Yhtenä päivänä, kun oli vähän vaikea olo, ajattelin että onneksi mä oon tässä lyhyen nuoruuteni aikana oppinut käsittelemään tunteitani paremmin kuin vaikka 17-vuotiaana. Ne asiat joiden takia olisi vielä muutama vuosi sitten tuntunut ihan epätoivoiselta, aiheuttavat nyt vain pientä kirvelyä. Nuolet kimpoilevat haarniskasta pois.

(Tajusin muuten, että siitä kun olin 17-vuotias, ei ole muutamaa vuotta, vaan seitsemän. Vielä toiset seitsemän, ja oon kolmekymppinen, apua.)

Mun elämässä on paljon kaikkea sellaista kivaa, mitä lukioikäisenä ei vielä ollut, mutta toisaalta stressaavien asioiden määräkin on kasvanut, kun pitää esim. huolehtia toimeentulosta itse. Elämän väistämätön parempaan päin muuttuminen ei siis ole ainoa syy sille, miksi nyt tuntuu helpommalta hengittää.

Kaikkein merkittävin mielenterveyteen vaikuttava asia on varmaan se, että tiedän aika tarkasti, mitkä asiat pitävät yllä mun henkistä hyvinvointia. Mielenterveyttä tukevat jutut ovat kaikilla vähän erilaisia, mutta ehkä tästä mun listasta voi saada ideoita oman hyvinvointilistan tekemiseen.

Säännölliset arkirutiinit on ehkä kaikkein tärkein mun mielenterveyttä edistävä asia. Rutiineista puhutaan usein lapsiperhe-elämän kohdalla, mutta mun mielestä niistä ei ole haittaa kellekään. Suunnilleen kolme vuotta sitten, kun lopetin viikonlopputyöt kaupassa ja aloin tehdä oman alan töitä, päätin rajata opiskelut ja työhommat virka-aikaan ja arkipäiviin. Iltaisin ja viikonloppuisin teen sitten kaikkea kivaa.

Oon onnistunut noudattamaan tätä systeemiä. Välillä hairahdun katsomaan wilma-viestejä lauantai-iltana, tai nukun torstaina pitkään ja jatkan töitä vielä illallakin, mutta pystyn kuitenkin erottamaan työn ja vapaa-ajan melko hyvin. Odotan vapaapäivien haahuilua ja makoilua ja jätän perjantaina työjutut siihen pisteeseen, mihin ne sattuvat jäämään.

Liikunta ja erityisesti jooga on mulle elintärkeää. Tuntuu että punnertaminen ja trikonasanasta soturi kakkoseen liikkuminen liudentaa jotain mun rinnassa olevaa mössöä, joka kasvaa passiivisessa elämässä liian suureksi. Jos on tosi kiireisiä päiviä, yritän liikkua edes vähän kävelemällä töihin ja kantamalla kauppakasseja. Välillä meen keikalle ja tanssin kolme tuntia putkeen, se on vapauttavinta ja ihaninta mitä voi tehdä.

Haluaisin ulkoilla enemmän, mutta tää talvi on ollut sen suhteen ihan kelvotonta aikaa. Toivon että ilmastonmuutoksen vaikutusten arvioinnissa otettaisiin huomioon myös mielenterveysasiat ja se, kuinka paljon esim. neljä kuukautta putkeen jatkuva sade vaikuttaa ihmisten mielialaan. En usko että kauhean positiivisesti.

Nää on nyt tosi perusasioita, mutta liikunnan lisäksi haluan pitää syömisen ja nukkumisen kunnossa. (Oon sillä tavalla aika mainstream.) Syön aina kaksi lämmintä ateriaa päivässä ja nukun mieluiten kahdeksan tai yhdeksän tuntia yössä. Hiilarien välttely on nyt yleistä, koska niistä on tehty jonkinlainen ruokapahis, mutta mun ruokavalio perustuu täysjyväviljoille ja kasviksille. Huomaan heti jaksamisessa, jos skippaan välipaloja tai yritän korvata aterian smoothiella.

