Mistä saan energiaa juuri nyt?

Olin eilen taas kahdessa eri paikassa töissä ja töiden jälkeen menin vielä hakemaan ison kasan tenttikirjoja (viimeisiä!) kirjastosta. Kanniskelin niitä Töölön läpi maski naamalla ja tunsin kaikesta huolimatta olevani tosi hyvällä tuulella ja energiaa täynnä. Pari viikkoa sitten musta tuntui, että arki on tylsää, mutta nyt oon alkanut tykätä tästä. (Saa nähdä millainen fiilis ensi viikolla taas on.)

Oon joka tapauksessa järjestellyt elämästäni mahdollisimman kivaa.

*

Joskus oon saattanut mainita, että vihaan kaupassakäyntiä. Niinpä päätin, että mun ei tarvitse tehdä sitä enää, ja aloin tilata ruokaostoksia prismasta kotiinkuljetettuina. Nyt voin klikkailla ostoskoriin kaikenlaista painavaa, jota en muuten jaksaisi kerralla kantaa – ei esimerkiksi tarvitse tehdä valintaa säilyketölkkien ja kauramaitojen välillä, vaan voi ottaa molemmat. Kuljetuksen saa yleensä seuraavaksi päiväksi ja kun se tulee, voin istua sohvalla syömässä illallista tai jälkkäriä ja ottaa vain ruokalaatikot vastaan.

Oon jotenkin paljon vähemmän katkera ja ärsyyntynyt, kun ei tarvitse mennä töiden jälkeen kauppaan tai uhrata viikonlopun tunteja siihen. Jaksan tehdä ruokaakin enemmän, kun jääkaappi on täynnä houkuttelevia aineksi ja oon valmiiksi miettinyt, mitä niistä valmistan.

*

Sain etukäteissynttärilahjaksi kirkasvalolampun ja viikon käyttökokemuksen jälkeen musta tuntuu, että se voisi olla kauan kaipaamani vastaus syysmasennuksen ja -ahdistuksen vähentämiseen. Ainakin oon virkeämpi ja aikaansaavampi vielä iltapäivälläkin, kun oon pitänyt lamppua päällä aamutoimien ajan.

Jos aikoo hankkia kirkasvalolampun, kannattaa huomata, että sellainen herätyskellon sisältävä sarastusvalo on eri asia, eivätkä ne ole yleensä yhtä kirkkaita kuin kirkasvalolamput. Onneksi äiti tajusi tän asian mun puolesta ja osti oikeanlaisen lampun.

*

Oon tosi onnellinen siitä, että mulla on nyt aika monta läheistä ystävää ja että aina on joku jota voi nähdä, jos päivät tuntuvat sosiaalisesti liian tyhjiltä. Viikonloppuna olin esim. yhden kaverin kanssa kävelyllä, toisen kanssa tein illallista, seuraavana päivänä menin parin tyypin kanssa viinille ja sunnuntaina pidin mun naapurissa asuvan ystävän kanssa kotibrunssin. Sunnuntai-iltana olin oikeastaan vähän väsynyt kaikista niistä menoista ja mietin että on ihanaa, kun alkuviikosta on vain töitä.

Toivon todella ettei se, että kerron usein mun ystävyyssuhteista ja kaikesta mitä teen mun kavereiden kanssa, aiheuta kellekään paineita tai yksinäisyyden tunteita. Oon kyllä välillä tuonut esille myös sen, että oon kokenut ihan viime vuosiin asti, että oon tietyllä tavalla ulkopuolinen, enkä usko että se tunne kokonaan väistyy milloinkaan. Juuri nyt oon kuitenkin tosi tyytyväinen siihen, millaista mun sosiaalinen elämä on. Mun mielestä yksinäisyydestä puhuttaessa on ihan hyvä kertoa myös siitä, että se tunne voi mennä ohi, ja uusien ihmissuhteiden luominen voi tuntua siltä, että se on oikeasti omissa käsissä.

