Vegaaniset blinit nyhtökauratäytteellä ja muita ihania asioita

Luulisi että olisin tän viisisataa vuotta kestäneen marraskuun takia ahdistunut ja alavireinen, mutta jostain syystä en ole, ainakaan juuri nyt. Ehkä mä haistan ilmassa jo kevään ja tunnen siellä odottavan valon väreilyn. Oon ollut inspiroitunut ja innoissani monista asioista. Tässä niistä joitakin:

Hellin itseäni hyvällä ruoalla

Viikonloppuna tein niin hyvää ruokaa, että söin sitä hartaasti ja liikutuksen vallassa. Löysin Viimeistä murua myöten -blogista täydellisen vegaanisten blinien ohjeen, jota oon kokeillut jo kahdesti. Lauantaina tein savunyhtökauratäytteen ja taikinan valmiiksi, menin yin-joogaan, tulin takaisin kotiin ja paistelin sydämenmuotoisia blinejä valurautapannulla ison keon. En voinut olla syömättä margariinissa paistettuja, ihanan happaman makuisia ja rapeita sydämiä suoraan pannulta. Tästä tulee varmasti mun uusi lemppariarki- ja juhlaruoka.

Oon pitänyt hyviä oppitunteja

Oon ollut nyt alkuvuodessa tosi fiiliksissä mun työstä. Ollaan käsitelty oppilaiden kanssa esim. Minna Canthin Työmiehen vaimoa, narratiiveja ja tarinallistamisen vaikutuksia ja suomen kirjakielen kehitystä. Kohta alkaa uusi kurssi, jossa harjoitellaan argumentointia ja retoristen keinojen tunnistamista. Tarviin luultavasti paljon rautalankaa, mutta on kivaa päästä taas uuteen kouluun ja nähdä erilaisia oppilaita ja ryhmiä. Tuntuu siltä, että oon aika hyvä tässä työssä, tai ainakin niin hyvä kuin tässä vaiheessa työuraani voin olla.

Gradun rakenteeseen on tullut jotain tolkkua

Sain viime viikolla valmiiksi ensimmäisen version parista gradun alaluvusta, ja siis halleluja! Rakenne alkaa vihdoin tuntua selkeämmältä ja koko tämä helvetillinen projekti siltä, että siinä on jotain järkeä. On kuin olisi kävellyt hirveässä ryteikössä vuoden ja yhtäkkiä löytäisi puiden keskeltä kauniin aukean. Tämä helpotus saattaa muuttua turhautumiseksi taas viikon päästä, mutta gradun palauttaminen ei kuitenkaan tunnu enää ihan niin kaukaiselta ajatukselta kuin joskus.

Oon katsellut Fleabagia Areenasta

Löydän tosi harvoin sellaisia tv-sarjoja, joista oikeasti tykkäisin, mutta aina välillä osun kultasuoneen. Viimeisin sarjaihastukseni on brittiläinen Fleabag, joka kertoo parikymppisen naisen sekoilusta työjuttujen ja ihmissuhteiden monimutkaisessa suossa. Tykkään Fleabagin hälläväliä-asenteesta, sarjan huumorista ja siitä, miten päähenkilön traumat paljastuvat katsojalle vähitellen. Tästä tulee pian uusia jaksoja ja vanhat poistuvat Areenasta aika nopeasti, joten kannattaa aloittaa katsominen heti!

Aloitin kirjavideoiden tekemisen

Viikko sitten sain vihdoin tehtyä ensimmäisen kirjavideon instastooreihin. Olin suunnitellut tätä projektia tosi kauan, mutta mun piti ensin kerätä rohkeutta, jotta pystyin kuvaamaan itseäni puhumassa kameralle. Kun sitten katsoin niitä videoita (joissa kerron Emmi-Liia Sjöholmin Paperilla toinenromaanista), mietin että mikä tässä oli niin vastenmielistä aluksi, mähän näytän tosi hyvältä?

