Kuinka järjestää polttarit 30 eurolla?

Onpa ihanaa taas kirjoittaa tänne! Mun oli pakko pitää hetken tauko, koska stressi alkoi olla niin suurta, että iltaisin teki mieli vain rauhoitella tykyttävää sydäntä eikä tehdä mitään tuottavaa.

Viime lauantaina oli mun hyvän ystävän polttarit, joiden suunnitteluun meni myös jonkin verran aikaa. Meillä oli aika pieni budjetti, mutta saimme silti järjestettyä tosi kivan päivän, josta sekä morsian että muut osallistujat tykkäsivät. Tässä postauksessa avaan tarkemmin sitä, miten me loihdittiin pienellä rahasummalla ihana päivä, ja seuraavassa tekstissä kerron sitten ohjelmasta ja leikeistä, joita kehittelin polttaripäivää varten.

Ensiksi vähän taustatietoa meidän polttariporukasta: tiimiin kuului kymmenen tyttöä, jotka morsian tuntee ala-asteelta, lukiosta ja opiskeluajoilta. Muutama joutui jäämään pois, joten lopulta meitä oli paikalla seitsemän. Me kaikki ollaan parikymppisiä ja liukumassa opiskelusta vähitellen työelämään, mutta kukaan ei ole varsinaisesti vielä rahoissaan.

Aloitin polttarien suunnittelun noin kolme kuukautta sitten luomalla facebook-ryhmän, johon liitin kaikki morsiamen läheisimmät kaverit ja kyselin heiltä sopivaa päivää ja budjettia. Olimme aika yksimielisiä siitä, että sopiva summa yhtä henkilöä kohden olisi suunnilleen 30 euroa.

Kun sitten aloin kartoittaa vaihtoehtoja mahdolliselle ohjelmalle, tulin välittömästi epätoivoiseksi. Melkeinpä kaikki workshopit, yksityistunnit tai ryhmävierailut maksoivat yhtä osallistujaa kohden monta kymppiä, minkä kyllä ymmärrän. Mutta jos erityisohjelma maksaisi jo itsessään liikaa, eihän meillä riittäisi rahaa enää mihinkään muuhun.

Tässä vaiheessa meidän suunnitelmat pelasti joogaohjaajakaverini, joka lupasi pitää meille yksityistunnin ja veloitti siitä tilavuokran kanssa vain 80 euroa, eli n. 10 euroa / polttarivieras. Tunti oli tosi levollinen ja ihana ja sopi jokaiselle osallistujalle, vaikka kaikki eivät olleet kokeilleet joogaa aiemmin. Liikunnallinen osuus rytmitti myös hyvin meidän päivää, joka oli muuten melko syömispainoitteinen.

(Tässä välissä on pakko sanoa pieni välikommentti: Arvostan suuresti sitä, jos joku voi tarjota jotain palvelua kaverialennuksella, mutta en kuitenkaan edellyttäisi sitä keneltäkään, en edes polttarivieraalta. Omaa ammattitaitoa ei tarvitse myydä yhtään halvemmalla siksi, että asiakas on tuttu. Kaveripiirin varaan ei siis kannata laskea huokean polttariohjelman löytämistä.)

Kun joogatunti oli sovittu, me päätettiin että aamulla pidettäisiin brunssi ja järkättäisiin se morsiamen kotona. Sillä tavalla jokainen voisi tuoda sekä omalle rahatilanteelleen että ruokavaliolleen sopivaa syötävää. Tämä olisi ollut kiva järjestää jonkun toisen luona, mutta ainakin mun 15 neliön pikkukoti olisi ollut liian ahdas kahdeksalle ihmisille. Ja toisaalta päivään ei nyt myöskään tullut turhaa sähläystä ja kiirettä.

Brunssilla meillä oli kunnolla ruokaa, esim. kahta eri ruokaisaa salaattia, pasteijoita, hedelmiä, superihania vegaanisia brownieita ja appelsiinimehua. Pöytä notkahteli kulhojen ja kakkupalojen painosta, mutta kukaan ei maksanut omista tuomisistaan muutamaa euroa enempää. Mä kehotin kaikkia syömään kunnolla, jotta jaksettaisiin iltaan asti, ja mua toteltiin niin hyvin, että me oltiinkin tosi kylläisiä illalliseen saakka.

