Tag: ajateltavaa

Minkään uutisen lukeminen ei ole koskaan tuntunut yhtä helpottavalta kuin sen, että jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, kesään mennessä kaikki suomalaiset, tai ne jotka rokotteen voivat ottaa, on rokotettu. Mä aion marssia vetämään hihani ylös heti kun sitä mahdollisuutta mulle tarjotaan. En tajua somen rokotekriitikkoja tai heidän symppaajiaan. Kriittinen ajattelu on ihan hyväksi, mutta mulla […]

Tänä vuonna on tuntunut kamalalta ajatella, että jotkut riskiryhmiin kuuluvat ihmiset eivät ole voineet nähdä läheisiään kuukausiin. Vaikka rajoitukset ovat välillä olleet tiukempia, mä oon silti nähnyt läheisimpiä kavereita, koska ne ovat mulle yhtä tärkeitä kuin mun perhe. Eipä ole varmaan koskaan tullut lapsuuden jälkeen ulkoiltua niin paljon kuin tänä vuonna: ollaan käyty kävelyillä säässä […]

Juuri nyt tuntuu vähän ankealta. Kirjoitan tätä postausta samassa sohvannurkassa, jossa oon istunut koko viikon, haluaisin keittää lisää kahvia, mutta ikaffe on loppu, ja mua väsyttää, koska sain viime yönä unta vasta joskus puoli kolmen aikaan. Ensi viikolla on tosi paljon töitä sekä lähi- että etäopetuksena ja mua ärsyttää jo valmiiksi, kun ajattelen sitä, että […]

Muutama viikko sitten, kun palautin gradun, menin heti seuraavana päivänä Yrjönkadun uimahalliin uimaan. Varasin etukäteen kolmen tunnin ennakkolipun täältä. Nyt uimahalli on siis kiinni koronarajoitusten takia, mutta kai sinne taas joskus ensi vuonna pääsee – toivottavasti. Mietin aluksi, että mitä mä tekisin sen koko kolmen tunnin ajan, mutta aika menikin tosi nopeasti, vaikka kävin uimassa […]

Viime torstaina menin mun kaverin luo Vallilaan, katselin pienen yksiön ikkunasta avautuvaa näkymää laaksoon, joka peittyi vähitellen tihkusateeseen ja hämäryyteen. Puiston toisella puolella näkyi vanha Kätilöopiston rakennus, jossa mä synnyin melkein tasan 25 vuotta sitten. Sitä on aina mukava katsella, tulee sellainen olo, että kerrankin on kiinnittynyt johonkin. Seuraavana päivänä oli mun synttärit. SE OLI […]

Viime viikonloppuna muutama kaveri oli mun luona ja huomasin vasta kun ne lähtivät, että mun ripsarit oli levinneet silmien alle. Ei siksi että olisi itkettänyt vaan siksi että oli niin hauskaa, nauroin monta kertaa niin että silmissä sumeni ja näin muut istumassa sohvalla sellaisen kirkkaan ja heittelehtivän kalvon läpi. Alkuviikosta mun posket nyki monta kertaa […]

En ole vielä koskaan ollut sellaisessa tilanteessa, että olisin saanut säännöllistä kuukausipalkkaa pidempään kuin muutaman kuukauden ajan kerrallaan. Onneksi mulla on kuitenkin riittänyt töitä, ja oon haalinut tuloja viime vuosina monista eri lähteistä. Viime viikolla instassa kiersi palkkahaaste, joka liittyi Ylen Tilipäivä-ohjelmaan, ja monet jakoivat omia brutto- ja nettopalkkojaan. Mulle tuli siitä sellainen olo, että […]

Yksi viime kevään turhauttavimmista hetkistä oli se, kun tein etätöitä kotona ja tajusin, että mun pitäisi opettamani kurssin päätteeksi tulostaa wilmasta kurssipäiväkirja, merkata siihen poissaolot ja arvosanat ja lähettää se koulun kansliaan. Mulla ei kuitenkaan ole tulostinta, eikä kirjastoonkaan päässyt silloin tekemään tätä asiaa. Taistelin erilaisten pdf-ohjelmien kanssa kolme tuntia, kunnes jouduin nöyrtymään, soittamaan äidille […]

Luin kesällä pari muistelmateosta, jotka olivat molemmat kunnankätilöinä toimineiden naisten kirjoittamia. Lainasin ensin Anna Luodon teoksen Kun ei ollut rahaa, tehtiin lapsi (1991), ja siinä mainittiin, että kirjoittajan kollega, Bertta Valtonen oli myös kirjoittanut samankaltaisen teoksen Kätilönä Karjalassa (1977). Luin myös sen, ja sain hyvän katsauksen 1920–1970-luvun Suomen pikkukyliin ja seksuaaliterveyden ja synnytysten kehitykseen. Molemmat teokset […]

Yhdessä mun muusikkokaverin Lyytin (vielä julkaisemattomassa) kappaleessa sanotaan, että ”voi vain puhaltaa ja toivoa”. Se kohta siitä biisistä soi mun päässä usein. Ei tosiaan voi muuta kuin ottaa voikukan käteensä, hengittää ulos ja toivoa. Tai sanoa mielessään jonkin haaveen, kun kolikko vajoaa suihkulähteen pohjaan. Tai kun taivaalla välähtää. Mä haluaisin kuitenkin antaa toiveille tilaa arkipäiväisessä […]