Kirjoista puhuminen innostaa mua tällä hetkellä paljon enemmän kuin kirjoittaminen, ja aion jatkaa noiden videoiden tekemistä. Tällä hetkellä luen esim. Joel Haahtelan Adelen kysymystä, Elena Ferranten Kadonneen lapsen tarinaa ja Silvia Hosseinin Pölyn ylistystä. Tallennan kirjastoorit mun profiilin kohokohtiin, joten ne löytää myös jälkikäteen täältä.

<3 Maria

Voisit tykätä myös:

Viime päivien ihania asioita (heinäkuu)

En halua jättää maailmaan jälkeä itsestäni

Viisi ihanaa syystekemistä yksin

// INSTAGRAM / BLOGLOVIN //

Hyvinvointi Ruoka ja juoma Ystävät ja perhe

Viikko elämästäni

My day -postaukset ovat kivoja, mutta mun päivät ovat yleensä niin erilaisia keskenään, että kattavamman kuvan mun elämästä saa, kun kerron koko viikosta. Tässä siis tammikuun viimeinen viikko eli seitsemän päivän pala mun elämästä:

maanantai

9–11.30: Menin töihin tekemään arviointeja ja lukemaan kirjoitelmia, vaikka mulla ei ollut oppitunteja. Mun on kuitenkin pakko raahata itseni kotoa pois, jotta saan jotain aikaiseksi.

11.30–13: Juoksin välkkävalvonnasta sporaan ja menin unarilounaalle mun kaverin kanssa.

13–16: Palasin kotiin, kasasin tyynyt selkänojaksi sängylle ja istuin siinä tekemässä gradua pari tuntia.

17: Menin toisen kaverin kanssa teelle yhteen mun lempikahviloista, Mikonkadun Roasbergiin. Kävin siellä joskus aika usein treffeillä, mutta nyt oon siirtynyt kokeilemaan muita paikkoja.

19: Söin viikonlopulta jäänyttä ruokaa illalliseksi ja kirjoitin romaanikässäriä muutaman sivun. Ystävien näkemisestä seurannut innostus antoi mulle paljon energiaa kirjoittaa.

tiistai

8–11: Söin aamupalan töissä, mietin miten käsiteltäisiin lukiolaisten kanssa paria romaania ja suunnittelin seuraavan kurssin ohjelmaa ja tehtäviä.

11–12: Pidin kurssin viimeisen oppitunnin, ja tuntui haikealta kun ajattelin, ettei enää seuraavalla viikolla nähtäisi niiden oppilaiden kanssa.

12–14: Tarkistin yhden ryhmän kokeet ja laitoin arvosanat exceliin. Korjaaminen oli nopeampaa kuin olin ajatellut, joten lähdin aikaisemmin kotiin.

14– : En tehnyt loppupäivänä mitään muistamisen arvoista. Taisin käydä unarissa syömässä, koska teen niin joka arkipäivä. Illalla yritin kirjoittaa blogia, mutta olin niin väsynyt ettei siitä tullut mitään, ja päätin että tällä viikolla yksi postaus saisi olla tarpeeksi.

keskiviikko

9–13: Menin Tiedekulmaan syömään aamupalaa (puuro + kahvi on opiskelijalle 4,50 euroa) ja jatkamaan tuntisuunnitelmia. Tein myös gradua ja jaksoin mannapuuron voimalla istua syrjäisessä syvennyksessä aika pitkään, kunnes oli pakko mennä lounaalle.

13–14: Katsoin missä on houkuttelevimman kuuloista ruokaa ja menin syömään linssibolognesea.

14–16: Palasin kotiin tekemään gradua vielä hetkeksi aikaa. Kirjoitin esim. kuukautisista, murrosiästä ja päähenkilön kokemasta inhosta muuttuvaa vartaloaan kohtaan. (Niiiin kiinnostavia aiheita.)