*

Mulle tuli viime viikolla hirveä gradupaniikki, kun tajusin että lopulliseen palautuspäivään on enää viisi viikkoa, ja gradu pitäisi laittaa esitarkastukseenkin jonkin verran aikaisemmin. Maanantaina sain kuitenkin vihdoin kommentteja mun ohjaajalta, ja ne olivat tosi kannustavia. Mun ohjaajalla on liikuttava tapa kirjoittaa palautetta tiedostoon tekstin keskelle capslockilla, siellä luki monessa kohdassa HYVÄÄ ANALYYSIA.

Täytyy vielä lisätä vähän lähdeviitteitä ja oikolukea ja tarkistaa asioita, mutta ihan kohta gradu on valmis! Ja sen jälkeen pitää kirjoittaa kaksi 10–12 sivun esseetä. Sitten mä valmistun! Musta tulee maisteri ennen joulua! Okei, nyt lopetan huutomerkkien käytön tässä postauksessa.

*

Niinä iltoina kun en oo mennyt minnekään, oon istunut sohvalla (aion edelleen mainita sen joka käänteessä), kuunnellut äänikirjaa tai podcasteja ja tehnyt jotain arkisia juttuja. Yhtenä päivänä kiinnitin esim. henkselisoljet mun uusiin, uffilta ostettuihin farkkuhaalareihin, koska niistä puuttui sellaiset. Piti tilata jostain Sastamalasta ne soljet ja ensin googlettaa tosi kauan, ennen kuin keksin miksi niitä kiinnitysjuttuja edes kutsutaan.

On ollut kivaa, ettei elämä ole ihan täynnä kaikkea, koska mun on pitänyt hoitaa edelleen jotain muuttoasioita ja etsiä esim. lundian hyllyjä fb-kirppiksiltä. Yritin ensin katsoa torista, mutta siellä oli vähän huono valikoima, joten laitoin johonkin viiteen eri kirppisryhmään ostoilmoituksen niistä hyllyistä. Kävi ilmi että monilla on hyllyjä varastossa vaikka millä mitalla, ja monet tarjosivat niitä ihan ilmaiseksi. Avuliaat tyypit kertoivat, että lundiaa löytyy myös esim. kierrätyskeskuksesta ja että fb:ssä on oma lundia-ryhmä.

Tänään mä varmaan menen hakemaan yhdeltä henkilöltä hyllyjä. Ihanaa että on aikaa myös tähän kodin laittamiseen.

*

Kun sain gradusta hyvää palautetta, mut valtasi mieletön laiskuus. Olin jotenkin valmistautunut siihen, etten ehdi pitää syyslomaa, mutta nyt kun mä varmaan sittenkin ehdin, en jaksaisi tehdä enää mitäään ennen sitä. Oon koko alkuviikon herännyt vasta puoli kasin aikaan (joo, mulle tää on myöhään) ja syönyt aamupalaa sohvalla tarjoilupöydän ääressä tosi pitkään. Se ei ole pidemmän päälle kestävä elämäntapa.

Toisaalta se on ihanaa luksusta. Mulle jäi myös kaikenlaista kivaa syötävää sunnuntain brunssilta, kuten kikhernemunakasta ja appelsiinimehua, joten oon tehnyt nyt tavallista parempia aamupaloja. Vielä pari päivää tätä arkiviikkoa jäljellä, täytyy jaksaa olla vähän ahkerampi loppuviikon ajan.

*

Yksi eniten onnellisuutta lisäävä asia mun elämässä on tällä hetkellä uusi, 140-senttinen sänky. En oo itse asiassa koskaan nukkunut niin isossa sängyssä tällä tavalla vakituisesti. Sänky täyttää kivasti alkovin, ja sinne on ihana kömpiä iltaisin. Oon nukkunut stressistä huolimatta niin hyvin, että useimpina päivinä tuntuu elinvoimaiselta, nuorelta ja säkenöivältä.

Tuntuu myös siltä, että vaikka arki on välillä tympeää, elämässä on silti jotain sellasta hyvää kihelmöintiä ilmassa, jotain sellasta joka liittyy farkkuhaalareihin, isoon sänkyyn, valmistumiseen, viini-iltojen suunnitteluun, töiden tekemiseen eri paikoissa… Nyt tää syksy vaikuttaa ihan hauskalta kaikista peloista ja uhkakuvista huolimatta.

