollut aiemmin töissä, millainen mun opetustyyli on, millaista palautetta oon saanut oppilailta ja kollegoilta ja mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Lueskelin vähän opetussuunnitelmaa ja nostin sieltä esille joitakin avainsanoja, kuten monilukutaidon ja monialaiset kokonaisuudet. Pyrin kuitenkin olemaan mahdollisimman konkreettinen ja välttämään opetussuunnitelman virkakieltä muistuttavaa abstraktia jaarittelua.

Haastatteluissa mulle syntyi sellainen kuva, että oli ollut hyvä päätös korostaa esimerkiksi oman opetustyylin monipuolisuutta ja luontevaa vuorovaikutusta oppilaiden kanssa. Luulen että parhaat hakemukset ovat joka tapauksessa aitoja ja oman näköisiä.

Aika pian hakemusten lähettämisen jälkeen mulle alettiin soitella eri kouluista, monista jo ennen kuin hakuaika oli loppunut. Pääsin yllättävään moneen haastatteluun, noin kymmeneen. Lisäksi tein joitakin videohaastatteluja, eli sellaisia joissa piti vastata pariin kysymykseen videomuodossa. Suurin osa niistä oikeista haastatteluista oli etänä, ja paikalla oli yleensä rehtori ja apulaisrehtori, tai joku muu opettaja. Kävin myös parissa ryhmähaastattelussa ja yhdessä yksilöhaastattelussa paikan päällä.

Yksilöhaastatteluissa multa kysyttiin esimerkiksi tällaisia kysymyksiä: Kertoisitko tiivistelmän itsestäsi ja omasta urastasi? Miksi hait meidän kouluumme töihin? Millaisia opetusmenetelmiä ja työtapoja käytät? Miten eriytät opetusta? Millaiset ryhmänhallintataidot sinulla on? Miten suunnittelet opetusta? Mistä opetuksesi lähtee? Millainen rooli digitaalisuudella on opetuksessasi? Miten oppilaasi kuvailisivat sinua? Millainen työkaveri olet? Millaisia hankalia tilanteita olet kohdannut töissä, ja miten olet selvinnyt niistä? Miten innostat oppilaita esimerkiksi lukemaan kirjoja? Miten osallistat oppilaita opetukseen? Miten arvioit? Miten otat kielitietoisuuden huomioon opetuksessa?

Ryhmähaastatteluissa oli molemmilla kerroilla mun lisäksi kaksi hakijaa. Niissä meidän piti esim. vähän suunnitella opetusta yhdessä ja keskustella erilaisista opettamiseen liittyvistä tilanteista.

Totta puhuen en ollut miettinyt kaikkia näitä asioita juuri ollenkaan ennen haastatteluja. Vaikka mulla onkin vastavalmistuneeksi jo aika paljon työkokemusta, oon silti vielä niin alussa tässä työssä, etten oo ehtinyt muodostaa omaa tyyliäni kaikkien työn eri osa-alueiden kohdalla. Koin siis että melko vähäinen työkokemus ei ollut ongelma, mutta joitain juttuja olisi voinut ajatella vähän perusteellisemmin etukäteen.

Kaikista hakemistani töistä tuli myöhemmin sähköpostiin virallinen tiedote siitä, kuinka paljon hakijoita mihinkin paikkaan oli ollut, ja kuka työhön oli valittu. Joissain tiedotteissa ei kerrottu valitusta hakijasta nimeä enempää, joissain taas kuvattiin kaikkien haastateltujen hakijoiden työkokemusta melko tarkkaan. Monilla hakijoilla oli yli kymmenen vuoden kokemus, mutta paikan saattoi saada silti esimerkiksi vain vuoden tai parin kokemuksella. Työkokemuksen määrä ei siis merkitse kaikkea.

Loistavimmin menestyin omasta mielestäni lukiohaastatteluissa, koska mulla on lukiossa opettamisesta eniten kokemusta. Oli kuitenkin positiivista huomata, että pääsin myös esim. alakoulun S2-open työhaastatteluihin, vaikka niitä töitä en oo tehnyt ollenkaan.

Mites ne paikat sitten, joista sain töitä?

Ensimmäinen niistä (se jonka lopulta valitsin), oli lukio, jossa oli määräaikainen paikka haussa kolmen jakson ajaksi. Tein sinne ensin muistaakseni videohaastattelun, jonka jälkeen mulle soitettiin, ja apulaisreksi kyseli multa joitain haastattelukysymyksiä puhelimessa. Muutaman tunnin kuluttua sieltä soitettiin uudestaan ja kerrottiin, että sain paikan.

Olin tosi onnellinen siitä, koska samana päivänä olin saanut useamman hylkäysviestin muista kouluista. Mua ei myöskään itse asiassa yhtään haittaa, että en saanut koko vuodeksi töitä, koska mulla on todennäköisesti toisessa nykyisistä työpaikoistani töitä sitten ensi vuoden keväänä. Ja varmasti jossain muuallakin. Tulen myös ihan hyvin toimeen hieman vähemmällä palkalla, ja haluan että töiden lisäksi on aikaa esim. kirjoittaa. Kaikki meni siis paremmin kuin olisin voinut toivoa.

Tämän työn vastaanottamisen jälkeen mulle soitettiin yhdestä yläkoulusta, jossa olin käynyt ryhmähaastattelussa jo pari viikkoa sitten. Se joka paikan alun perin sai, oli ilmeisesti peruuttanut hakemuksensa, joten mut olisi haluttu sinne. Kieltäydyin kuitenkin siitä työstä, koska olin jo saanut sen toisen paikan. Tässä päätöksessä ei ollut taloudellisesti järkeä, mutta kaikilla muilla tavoin oli. Mulla olisi ollut siihen kouluun aika pitkä työmatka, ja halusin muutenkin mieluummin lukioon kuin yläkouluun.