16.30–19: Lähdin joogaan, jota mun kaveri pitää viikoittain kotonaan. Oon käynyt ryhmässä vasta viime syksystä asti, mutta siitä on jo tullut mulle tosi tärkeää. Keskiviikkoillat tuntuvat viikon rauhallisimmilta ja syvimmiltä hetkiltä. Kotimatkalla söin bussissa kuivattuja aprikooseja.

torstai

9–11: Aloitin päivän Kaisassa, jossa skannasin katkelman Työmiehen vaimosta ja yhden toisen paperin, join termarissa tuomaani kahvia ja luin graduja, joita käsiteltäisiin samana päivänä gradupiirissä.

11–12: Menin lounaalle, söin kikherne-kvinoapihvejä ja vilkuilin koko ajan kelloa, koska mun piti lähteä nopeasti töihin.

12–13.30: Matkustin sporalla koululle (toiseen paikkaan kuin maanantaina), hain työkoneen ja wilma-tunnukset ja katsoin, missä luokassa mun tunti olisi. Onneksi sain kollegalta apua laitteiden käyttämiseen, koska olin siellä ekaa kertaa.

13.30–15: Pidin kurssin ensimmäisen oppitunnin.

15–16: Juoksin junaan, tasasin mun hengitystä muutaman minuutin ajan (en yleensä koskaan juokse), kävelin asemalta yliopistolle ja kävin hakemassa eväsleivän.

16–18: Odotin luennon eli gradupiirin alkamista luokan oven edessä ja söin juustosämpylää. Käytävällä ei ollut yhtään tuoleja ja olin ihan hikinen ja väsynyt ja tosi ryytynyt, kun vihdoin pääsin istumaan luentosaliin. Mun aivoissa ei liiku enää mitään järkeviä ajatuksia siihen aikaan illasta.

18–20: Kyllästyin istumaan luennolla ja lähdin sieltä varttia ennen kuin se loppui, kävin nopeasti kotona syömässä ja menin sporalla mun kaverin luokse, jossa odotti toinenkin ystävä. Makoilin sängyllä legginsseissä, join teetä ja kerroin mun epäonnisista asunnonhakuyrityksistä. (Oon saanut mm. ”lähetä kuvia itestäs” -vastauksia mun ilmoitukseen.) Tämä oli hyvä päätös kaikelle sen päivän säntäilylle.

21: Edellisinä iltoina oli ollut vähän vaikea saada unta, mutta tämän päivän jälkeen olin niin väsynyt, että nukahdin helposti.

perjantai

9–11: En kyennyt heräämään aiemmin, kun oli niin väsynyt olo koko viikosta ja kaikesta stressistä uuden kurssin aloitukseen liittyen. Nukuin siis pitkään, kävin suihkussa ja söin rauhassa aamupalaa.

11–12: Tein tunnin ajan gradua, etsin esim. yhteen alalukuun sopivia katkelmia analysoitavaksi.

12–13.30: Menin spontaaneille tinder-lounastreffeille. Tämä osoittautui tosi käteväksi konseptiksi: lounasta pitää joka tapauksessa syödä, joten aikaa säästyy, ja unariruokaa syödessä tuntuu rennommalta kuin jossain teekuppien äärellä kahvilassa.

14–17: Lähdin suoraan lounaalta kaverin kanssa kahville. Join päivän toisen kauralatten, mitä en yleensä ikinä tee, ja olin mukavan ylivirittynyt ja iloisella tuulella. Yhtäkkiä katsoin kelloa ja tajusin että mulla oli jo kiire kotiin.