// INSTAGRAM / BLOGLOVIN //

Hyvinvointi Hyvä olo Mieli Terveys

Oma tahto on tärkeintä mitä minulla on

Luin kesällä pari muistelmateosta, jotka olivat molemmat kunnankätilöinä toimineiden naisten kirjoittamia. Lainasin ensin Anna Luodon teoksen Kun ei ollut rahaa, tehtiin lapsi (1991), ja siinä mainittiin, että kirjoittajan kollega, Bertta Valtonen oli myös kirjoittanut samankaltaisen teoksen Kätilönä Karjalassa (1977). Luin myös sen, ja sain hyvän katsauksen 1920–1970-luvun Suomen pikkukyliin ja seksuaaliterveyden ja synnytysten kehitykseen. Molemmat teokset ovat mielettömän kiinnostavia ja vetävästi kirjoitettuja, suosittelen tutustumaan. (Haluaisin myös, että joku lukisi nämä, jotta voisin jutella niistä jonkun kanssa.)

Molemmissa kirjoissa kätilöistä muodostui hyvin lämmin ja lojaali kuva. Kätilöt olivat omassa piirissään tärkeitä henkilöitä, joille uskouduttiin asioita joita ei voinut kertoa muille, ja jotka näkivät kaikki ihmiselämän puolet kaunistelemattomassa valossa. Kätilöiden kertomuksiin sisältyi esimerkiksi kuvauksia keskenmenoista, seksuaalisesta väkivallasta ja lapsenmurhasta. Mulle jäi erityisesti mieleen se, miten aborteista puhuttiin. Ennen 1970-luvun aborttilakia toimenpide ei ollut lain mukaan sallittu (muun kuin lääketieteellisten perusteiden tai raiskauksen takia), ja teoksissa nimitettiinkin abortteja ”rikollisiksi keskenmenoiksi”.

Kun Anna Luoto ja Bertta Valtonen pyrkivät auttamaan maalaiskylien äitejä parhaansa mukaan ja olivat välillä yötä päivää synnytysmatkoilla tiettömien taipalaiden takana, he näkivät paljon köyhyyttä ja kaikennielevää väsymystä. Joidenkin äitien kuvataan teoksissa olevan aivan nääntyneitä, kun he yrittivät pitää huolta suuresta perheestä ja useista pienistä lapsista. Köyhiin ja alkeellisissa olosuhteissa eläviin perheisiin syntyi jatkuvasti lisää lapsia.

Perheen hoitaminen ja elättäminen oli tietysti yhtälailla molempien vanhempien vastuulla, mutta raskauden, synnyttämisen ja lastenhoidon vaivat kaatuivat naisten niskoille, eikä ehkäisyvälineitä ollut mahdollista hankkia, vaikka jonkinlaisia oli olemassa ennen e-pillereidenkin keksimistä. Yksi juuri synnyttänyt äiti pyysi Luotoa jäämään perheen luokse yöksi, jotta naisen aviomies ei ”häiritsisi” häntä vielä lapsivuoteessa. Tämän kaiken kurjuuden, köyhyyden ja väsymyksen edessä sekä Luoto että Valtonen suhtautuivat äiteihin hyvin myötätuntoisesti ja yrittivät parantaa heidän elämäänsä ja asemaansa ruohonjuuritasolla.

2020-luvun naisena tuntuu kuumottavalta ajatella sitä, miten vähän aikaa siitä on, kun omasta lisääntymisestä ja kehosta ei voinut päättää itse. Tuntuu itsestään selvältä, että voin käyttää ehkäisyä tai olla käyttämättä, vaatia mun kumppania käyttämään, päättää itse siitä milloin haluan harrastaa seksiä ja millä tavalla ja miettiä vielä vaikka kymmenen vuotta, haluanko saada lapsia ja tehdä sitten asialle jotain, jos haluan.