Ruoka ja pitkät yöunet tuntuvat osittain elintasokysymyksiltä. Mun arjen tekee tosi paljon hauskemmaksi ja helpommaksi se, että voin esim. joskus tilata woltilla ruokaa tai ostaa sämpylän ja kahvin aamupalaksi. Unirytmikin on ainakin teoriassa vaivaton juttu, kun ei tarvitse tehdä vuorotöitä. Jos joskus nukun huonosti, se johtuu yleensä liian myöhään juodusta kahvista, valvottavista murheista tai täysikuusta.

Sosiaalisen elämän ja yksinolon tasapaino on perusasioiden jälkeen kaikkein merkittävin juttu. Tällä hetkellä ajattelen, että haluaisin nähdä kavereita vähintään neljä kertaa viikossa ja olla välillä yksin, mutta korkeintaan pari päivää putkeen. Voi tuntua hassulta määritellä sopiva kaava näin tarkkaan, mutta kun tietää mistä tykkää, on helpompaa suunnitella elämää.

Kun sitten joskus oon yksin, haluan edistää kaikkia niitä luovia projekteja, joita mulla on. Oon lapsesta asti kokenut tarvetta ilmaista itseäni jollain tavalla, ja juuri nyt kirjoittaminen tuntuu tärkeimmältä välineeltä sille. On kunnon eskapismia luoda oma maailma, jossa voi laittaa ihan mitä vain asioita tapahtumaan ja hallita kaikkea. Myös se itse kirjoittaminen, koneen näpyttely tuntikausien ajan, on rauhoittavaa. Usein aika vain humpsahtaa eteenpäin ja huomaan että pitäisi jo mennä nukkumaan, vaikka vasta äsken aloitin.

Oon hehkuttanut aiemminkin e-pillereiden hyviä sivuvaikutuksia, mutta jatkan edelleen vannomista hormonaalisen ehkäisyn nimeen. Luulen nimittäin että ainakin osa mun teini-iän ahdistuksesta syntyi ihan vain pms-oireista, joita ei voinut hallita mitenkään. Nyt kun pystyn päättämään, milloin ja kuinka usein mulla on menkat, tuntuu paljon inhimillisemmältä kestää muutaman päivän maailmantuska ja itkuinen fiilis.

Viimeiset kaksi asiaa tässä listassa liittyvät siihen, miten ylipäätään suhtaudun eteentuleviin asioihin, vaikeuksiin, hermostuksen aiheuttajiin ja kivoihin yllätyksiin. Haluaisin aina olla ennen kaikkea utelias ja peloista huolimatta innoissani, muistaa että hauskoja asioita tapahtuu väistämättä jossain vaiheessa ja usein odottamatta, ja ettei mulle todennäköisesti käy mitään kauhean pahaa, vaikka ottaisinkin välillä riskejä. (En kuitenkaan aio alkaa joogan lisäksi harrastaa esim. venäläistä rulettia.)

Yritän koko ajan uskaltaa enemmän, ja oon tosi ylpeä itsestäni aina kun teen jotain, mikä vähän hirvittää. Tällä viikolla oon esim. pyytänyt tuntemattomalta tyypiltä sen numeroa, harjoitellut käsilläseisontaa ja kuvannut instastooriin kirjavideoita. Seuraavaksi haluaisin mennä johonkin dancehall-tanssitunneille, flirttailla enemmän ja luottaa mun osaamiseen sekä töissä että silloin, kun kirjoitan tänne postauksia.

Ihanaa maaliskuun ekaa viikkoa <3

<3 Maria

Voisit tykätä myös:

Aikuisuus on myytti

Suoritan ja sairastun, osa 2

Aloitan, jatkan, saan valmiiksi, lopetan

// INSTAGRAM / BLOGLOVIN //