Kotibrunssilta me mentiin siis joogatunnille ja sieltä päivän viimeiseen päämäärään, eli Kampin Sandroon syömään. Siellä oli illalla mahdollista syödä sekä buffetista että a la carte -listalta. Joillakin ei ollut vieläkään hirveä nälkä, joten he ottivat pienemmät (ja halvemmat) annokset. Mulla taas tuntui vähän tyhjältä mahassa ja tilasin listalta: suosittelen ginger lemon veefiä! Maksettiin omat tilauksemme erikseen ja morsiamen annos yhdessä. Osa (esim. minä) otti myös viiniä, joten sekin nosti vähän oman laskun loppusummaa.

Paljonko polttareihin siis yhteensä kului rahaa yhdeltä osallistujalta?

brunssi: n. 5 euroa

jooga: 10 euroa

illallinen: 15 – 30 euroa + morsiamen annos 3,5 euroa

Joidenkin kohdalla 30 euron budjetti hieman ylittyi, mutta toisaalta siihen pystyi vaikuttamaan aika hyvin itse valitsemalla omat tuomisensa brunssille ja tilauksensa ravintolassa.

Mä aloin myös tässä suunnittelun aikana tajuta, että polttareitahan ei järjestetä pelkästään morsiamelle, vaan koko porukalle. Me puhuttiin illallisella, että päivä oli ollut tosi hauska ja rentouttava kaikille, ja että tällaista tulee tehtyä liian harvoin.

Ymmärrän kyllä sen, ettei kaikilla ole kovin paljon ylimääräistä rahaa, mutta toisaalta sen rahasumman käyttää ihan yhtä lailla itseensä, kun sen laittaa yhteiseen polttaribudjettiin. Kovin usein ei myöskään tule sellaisia tilaisuuksia, että voi tehdä ihan mitä vain yhden tai jopa useamman päivän ajan parhaiden kavereiden kanssa. Jos porukassa on vaikka yksi vähävaraisempi henkilö, ehkä muut voisivat maksaa vähän enemmän, jotta kaikki pääsisivät mukaan?

Toisaalta tämä päivä osoitti myös sen, etteivät suuret rahasummat ole polttareissa se tärkein juttu, vaan ystävien kanssa vietetty aika. Meistä kaikkein paras ohjelmanumero oli itse asiassa sellainen, johon ei mennyt ollenkaan rahaa. Siitä lisää ensi kerralla!

Nyt voin kuitenkin sanoa jo sen, että polttareista jäi mulle ja toivottavasti morsiamellekin päällimmäisenä mieleen kaikki se välittäminen ja rakkaus, joka meidän kaveriporukan keskuudessa vallitsee. Yhteinen päivä toi sen esiin kauniilla tavalla, eikä isommalla budjetilla olisi ollut siihen vaikutusta.

<3 Maria

Suhteet Parisuhde Ystävät ja perhe Tapahtumat ja juhlat

Kun puhutaan ilmastonmuutoksesta, ei pitäisi puhua intialaisista

”Sillä ei kyllä ole mitään väliä mitä me täällä Suomessa tehdään, kun ajatellaan miljardin intialaisen päästöjä”, eräs kaverini vastasi mulle muutama vuosi sitten, kun paasasin siitä, miten ketään suomalaista ei silloin tuntunut kiinnostavan oma hiilijalanjälki.

Nyt tätä vastaväitettä toistellaan aika usein, kun puhutaan siitä, mitä meidän pitäisi tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Joidenkin mielestä ei siis mitään, koska maailmassa on heidän mukaansa pahempiakin saastuttajia kuin suomalaiset, ja olemme joka tapauksessa tuhon tiellä.

Tulevaisuuden uhkakuvat meren alle hukkuvista rannikkokaupungeista, harmaiksi muuttuvista koralliriutoista ja sukupuuttoon kuolevista eläinlajeista ovat kieltämättä ahdistavia ja niin vaikeita ajatella, että tekisi mieli vain katsoa How I met your motheria ilmastouutisten lukemisen sijaan. Malediiveille kannattaisi lentää nyt, kun ne saaret vielä ovat merenpinnan yläpuolella ja lihaa voi syödä joka aterialla, koska pitäähän tuottajia tukea ja eihän siitä mitään tulisi, jos kaikki ryhtyisivät yhtäkkiä vegaaneiksi.