En oo koskaan pelännyt raskaaksi tulemista, mikä johtuu suurimmaksi osaksi siitä että luotan käyttämiini ehkäisykeinoihin, mutta osittain myös siitä, että tiedän ettei raskaus olisi maailmanloppu. Lapsen saamiseen avioliiton tai parisuhteen ulkopuolella ei liity enää samanlaista häpeää kuin aiemmin (mutta yksin lapsen saavia naisia saatetaan kyllä edelleen sheimata, kuten Iidan matkassa -blogin Iida on omasta kokemuksesta kertonut). Jos taas ei halua lasta, voi tehdä abortin. Se ei välttämättä ole henkisesti tai fyysisesti kivaa, mutta se on mahdollista, mikä tuo mulle paljon mielenrauhaa.

Vuonna 1970 aiempaa, hyvin tiukkaa aborttilakia uudistettiin niin, että abortin saattoi saada myös sosiaalisten syiden takia. Näitä syitä saattoivat olla esim. perhesuhteisiin, työllisyyteen, toimeentuloon tai asumiseen liittyvät asiat. Muita mahdollisia syitä abortin saamiselle voivat olla se, että raskaana oleva on alle 17- tai yli 40-vuotias, hänellä on jo enemmän kuin neljä lasta, se että sikiöllä on kehityshäiriö, se että raskaus olisi vaaraksi terveydelle tai se että raskaus on saanut alkunsa raiskauksesta.

Viidenkymmenen vuoden aikana aborttilakiin ei ole koskettu, vaikka sitä on yritetty tiukentaa esim. vuonna 2013 vaatimalla, että terveydenhuoltohenkilökunnalla olisi oikeus kieltäytyä abortin tekemisestä ”oman vakaumuksensa takia”. Se ehdotus ei onneksi mennyt läpi. Jos ei halua osallistua aborttien tekemiseen, ei pitäisi kouluttautua sellaiseen ammattiin jossa niitä täytyy tehdä. Vaikka silloinen sisäministeri Päivi Räsänen puhui aikoinaan kyynelsilmin terveydenhuoltohenkilökunnan oikeuksista, käytännössä lainmuutos olisi vain hankaloittanut aborttia hakevien asemaa.

Aborttilain höllääminen voi herättää mielikuvan aborttien määrän kasvusta, mutta se mielikuva ei vastaa todellisuutta. Ennen vuoden 1970 sallivampaa aborttilakia abortteja tehtiin vuodessa jopa 30–40 tuhatta, mutta aborttien määrä on vähentynyt tasaisesti 1970-luvulta lähtien. Nykyään niitä tehdään alle kymmenen tuhatta vuodessa.

Abortteja ei siis vähennetä kieltämällä ne, vaan panostamalla esimerkiksi ehkäisyneuvontaan ja seksuaalikasvatukseen. 2000-luvulla aborttien määrää on vähentänyt myös esim. se, että jälkiehkäisyn voi saada ilman reseptiä ja se että monissa kunnissa on alle 25-vuotiaille ilmainen ehkäisy.

Mä olin yläasteella n. kymmenen vuotta sitten, minkä jälkeen moni asia seksuaalikasvatuksessa on muuttunut parempaan päin. Meille esimerkiksi kerrottiin koulussa seksuaalisuudesta tosi heteronormatiivisesti ja muutenkin aika paljon vain ehkäisyyn ja seksitauteihin keskittyen. Oon kuitenkin saanut sillä tavalla hyvää kasvatusta seksiin liittyvistä asioista, että multa ei ole pimitetty mitään tietoa, ja mun päähän on iskostettu vastuullinen asenne esim. ehkäisyn käytön suhteen.

(Välillä oon kyllä törmännyt tyyppeihin, jotka eivät ole ollenkaan yhtä vastuullisia. Joidenkin on vaikea tajuta, että ehkäisy on muillekin kuin vain naisille kuuluva asia.)

Oon nyt kertonut kaiken edelläolevan siksi, että tällä hetkellä on vireillä aborttilain muuttamiseen tähtäävä kansalaisaloite Oma tahto. Kansalaisaloitteella pyritään siihen, että aborttioikeus perustuisi uudessa laissa vain raskaana olevan omaan tahtoon, eikä omaa päätöstä tarvitsisi perustella esim. sosiaalisilla syillä.