18–22: Ostin pari kaljaa, tein pikasiivouksen kotona, laitoin ruokaa ja avasin oven kavereille (samoille joita näin edellisenä iltana). Etkoiltiin mun luona ensin ja puettiin sitten haalarit päälle ja mentiin Uudelle. On vuosi vuodelta oudompaa hengata siellä, kun yhä isompi osa ihmisistä bileissä on vain etäisiä tuttuja ja nuorempia opiskelijoita. Tunnettiin itsemme vanhoiksi ja lähdettiin jo ennen kymmentä kotiin. Söin vihiksen ennen nukkumaanmenoa enkä laittanut herätystä.

lauantai

9–12: Selasin instaa ja luin hesaria sängyssä pitkään. Samalla kun tein aamupalaa, kuuntelin Long playn artikkeleita Storytelistä, siellä on tosi monta kiinnostavaa juttua ääneen luettuna.

12–13: Kävin Hakaniemen vintage-UFF:ssa ja ostin marimekon kauluspaidan ja yhden kimaltavan, olkapäät paljaaksi jättävän paidan, jossa näytän omasta mielestäni tosi hyvältä. (Kunpa tulisi pian joku erityiskuuma tilaisuus, jossa voisin käyttää sitä.)

13–15: Tein blinitaikinan ja nyhtökauratäytteen valmiiksi, kuuntelin aamulla aloittamaani artikkelia ja söin edellisen illan nopeaa ruokaa (beanit-suikaleita + lehtikaalia + pastaa).

15–16.30: Menin yin-joogaan. Siellä oli ihanaa, mutta meno- ja paluumatkan tihkusade ärsytti.

17–19: Paistoin blinejä valurautapannulla ja söin niitä illalliseksi.

19–21: Kirjoitin tämän viikon blogipostaukset. Onneksi mulla oli edellisellä viikolla otettuja kuvia varastossa, joten ne piti vain käsitellä ja lisätä postauksiin.

sunnuntai

10–12: Käyn astangassa yleensä kaikkina niinä sunnuntaiaamuina kun en oo darrassa, eli jätän sen tunnin aika monesti väliin. Tänään kuitenkin menin. Paras hetki oli se, kun tein lopputunnista pari siltaa ja kelluin siellä kevyenä pää alaspäin.

12–14: Tulin kotiin, söin lounasta ja luin Hesarin sunnuntaijuttuja.

14–16: Menin treffeille (eri tyypin kanssa kuin perjantaina, tää oli tehokas viikko tässä mielessä).

16–17: Kävelin Kalliosta Oodiin, koska oli kihelmöivä ja reipas olo. Aurinko laski kävelymatkan aikana kauniisti.

17–19: Hain kirjastosta Kirsti Simonsuurin Pohjoisen yökirjan (lukupiirikirja), tulin kotiin (sporalla, koska kävelyvoimat loppuivat), söin illallista ja makoilin sängyllä instastooreja katsellen.

19–20: Muokkasin kuvat tämän viikon postauksia varten ja kirjoitin tämän tekstin loppuun. Nyt kun istun tässä sängyllä läppärin kanssa, tuntuu että mulla ei ole jaksamista enää mihinkään. Olisin halunnut kirjoittaa vielä jotain muutakin, mutta täytyy varmaan hyväksyä se, että tarviin myös vähän lepoa.

Koko tämän edeltävän viikon läpikäyminen muistutti mua siitä, että tykkään mun arjesta aika paljon, vaikka ihan joka hetki ei olekaan kivaa. Tuntuu terveelliseltä tarkastella omaa elämäänsä välillä tällaisen tietyn ajanjakson kautta – viikon aikana oon kokenut vaihtelevia tunteita, mutta sunnuntaina voi silti olla tyytyväinen kaikkeen mitä edellisen maanantain jälkeen on tapahtunut.

Toivottavasti tämä viikko on yhtä hauska kuin edellinen sekä mulla että teillä <3

<3 Maria

Voisit tykätä myös:

Vuosikymmenen huippukohdat

Kuinka usein?

Miten sä ehdit tehdä kaiken?

// INSTAGRAM / BLOGLOVIN //

Työ ja raha Oma elämä Ystävät ja perhe Työ