Ymmärrän kyllä edellisen kaltaisen ajatuskulun. Omat väsyneenä tehdyt valinnat ruokakaupassa tuntuvat helposti merkityksettömiltä, kun ajatuksissa siintävät Kiinan saastesumut tai Trumpin toimet ympäristönsuojelun alasajamiseksi. Haluaisin kuitenkin, että me voitaisiin löytää mahdottomiltakin tuntuvista tilanteista toivoa.

Toiveikkuutta voivat lisätä esimerkiksi seuraavat faktat:

Yhden keskivertosuomalaisen päästöt ovat noin kuusinkertaiset yhteen intialaiseen verrattuna. Me ollaan aikamoisia saastuttajia – mutta jos me pystytään vähentämään ilmakehään pumppaamiamme kasvihuonekaasuja vaikka kolmasosalla, se on myös vastaavasti aika iso vähennys.

EU:n päästöt ovat n. 10 prosenttia koko maailman päästöistä, ja tänä vuonna Suomesta tulee EU:n puheenjohtajamaa. Suomen on siis mahdollista vaikuttaa esim. EU:n viisivuotissuunnitelmaan ja tuoda entistä selkeämmin esille mielipiteitään ilmastoasioista.

Kiina ja Intia ovat molemmat vähentäneet esim. hiilivoimaloiden rakentamista ja lisänneet uusiutuvan energian käyttöä. Kun elintaso nousee, kulutus ja päästöt voivat tietysti kasvaa, mutta juuri nyt meillä olisi hyvä tilaisuus näyttää, että köyhyydestä nouseminen on mahdollista myös ilman fossiilisia polttoaineita.

Osa näiden Aasian isojen valtioiden hiilijalanjäljestä on itse asiassa meidän suomalaisten aikaansaannosta, koska me ostetaan näissä maissa tehtyjä vaatteita ja muita tavaroita. Kotimaisten valmistajien tukeminen vähentää siis suoraan myös Intian päästöjä.

Lisäksi mä haluaisin, että me jaksettaisiin uskoa omiin vaikutusmahdollisuuksiimme ja nähdä tulevaisuudessa valoisia ja lämpimiä (mutta ei liian lämpimiä) asioita nyt, kun suunnan muuttaminen on vielä mahdollista. Jos vielä kuulen jonkun syyttävän ilmastonmuutoksesta intialaisia, aion esittää tälle henkilölle näitä vastakysymyksiä:

Millä tavalla olisi reilua, että länsimaat, jotka ovat hyödyntäneet kehittyviä maita esimerkiksi siirtomaina ja jotka tuottavat moninkertaisesti enemmän kasvihuonekaasuja kuin intialaiset, saisivat jatkaa fossiilibileitään kuten ennenkin?
Miksi ilmaston kannalta melko esimerkillisesti elävän kehittyvän maan kansalaisen pitäisi ensimmäiseksi vähentää päästökuormaansa?

Jos kaikki valtiot sattuisivat olemaan asukasmääriltään yhtä pikkuisia kuin Suomi, voisivatko kaikki sitten vedota siihen, ettei mitään tarvitse tehdä, koska yhden maan toimet eivät kuitenkaan merkitse tarpeeksi? Miksi aina verrataan Suomea ja Intiaa, eikä vaikka EU:ta ja Intiaa?

Miksi ympäristötuhon edistäminen olisi oikeutettua, ”koska kaikki muutkin tekevät niin”?

Välitämmekö luonnosta oikeasti niin vähän, että sen hyväksi toimiminen tuntuu meistä hukkaan heitetyltä ajalta?

* * *

Toivottavasti ehditte levätä ja syödä hyvin pääsiäislomalla! Mulla on taas vaihteeksi aika kiireinen viikko, mutta haluan nauttia tästä lämpimästä ilmasta mahdollisimman paljon ulkona, ja mieluiten muuallakin kuin terasseilla. Olisi ihanaa mennä esim. pienelle retkelle, koska kevät tapahtuu tuolla koko ajan ja haluaisin aistia sen muullakin tavalla kuin kaupungin hajuina ja tienvarren puroina.

Ihanaa viikkoa!

<3 Maria

Muita ilmastoaiheisia postauksia:

Hiilijalanjälkeni – ja mistä se koostuu

Miksi ilmastonmuutoksen torjuminen on feministinen asia?

Puheenaiheet Uutiset ja yhteiskunta Vastuullisuus