Viisikymmentä vuotta sitten hyväksytty aborttilaki oli tärkeä edistysaskel, mutta tästä hetkestä katsottuna se alkaa tuntua hieman vanhentuneelta. Suomessa on itse asiassa yksi Euroopan kireimmistä aborttilaeista, sillä monissa maissa abortin saa ilman perusteluja tai oman elämäntilanteen selvittämistä. Vaikka abortin saavat tälläkin hetkellä Suomessa käytänössä kaikki jotka sitä hakevat, lainmuutoksella olisi silti iso symbolinen merkitys. Raskaana olevan ei tarvitsisi kertoa henkilökohtaisesta elämästään sen enempää, vaan ainoastaan se, että ei halua lasta.

Jos olisin sellaisessa tilanteessa, että haluaisin abortin, musta olisi jotenkin outo ajatus, että sitä pitäisi perustella seikkaperäisesti. Jos perustelut liittyisivät sosiaalisiin syihin eli mun elämäntilanteeseen, tuntuisi hassulta selittää, miksi lapsi ei nyt sovi tähän nuoren aikuisen opiskelijaelämän keskelle, kun oikeasti olisi kyse vain siitä, etten halua lapsia vielä.

Aborttilaki on usein asia, johon konservatiiviset poliitikot ensimmäisenä tarttuvat, jos naisten oikeuksia halutaan heikentää. Omaa kehoa koskeva päätäntävalta on niin perustavanlaatuinen oikeus, että kun se katoaa, on helppo poistaa muitakin oikeuksia. Vaikka abortti olisi jossain vaiheessa ollut sallittu, se oikeus voidaan hyvin viedä pois, kuten on nähty esim. Puolassa ja USA:ssa viime vuosina. Musta on tuntunut tosi epämiellyttävältä lukea esim. Timo Soinin ”ploki”-kirjoituksia abortista tai tietää, että Juha Sipilä on aborttivastainen. Myös siksi olisi hienoa, jos Suomi voisi omalla esimerkillään näyttää muille valtioille, mitä vapaasta aborttilaista seuraa: ei ainakaan aborttien määrän kääntymistä nousuun.

Musta tuntuu vähän tyhmältä olla kiitollinen asioista, joiden pitäisi olla itsestään selviä ihmisoikeuksia, mutta aina kun luen uutisia aborttilain kiristyksistä eri puolilla maailmaa, oon kiitollinen siitä, että asun maassa, jossa mun omaa tahtoa kuunnellaan.

Mun koskemattomuuteen on kajottu useasti mun elämän aikana, mua on ahdisteltu, mulle on huudeltu kadulla, mua on vähätelty sukupuoleni takia. Kaikesta huolimatta mä oon säilyttänyt tunteen siitä, että mun keho kuuluu vain mulle. Kellään muulla ei ole oikeutta päättää, mitä sille tapahtuu. Vain mun oma tahto ratkaisee.

* * *

Oma tahto -aloitteen takana on Amnesty, Väestöliitto, Naisunioni ja Suomen kätilöliitto. Tällä hetkellä aloitteella on melkein 42 000 allekirjoitusta, eli vielä joitakin tarvitaan 50 000 kannattajan rajan ylittämiseksi. Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa täällä.

Lähteitä ja luettavaa:

Kätilönä Karjalassa (Bertta Valtonen 1977)

Kun ei ollut rahaa, tehtiin lapsi (Anna Luoto 1991)

Vuoden 1970 aborttilaki huomioi myös elämänolot (Yle Areena)

Laittomia abortteja tehtiin vuodessa kymmeniä tuhansia (Yle)

Raskaudenkeskeytykset, Suomen virallinen tilasto (THL)

Suomen aborttilainsäädäntö on modernisoitava (THL)

Saako lääkäri kieltäytyä tekemästä aborttia? (Yle)

Timo Soini puolustaa aborttia vastustavia esiintymisiään (Yle)

// INSTAGRAM / BLOGLOVIN //

Puheenaiheet Seksi Tasa-arvo Uutiset ja yhteiskunta