(Oon tykännyt sekä yläkoulussa että lukiossa työskentelemisestä, mutta lukioon tulee ensi syksynä uusi opetussuunnitelma, ja haluaisin ottaa sen heti haltuun, joten tämä oli hyvä sauma päästä lukioon töihin. Lukiovirka on myös luultavasti mulle sellainen pitkän tähtäimen unelma.)

Näiden kahden paikan lisäksi olin lähellä saada yhdestä toisesta lukiosta töitä.

Hain sieltä S2-open paikkaa, ja kävin ryhmähaastattelussa, jossa oli mun lisäksi kaksi mua vähän vanhempaa hakijaa, ja kolme haastattelijaa: rehtori, äidinkielen opettaja ja yksi opiskelija.

Menin sinne koululle yhtenä todella sateisena päivänä, mutta en jonkin mielenhäiriön vuoksi ottanut sateenvarjoa mukaan. Musta sateenvarjot ovat rasittavia, ja ajattelin etten mä tarvitse sitä lyhyellä kävelymatkalla metroasemalta koululle. Kun astuin aseman ovista ulos, tajusin kuitenkin että olin tehnyt ihan päättömän valinnan. Ulkona satoi niin rankasti, että oli vaikea nähdä eteensä. Mun piti kävellä koululle noin viiden minuutin matka, ja kastuin sen aikana ihan litimäräksi. Kävelin koulun aulaan kengät litisten, hiukset päätä myöten ja paita liimaantuneena ihoon.

Kun haastattelu alkoi, mulla oli todella epäasiallinen olo oman homssuisen ulkonäköni takia. Lisäksi haastattelun asetelma tuntui vähän kuumottavalta, kun vieraita ihmisiä oli niin monta, ja muut haastatellut olivat mua selvästi kokeneempia. Mulla ei myöskään ole juuri ollenkaan kokemusta S2:n opettamisesta. Jostain syystä olin sitten kuitenkin päätynyt siihen pisteeseen, että istuin siellä luokassa vettä valuvana.

Haastattelun alettua mulle tuli kuitenkin itsevarmempi olo, ja suoriuduin siitä itse asiassa tosi hyvin. Vaikka mulla ei ollut yhtä paljon työkokemusta kuin muilla hakijoilla, se ei näyttänyt haittaavan, vaan haastattelijat nyökyttelivät hyväksyvästi mun vastauksille. Mulla oli ehkä jossain määrin tuoreempia ajatuksia opettamisesta ja esimerkiksi erilaista opetusmenetelmistä kuin niillä vanhemmilla hakijoilla. Haastattelu oli myös yllättävän mukava vuorovaikutustilanne, eikä se tuntunut kilpailulliselta tai kiusalliselta missään vaiheessa.

Lopuksi rehtori ilmoitti, että jatkoon valittaisiin meistä kolmesta hakijasta kaksi, jotka tulisivat pitämään koululle näyteoppitunnin, ja lopullinen valinta tehtäisiin sen perusteella.

Seuraavana päivänä sain viestin, että mut oli valittu toiseksi näytetunnin pitäjäksi. Olin tosi ylpeä itsestäni siinä vaiheessa. Kaikenlaisista tilanteista mäkin oon selvinnyt kunnialla. Näytetunnin aiheena olisi ollut mitallinen ja vapaamittainen runous, ja sen suunnitteluun oli viikko aikaa. Vastasin ensin, että tulen mielelläni pitämään sen, mutta kun sain sen toisen työn, peruin tämän hakemuksen.

Se ei ollut ihan helppo päätös, koska tämäkin työ olisi ollut koko vuoden määräaikaisuus. Mulla olisi ollut sinnekin kouluun kuitenkin melko pitkä työmatka, ja lisäksi opetan mieluummin äikkää kuin pelkästään suomea toisena kielenä.

Näiden kaikkien kokemusten jälkeen mulla on sellainen olo, että mitkään mahdollisuudet eivät ole ainutkertaisia, ja kannattaa tehdä valintoja elämässä mieluummin sydämen kuin esimerkiksi rahan viitoittamana.

Oon ollut oikein tyytyväinen mun elämään viimeisen viikon ajan, kun oon voinut luopua työnhakustressistä ja kirjoittaa jotain mielenkiintoisempaa kuin vain työhakemuksia. Oon myös tosi innoissani tulevasta työstä, siitä koulusta, uudesta opsista ja näyteoppikirjoista, joita oon saanut kevään mittaan eri kustantamoista, mutta joihin en oo vielä ehtinyt tutustua. Menen kesän alussa käymään siellä koululla ja ajattelin kesän aikana vähän käydä uutta opetussuunnitelmaa läpi. Aion kuitenkin pitää myös kunnolla lomaa.

Mulla ei ole edelleenkään palkallista lomaa, mutta oon onneksi voinut säästää rahaa kesän varalle. Odotan nyt puolentoista viikon kuluttua koittavaa kesälomaa erittäin paljon. On ihanaa tietää, että töitä on sovittuna tästä hetkestä vuodeksi eteenpäin, ja että saan tehdä juuri sellaisia töitä, joista eniten pidän.

Ihanaa loppuviikkoa <3

Kuvat: työnhaun ohella oon keskittynyt ruumiillisiin nautintoihin.

// INSTAGRAM / BLOGLOVIN //